Viestiketju: Aluepolitiikkaa

Alunperin kirjoittanut j-lu

Asumispaikan valintaoikeuskin tulisi käsittää mahdollisuutena, joka toteutuu siinä vaiheessa, kun pystyy itse rahoittamaan valinnasta koituvat kulut, ei oikeutena asua jossain ulkosaariston luodolla lauttayhteyksineen muiden kustannuksella.

Tämä ei ole eka kerta tässä ketjussa tästä samasta näkökulmasta oikeus/velvollisuus, mutta...

Vaikka en ole maanviljelijä eikä minulla ole mitään henkilökohtaisia kytkentöjä maatalouteen enkä tiedä siitä mitään, en silti ymmärrä, miksi maaseutuun liittyvät oikeudet ja vaatimukset ovat ylitsepääsemättömän vaikeita ja paheksuttavia. Sillä ihan samoilla perusteilla voidaan kyseenalaistaa myös kaupunkilaisten vaatimuksia. Monta ongelmaa katoaisi, jos kaupunkilaisiinkin sovitettaisiin sama vaatimus: Saat asua kaupungissa miten lystäät, kunhan kustannat kaiken, etkä aiheuta kellekään muulle mitään haittaa. Sitä en lähde arvaamaan, kuinka monta toista ongelmaa tulee tilalle. Eihän maaseudun paheksujatkaan pohdi, mitä siitä seuraa, jos maaseudulla asuminen tehdään mahdottomaksi.

Alunperin kirjoittanut j-lu

En voi mennä Eiraan, soittaa umpimähkäisesti valittua ovikelloa ja ilmoittaa tulevani asumaan.

Omaisuuden ja yksityisyyden suoja ovat vähän eri asiat kuin asuinpaikan valinta. Eirassahan saa haluamassaan osoitteessa asua, kunhan vain on tarpeeksi rahaa, että edellinen asuja suostuu poistumaan. Ja saa nauttia kaikista kansalais- ja perusoikeuksista, joita kustannetaan pääosin muiden rahoilla. Ei siis tarvitse itse rakentaa omalla rahalla katua, sähköverkkoa, internettiä, raitiotietä jne. Eli siellä Eirassa asuja nauttii koko lailla oikeudesta olla toisten elätettävänä, jos sitä itse tahtoo.

Minusta on jokseenkin stereotyyppistä antaa ymmärtää, että kaikki kaupunkien ulkopuolella asuvat ovat toisten elätettäviä. Eikä sellaisen väittäjä minusta ymmärrä mitään aluepolitiikan tarkoituksesta Suomessa tai EU:ssa. Aluepolitiikalla pyritään edistämään tai ylläpitämään alueiden elinvoimaisuutta. Ei aluepolitiikka ole mitään kansalaispalkkaa, jonka turvin voi elää maaseudulla tekemättä mitään hyödyllistä oman toimeentulonsa eteen.

Tietysti jos harrastetaan sellaista aluepolitiikkaa, että kaikki työikäiset lähtevät maaseudulta pois, silloin sinne jäävät enään "kansalaispalkan" nauttijat eli eläkeläiset. Jos tuottavat työikäiset asuvat kaupungeissa ja eläkeläiset maaseudulla, niin tietenkin silloin kaupunkien on kustannettava maaseudulla eläminen. Mutta joutuvat ne kaupunkilaiset eläkeläisensä kustantamaan, vaikka ne pakkosiirrettäisiinkin kaupunkeihin. Se voi olla jopa kalliimpaa ja siihen voi liittyä samoja piirteitä kuin muuhunkin vastentahtoiseen asuinlaitokseen sijoitamiseen.

Näistä asioista ovat Suomessa muuten jo saaneet kärsiä 1970-luvun aluepolitiikan "hyötyjät", siirtotyöläiset.

Olisi mukava kuulla aluepolitiikan vastustajilta, mitä heillä on tarjota tilalle.

