Kun kaupungustumisen tuottamat tuottavuushyödyt leikataan verotuksella pois aluellisiksi tulonsiirroiksi niin kaupungeilla ei ole varaa kasvaa. Koskee muuten Tamperetta siinä kuin Helsinkiäkin, Oulu on korkeampien voimien erikoissuojeluksessa ja myös kasvaa nopeiten.
No, sillä erotuksella että Tampereella ei ole Helsingin omaa aluepolitiikkaa eli metropolipolitiikkaa tukenaan...
Se on ihan sama asia. Jos työpaikan sijainnilla ei ole mitään väliä niin voidaan helposti osoittaa että ne kannattaa sijoittaa hajalleen jo ihan kiinteistökulujen vuoksi. Se että tätä ei tarvitse osoittaa nimenomaan on se ongelma, eli selvitykset voi näyttää vaikka mitä lisämenoja ja siitä huolimatta alueellistetaan. Jos viraston toiminta on tehokkaimmillaan Kajaanissa niin se tulee tietenkin sijoittaa sinne.
Selvitykset riippuvat aika tavalla siitä kuka niitä tekee ja mitä haluaa osoittaa. Jos hallitus haluaa alueellistaa jonkun viraston, ja virasto ei itse halua sitä, niin sitten virasto esittää että alueellistamisesta aiheutuu huimat lisäkustannukset. Aika usein painotetaan sitäpaitsi siirtymävaiheen kertaluontoisia kustannuksia, joilla ei ole vähänkään pidemmällä aikavälillä yhtään mitään merkitystä. Se mikä merkitsee on pitkän aikavälin normalin toiminnan kustannustaso.
Olettaen että kommunikaatio saadaan järjestettyä rationaalisesti, minun on vaikea nähdä miten normaalin toiminnan kustannustaso pitkällä aikavälillä voisi olla kalliimpi maakuntakeskuksessa kuin Helsingissä. Helsingissä on kalliimmat tilakustannukset ja korkeammat elinkustannukset, jotka heijastunevat palkkatasoonkin korottavasti.
Aika moni Helsinkiläinen muuten vastusti periaatteessa kemikaalivirastoa, koska ei ole tehokasta hajauttaa Unionin toimintoja. Helsinkiläiset poliitikot eivät ole ihan härskeimmästä päästä, mutta toki kiskoo valtiolta rahaa siinä kuin muutkin. Esimerkiksi ruuhkamaksuja vastustetaan aika pitkälti sen takia että pelätään sen olevan taas yksi valtion helsinkivero lisää, ja ihan aiheesta. Viimeksi energiaverouudistuksestakin tuli vaan jotenkin ihmeellisesti kaukolämmön raippavero ja turpeen subvenointipaketti, jossa ei ole kansantaloudellisesti, teknisesti tai ympäristön kannalta järjen hiventä. Tuommoista se peli on kun kerran hyväksytään alueperusteet ihan mille tahansa. Tämä on vakampi ongelma kuin rahan siirrot sinänsä koska se sotkee muutkin asiat.
Ai jaa? Tämä on uutinen minulle, että helsinkiläiset olisivat mieluummin halunneet pitää kemikaaliviraston Brysselissä, jotta EU toimisi tehokkaammin (?).
Helsinkiläiset poliitikot toki pyrkivät kiskomaan rahaa valtiolta samaan tyyliin kuin pahimmat Lapin siltarumpupoliitikot. Minusta vaan on vaikea nähdä miten sellaista toimintaa voidaan legitimoida sillä, että "kun muut niin kyllä minäkin". Lisävaikeutena vielä, että Helsingin mittakaavaan sovitettu siltarumpupolitiikka tuottaa järjettömiä megahankkeita, jotka tuntuvat jo pahasti valtion kukkarossakin. Väliinputoajiksi jäävät sellaiset suuret kaupungit kuin Tampere ja Turku, joiden aluepolitiikalle ei ole tukea sen paremmin maaseudun syvistä riveistä kuin Helsingin kotiinpäinvetäjiltä, jotka inspiroituvat noiden maaseudun syvien rivien esimerkistä.
Vaikuttavuuden ja taloudellisuuden pitäisi olla ne kriteerit, joilla investoinneista päätettäisiin, niin maakunnissa kuin Helsingissä. Käytännössä tämä johtaisi esim. siihen, että länsimetroa ei tehtäisi vaan sen tilalle tulisi TramWest.
Mitä tulee aluepolitiikkaan jota tehdään esim. energiapolitiikan tai liikennepolitiikan varjolla, niin se on vastenmielinen ilmiö. En ole mikään energia-alan asiantuntija, mutta täytyy silti sanoa että en oikein ymmärrä koko tätä turvejuttua. Se että suositaan tietynlaisia energialähteitä ja sorsitaan toisia ei saa johtua siitä, kuka istuu minkäkin energialähteen päällä vaan syiden täytyy olla objektiiviset.
Mutta se että aluepolitiikalla on vastenmielisiä ilmentymiä risteytyessään toisten politiikan lajien ynnä paikallisten intressien kanssa ei voi tarkoittaa, että itse aluepolitiikka olisi välttämättä läpimätä asia ja pelkästään haitallista. Jos aluepolitiikkaa tehdään avoimesti, objektiivisesti ja suhteellisen tasapuolisesti, niin se on pelkästään hyvä asia. On koko maan etu, että sillä on useita kasvukeskuksia ja että kasvukeskusten ulkopuoliset alueetkin pärjäävät mahdollisimman hyvin.
Puolisen vuotta on nyt tullut uudessa sijoituspaikassa työskenneltyä, eikä ole ollut ikävä takaisin pääkaupunkiseudulle. Työmatkoja Helsinkiin on ollut kyllä toistaiseksi paljon, mutta työnantajalla on hankinnassa Janin mainitsema työasemakohtainen videoneuvottelujärjestelmä, jota odotan innolla.