Liikennepolitiikka on ollut hakoteillä, se on totta. Tienrakennus on saanut hyvin paljon painoarvoa. Laillisia esteitä raitiotien rakentamiselle ei kuitenkaan ole, tai en ole niistä tietoinen. Ongelmana on tietysti osittain se, että valtiolla ei ole vakiintunutta käytäntöä miten ko. hankkeita rahoitetaan.
Sekä läntinen kehä että rantaväylä kertovat mielestäni omaa kieltään. Tampereen kaupunki oli erittäin aktiivinen rantaväyläasiassa ja kuinkas kävikään? Valtiolta saatiin 30% hankkeeseen. Tämä kertoo mielestäni jo aika paljon. Sen takia en vain täysin usko ajatusta, että näissä asioissa Tampere olisi jonkinlainen uhri tai kiusattu, vaan se on ympäristökuntiensa kanssa ajanut voimakkaasti tienrakennusta. Rantaväylä nk. "30%"-hankkeena on mielestäni oivallinen osoitus priorisoinnista. Mikä olisi estänyt ottamasta sen tilalle Mansen ensimmäistä ratikkalinjaa? Kehän lobbauksen tarina on mielenkiintoinen ja nimenomaan vahvistaa jo aiemmin sanotun: tietä haluttiin, tietä saatiin. Sinänsä en epäile hankkeen tarpeellisuutta, enkä edes valtakunnallisuutta, sillä kyse on vt3-tiestä Hki-Tre-Vaasa. Suurin hyötyjä on toki Pirkanmaa.
Sinällään jo em. on tavallaan kaipaamasi ennakkotapaus. Samoin länsimetro.
Kysymykseesi suunnitelmien lobbaamisen tarpeesta voin todeta, että jos hankkeet halutaan priorisoida, niitä pitää lobata, siinä missä moottoriteitä tai yliopistoja. Eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen, asia on vain otettava poliittiselle agendalle Tampereella ja tehtävä ehdollisia päätöksiä ja alettava neuvottelemaan. Onko tähän halua?
Ja Helsingin junaradoista: muotoilit asian hienommin, mutta siis pidän liikkumisen tarvetta niin isona, että mainitsemani hankkeet ovat järkeviä.