Antero

Antero perusteli tuossa hyvin aluepolitiikan tarpeellisuuden, mutta tässä yksi lisänäkökohta: jos joku haluaa asua luodollaan yksin eikä hänelle siksi haluta tarjota yhteiskunnan peruspalveluita, niin eikö loogista olisi samalla vapauttaa kyseinen henkilö veroista? Onko perusteltavissa että luotolainen maksaa veroja, joille ei saa mitään vastinetta? (Eri asia tietenkin on, että veroilla tasataan riskejä ja hyvinvointieroja, joten se mitä maksaa ja mitä saa ei ole aina tasapainossa vaan voi vinoutua jompaan kumpaan suuntaan.)

Efektiivisestihän kyseessä on silloin alueen irrottaminen itsehallintoalueeksi Suomen valtiollisesta kokonaisuudesta. Kuulostaa poliittisesti hieman uskaliaalta, mutta oletetaan puhtaasti argumentin vuoksi että se olisi mahdollista.

Luulen, että luodolle muuttajia alkaisi löytyä aika pian jos tuollainen verovapaa alue -- vaikka pienikin -- olisi tarjolla riittävän lähellä Suomen rannikkoa, tai miksei vaikka Näsijärven keskellä. Ja kun populaatiota tulisi, niin tulisi pikkuhiljaa liiketoimintaa, ansaintamahdollisuuksia jne. Ajan oloon luodolle varmaan kehitettäisiin jonkinlaisia julkisia palveluitakin, joiden rahoittamiseksi tarvittaisiin -- veroja!

Tämähän alkaa kuulostaa jo Isokallion kirjoilta...

Mutta pointti on, että ei sellaista tilannetta voi synnyttää, jossa joitakin osia maasta jätetään kokonaan oman onnensa nojaan, mutta silti niitä verotetaan. Se on siirtomaapolitiikkaa ja johtaa separatistisiin oireisiin. Tärkeä keino vastustaa näitä molempia olisi subsidiariteettiperiaatteen noudattaminen: siirretään verotus ja päätöksenteko mahdollisimman lähelle kansalaisia. Annetaan maakuntien itsensä päättää rahoistaan ja palveluistaan. (Voi olla että silti tarvittaisiin jonkinlaista ristisubventiota aivan köyhimpien alueiden auttamiseen.)

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Minusta on jokseenkin stereotyyppistä antaa ymmärtää, että kaikki kaupunkien ulkopuolella asuvat ovat toisten elätettäviä. Eikä sellaisen väittäjä minusta ymmärrä mitään aluepolitiikan tarkoituksesta Suomessa tai EU:ssa. Aluepolitiikalla pyritään edistämään tai ylläpitämään alueiden elinvoimaisuutta. Ei aluepolitiikka ole mitään kansalaispalkkaa, jonka turvin voi elää maaseudulla tekemättä mitään hyödyllistä oman toimeentulonsa eteen.

Aluepolitiikka kuten mikä tahansa politiikka on erilaisten valintojen seuraus. Suomessa on vallinnut ajatus sitten itsenäistymisen alun, että koska pinta-ala on suuri mutta väkeä on vähän, niin yritetään välttää ihmisten ja toimintojen keskittämistä jos se vain on mahdollista. Mutta se ei ole ainoa mahdollinen ratkaisu harvaanasutulle maalle. Pohjoismaista ymmärtääkseni vain Norja harjoittaa samantyyppistä aluepolitiikkaa.

Muita tapoja harvaanasutuila mailla toimia ovat Kanadan ja Australian, jossa keskitetään väestö muutamiin suurempiin keskuksiin ja jätetään periferia pääosin asumattomaksi. Myös Venäjä on pääosin toiminut niin vaika on käyttänyt vähän rajumpia keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Ruotsi on sekoitus tätä Kanadan ja Suomen/Norjan mallia, Ruostissa on Upsalan pohjoispuoli huomattvasti harvemmin asuttua kuin Suomessa tai Norjassa yhtä pohjoiset alueet, mutta niitä harvoja keskuksia joita pohjoisessa on yritetään aktiivisesti pitää elinvoimaisina.

