Helsingin kaupunkisuunnittelua

HeSa sanoi:
Siitä olen samaa mieltä että asuntojen hinnat ovat liian kalliita pääkaupunkiseudulla ja että ongelman ratkaisemiseksi pitäisiä keksiä jotain järkevää. Mutta ehdotus että kaikki pitää revitä ja tuhota, Puu-Vallila, puistot, jne, ja sen tilalle rakentaa uusia kerrostaloja kuuluu kyllä sairaan mielen maailmaan. Silloin olisi jo parempi tehdä kanssaihmisille palveluksen ja muuttaa jonnekin muualle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Otan kyllä vastaan ehdotuksia miten taloja rakennetaan ilman että olemassaolevaa maankäyttöä olennaisesti muutetaan. Taloja ei voi rakentaa kuviteltuihin rinnakkaistodellisuuksiin, vaan meillä on kahdella akselilla maanpintaa jota on vaikea saada lisää. Eli vanha tila väistyy uuden tieltä. Vanha tila pitää tuhota, että sen päälle voi rakentaa uutta. Helsingistä on Pasilan ratapihan ja satama-alueiden rakentamisen jälkeen joutomaa loppu, minne sitten rakennetaan ja mitä? Kenen puisto jyrätään, kenen kotikaupunginosa saa purkutuomion?

Toistaiseksi olen tätä kysymällä saanut vain ympäripyöreyksiä tai hiljaisuutta vastaukseksi. Mikä on järkevä ratkaisu asuntopulaan? Näillä eväillä sitä ei ole.

Helsinki on sairas kaupunki, joka ei halua ratkaista ongelmiaan. Ja kaupunkilaiset ovat sen kanssa ihan ok. En kommentoi heidän mielenmaisemaansa.
 
Hylkeeltä pitäisi kysyä toisinpäin: mitkä arvorakennukset tulisi ehdottomasti säilyttää sekä mikä puisto pitäisi jättää rakentamatta.
 
hylje sanoi:
Helsinki on sairas kaupunki, joka ei halua ratkaista ongelmiaan. Ja kaupunkilaiset ovat sen kanssa ihan ok. En kommentoi heidän mielenmaisemaansa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä tuskin on mikään mielenmaisemakysymys. Sanoisin, että ongelma on aika paljon raadollisempi. Follow the money. Kuka hyötyy nykytilanteesta? Vuokranantajat ja asuntojen omistajat. Niillä, ja keskittyneellä rakennusteollisuudella on aika paljon valtaa yhteiskunnassa, ja monessa suhteessa kyky torpata semmoisen tilanteen syntyminen, että olisi ostajan markkinat. Rakennusliikkeillä on näköjään mm. varaa pitää valmiita asuntoja tyhjinä pitkiä aikoja, jos ne eivät käy kaupaksi halutulla hinnalla. Puhumattakaan tonttivarausten pitkittämisestä.

Helsinki ei ole tässä suhteessa mitenkään sen sairaampi kuin muutkaan, ja on vähemmän sairas kuin moni suunnilleen vastaavan kokoluokan kaupunki. Esim. Tukholman asuntomarkkina toimii selvästi huonommin. Ongelma on jokseenkin yleismaailmallinen kasvavissa kaupungeissa, poislukien komentotalous-diktatuurit, joissa ei välttämättä ole yksityisomaisuuden suojaa (asuntojen omistajilla vähemmän valtaa), ja joista monissa tehdään sitten jotain muuta päätöntä (Kiinan tyhjät asuntotornirivistöt hevonkuusissa, ym.).

Helsingissä on muuten käynnistymässä ainakin yksi suurehko purkavan saneeraamisen hanke, Meri-Rastilassa. Tehot eivät varmasti riitä hylkeen mielestä mihinkään, mutta joka tapauksessa, kaupunki on päättänyt purkaa tuntuvan osan alle 30 vuotta vanhaa lähiötä ja laittaa tiiviimpää tilalle. Tämmöistäkin siis tapahtuu. Uusia asukkaita 2400. Luemma Meri-Rastila suunniteltiin aikanaan ilman varmuutta metron tulemisesta, ja siksi metroaseman ympäristö jäi 90-luvulla aivan tolkuttoman harvaksi. Vuosaaren metro kuitenkin toteutui. Taasen yksi esimerkki siitä, miksi joukkoliikenne kannattaa suunnitella ja myös toteuttaa ensimmäisenä uudella alueella.
 
Sitten on "terveitä" kaupunkeja. Nimittäin Wien. Siellä on päätetty että asuminen on kohtuuhintaista ja siinä on onnistuttu. Julkisessa omistuksessa oleva asuntokanta on niin suurta että yksityiset toimijat eivät voi merkittävästi ylittää kohtuuhintaista vuokratasoa.
 
