pitkäjännitteisesti voisi vaikka purkaa koko epäterveen ja epäinhimillisen kaupungin, koska ennen pitkää tulee maailmanloppu kuitenkin eikä taloja jää kukaan kaipaamaan. mä sanoisin että rakentamisen vastustaminen vetoamalla pitkäjännitteisyyteen on olennaisesti nimbyilyä.
kaupunkisuunnittelun ensisijainen tarkoitus on nykyhetken ja välittömän lähitulevaisuuden tarpeiden täyttäminen. myöhemmin voi sitten säätää kurssia uudestaan. ja helsingistä ei ole kysyntä loppumassa kesken, vaikka parvekkeita rakennettaisiinkin parin metrin päähän Konalantiestä. liikaa ei ole kaupunki vielä nähnytkään. paitsi kun kuuntelee nimbyjä. mikä tahansa voi olla liikaa, jos rakentaminen on lähtökohtaisesti paha.