Max sanoi:
...jossa on vähemmän asukkaita kuin sata vuotta sitten. Helpottaa kummasti asioita...
Klikkaa laajentaaksesi...

Näppärä heitto, mutta asumisen kohtuuhintaisuus ei perustu tuohon. Kaupunki on myös supistunut pinta-alaltaan. Meitä kiinnostaa tietysti eri asiat, mutta joka tapauksessa 1 700 000 asukkaan kaupunkiin on järjestetty kohtuuhintaista asumista.
 
Wienistä on eri paikoissa kirjoitettu vähän tarkempaa analyysiä viime aikoina, kun asia nousi keskusteluun asumisen hinnasta. Wienistä on aika vääriä käsityksiä suuntaan ja toiseen. Väkiluku tosiaan pieneni pitkään ensimmäisen maailmansodan jälkeen, missä rytinässä Itävalta-Unkarin imperiumi hajosi. Samoin kaupunki kärsi toisessa maailmansodassa, jolloin mm. kaupungin juutalaisväestö poistui ja poistettiin. Toisaalta väkiluku on tähän päivään mennessä ollut kasvussa jo vuosikymmenet, ja nykyajan asumisväljyys on ihan eri luokkaa kuin imperiumin aikana ennen vuotta 1918. Ts. sen aikaisiin väkilukuihin vertaaminen on aika lailla yhtä tyhjän kanssa.

Se, mikä Wienissä on poikkeuksellista, on hyvin suuri määrä kaupungin ja muiden julkisten yhteisöjen, kuten ammattiliittojen, omistamia vuokra-asuntoja, ja historiallisesti pitkään vallinnut poliittinen tahto tämmöisen vuokra-asumisen kehittämiseen. Laki suosii vuokralaista. Toimintaa on kehitetty ja asuntoja rakennettu mainitusta ensimmäisestä maailmansodasta asti, ja isot julkisyhteisöt ovat pitäneet tarjonnan kunnossa ja vuokrat alhaisina. Nykytilanteessa, kun väkiluku taas kasvaa suhteellisen nopeasti, nuo vuokra-asunnot eivät välttämättä lämmitä uusia kaupunkiin tulijoita tai omilleen muuttavia nuoria. Kaupungin ja muiden yhteisöjen vuokra-asuntoon pääsemisessä on käsittääkseni aika tiukat ehdot, ja vanhat asukkaat tietysti pitävät asunnoista kiinni kuin lottovoitosta. Kuten tapahtuu myös Helsingissä. Wieniin muuttava nuori on käsittääkseni usein kovan rahan vuokramarkkinoiden armoilla, ja ne vuokrat ovat yhtä kalliita kuin vertailukelpoisissa kaupungeissa. Samoin kovan rahan omistusasunnot.
 
hmikko sanoi:
Se, mikä Wienissä on poikkeuksellista, on hyvin suuri määrä kaupungin ja muiden julkisten yhteisöjen, kuten ammattiliittojen, omistamia vuokra-asuntoja, ja historiallisesti pitkään vallinnut poliittinen tahto tämmöisen vuokra-asumisen kehittämiseen. Laki suosii vuokralaista. Toimintaa on kehitetty ja asuntoja rakennettu mainitusta ensimmäisestä maailmansodasta asti, ja isot julkisyhteisöt ovat pitäneet tarjonnan kunnossa ja vuokrat alhaisina. Nykytilanteessa, kun väkiluku taas kasvaa suhteellisen nopeasti, nuo vuokra-asunnot eivät välttämättä lämmitä uusia kaupunkiin tulijoita tai omilleen muuttavia nuoria. Kaupungin ja muiden yhteisöjen vuokra-asuntoon pääsemisessä on käsittääkseni aika tiukat ehdot, ja vanhat asukkaat tietysti pitävät asunnoista kiinni kuin lottovoitosta. Kuten tapahtuu myös Helsingissä. Wieniin muuttava nuori on käsittääkseni usein kovan rahan vuokramarkkinoiden armoilla, ja ne vuokrat ovat yhtä kalliita kuin vertailukelpoisissa kaupungeissa. Samoin kovan rahan omistusasunnot.
Klikkaa laajentaaksesi...

Wienin seudulla pääsee kiinni omakoti- tai vastaavaan pientaloasuntoon suurinpiirtein samalla rahamäärällä kuin Helsingin seudulla. Eroja asumiskustannuksissa voi sitten tulla verotuksen tai energian hinnan takia.

Wien on siinä mielessä erikoinen että se on yksi Euroopan tärkeimpiä kulttuurielämän keskuksia, ja siksi kysyntä pienemmistä ja lyhytkestoisista vuokra-asunnoista on kova ja se heijastuu sitten muuhun asuntotarjontaan.

t. Rainer
 
hmikko sanoi:
Helsingissä on muuten käynnistymässä ainakin yksi suurehko purkavan saneeraamisen hanke, Meri-Rastilassa. Tehot eivät varmasti riitä hylkeen mielestä mihinkään, mutta joka tapauksessa, kaupunki on päättänyt purkaa tuntuvan osan alle 30 vuotta vanhaa lähiötä ja laittaa tiiviimpää tilalle. Tämmöistäkin siis tapahtuu. Uusia asukkaita 2400. Luemma Meri-Rastila suunniteltiin aikanaan ilman varmuutta metron tulemisesta, ja siksi metroaseman ympäristö jäi 90-luvulla aivan tolkuttoman harvaksi. Vuosaaren metro kuitenkin toteutui. Taasen yksi esimerkki siitä, miksi joukkoliikenne kannattaa suunnitella ja myös toteuttaa ensimmäisenä uudella alueella.
Klikkaa laajentaaksesi...

ei ole faktaa asiasta mutta nuo purettavat talot olisi alunperin rakennettu kovan rahan taloiksi, tuli lama ja muuttuivat kaupungin asunnoiksi, hyvä miettiä jos ei olisi tullut lamaa niin pahasti mikä olisi Meri-Rastilan tilanne nyt maineen kanssa.....
 
Salomaa sanoi:
Hylkeeltä pitäisi kysyä toisinpäin: mitkä arvorakennukset tulisi ehdottomasti säilyttää sekä mikä puisto pitäisi jättää rakentamatta.
Klikkaa laajentaaksesi...

En mä keskustan lähialueilta jättäisi koskemattomaksi juuri mitään. Kaikki laajat puistoalueet keskustan lähettyvillä pitäisi kehittää pienemmiksi mutta houkuttelevammiksi kaupunkipuistoiksi. Nimenomaan kehittää. Puistoja ei voi ajatella neliömetreinä, vaan niillä ehdoilla joita puistoilla pyritään saavuttamaan. Kaupungissa puiston rooli on lähinnä olla viihtymispaikka ihmisille. Enemmän Koffareita, vähemmän Keskuspuistoa. Helsingissä on runsaasti puistoneliöitä, joissa kukaan ei viihdy. Syrjemmässä voidaan edelleen pitää kiinni osittain luonnontilassa olevista puistoista, kaupunki ei loppujen lopuksi hirveän iso ole. Ja jää siihen välimaastoonkin vyöhyke niille ihmisille jotka tykkää jättimäisistä koiranulkoilutusmetsistä ja kaupunkipöhinästä yhtäaikaa. Kaikille kaikkea.

Arvorakennuksia kaupungissa on niin vähän ettei ole mitään ongelmaa rakentaa niiden ympäri. Kysymys on lähinnä se, että pitääkö niitä paapoa museaalisesti ettei niiden ympäristöönkään saa koskea, vai voiko kaupunkia surutta rakentaa seinään kiinni. Mulla ei ole mitään isoja säilytysintohimoja oikein mitään taloa kohtaan. Finlandia-talon voisi räjäyttää.
 
Nyt vaikka jo ihailla: kun on valmis pistämään Puu-Vallilan ja Finlandia-talon sileeksi, niin eipähän voi syyttää veljeilystä eikä ainakaan kabinettipolitiikasta kenenkään kanssa.
 
Oikeastihan Finlandia-talolla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta kyllähän mulla saa joku periaatteellinenkin syy olla :lol:
 
hylje sanoi:
Nimenomaan kehittää. Puistoja ei voi ajatella neliömetreinä, vaan niillä ehdoilla joita puistoilla pyritään saavuttamaan. Kaupungissa puiston rooli on lähinnä olla viihtymispaikka ihmisille. Enemmän Koffareita, vähemmän Keskuspuistoa. Helsingissä on runsaasti puistoneliöitä, joissa kukaan ei viihdy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Koffari on muuten mitoiltaan melko pieni, noin puolitoista korttelia, mutta pinnan muotojen ja kasvillisuuden vuoksi, siksi ettei laidalta näe toiselle laidalle hyvin mistään suunnasta, tuntuu paljon kokoaan isommalta. Vrt Ruttis, joka tuntuu oikeastikin pieneltä, vaikka ei kartasta mittaamalla juuri häviä. Kallion puolella Leninin puisto on vähän saman tyyppinen pieni suuri puisto.

Töölönlahti on kyllä ihan käsittämättömän epäonnistunut ja tuhlattu mahdollisuus. Alvar Aallon kadulla sitä voisi luulla olevansa Karaportissa tai Säterissä. Ei pysty sanoin kuvailemaan, kuinka turhauttavaa, kun Rautatieaseman vierusta on sössitty tuolla tavoin.
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi vastata viestiin.
Takaisin
Ylös