Valitsi minkä asuttamispolitiikan tahansa niin aina se maksaa, jos pelkästään rahoja tuijottaa. Ennemin pitä kysyä että mitä mita muita hyötyjä ja haittoja tehdyistä valinnoista on.

Itse ymmärrän että Suomessa aluepolitiikalla on ollut tärkeä merkitys kansakunnan eheyttämiseksi vaikeina aikoina mutta jotenkin koko sen perimmäinen tarkoitus on jäänyt minun sukupolveni ja nuorempien, koko ikänsä kaupungissa eläneille aika vieraaksi. Numeroiden perusteella näkee selvästi että urbanisoituminnen ei ole Suomessa saavuttanut samaa astetta kuin muualla Euroopassa ja jotenkin pukkaa väkisin sellainen tunne että se ei ole pelkästään Suomen etu vaan että sillä on myös hintansa, ei pelkästään kansantaloudellisesti vaan myös kansalaisten henkisen kehityksen kannalta.

Kaikissa kansoissa, niin suomalaisissa, ruotsalaisissa, amerikkalaisissa kuin kiinalaisissa löytyy niitä jotka mielummin asuvat maalla kuin kaupungissa mutta on vain päinvastaista mieltä olevia yksilöitä. Koska muuttoliike maalta kaupunkeihin ei ole Suomessa loppunut ja koska asuminen kasvukeskuksissamme on niin paljon kalliimpaa kuin niiden ulkopuolella, niin minulla on sellainen tunne että tasapainotilaa ei ole vielä saavutettu, ts että aika paljon suomalaisia pidetään maalla asumassa vaikka he eivät tahtoisi ja hinku päästä kaupunkeihin asumaan on suurempi kuin niistä pois. Eli se todistaisi sen että aluepolitiikkamme on osittain epäonnistunut tai tukeutuu vanhanaikaisiin käsityksiin.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Omaisuuden ja yksityisyyden suoja ovat vähän eri asiat kuin asuinpaikan valinta.

Kyse on perusoikeuksista. Tarkoitus oli sanoa, ettei oikeus valita asuinpaikkansa ole mitenkään absoluuttinen. Sen kanssa on ristiriidassa yksi jos toinenkin laki. Maankäyttöä säädellään laeilla, luonnonsuojelualueita jne. Toisekseen oikeus valita asuinpaikkansa ei edellytä aluepolitiikkaa, kuten annat ymmärtää, vaan aluepolitiikasta päätetään erikseen. On eri asia sopia, että saa asua missä lystää kuin sopia, että asumisen on oltava kaikkialla yhtä halpaa.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Eirassahan saa haluamassaan osoitteessa asua, kunhan vain on tarpeeksi rahaa, että edellinen asuja suostuu poistumaan. Ja saa nauttia kaikista kansalais- ja perusoikeuksista, joita kustannetaan pääosin muiden rahoilla. Ei siis tarvitse itse rakentaa omalla rahalla katua, sähköverkkoa, internettiä, raitiotietä jne. Eli siellä Eirassa asuja nauttii koko lailla oikeudesta olla toisten elätettävänä, jos sitä itse tahtoo.

Varmasti on mahdollista asua Eirassa ja elää muiden kustannuksella. Tiedä sitten kuinka hedelmällistä aluepolitiikasta keskusteltaessa on käsitellä kaikki Suomessa asuvat yksittäisinä tapauksina. Oleellista on se, että pk-seutulainen maksaa veroistaan keskimäärin neljäsosan oman elinpiirinsä ulkopuolelle ja kainuulainen ei keskimäärin maksa veroja niin paljon, että se kattaisi peruspalvelut Kainuussa. Tähän epäkohtaan pitäisi yrittää etsiä muita ratkaisuja sen sijaan, että yksinkertaisesti verotuksen ja tulonsiirtojen avulla valtio saattaa asuinpaikat tasa-arvoisiksi. Se kun ei ole oikeudenmukaista.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Minusta on jokseenkin stereotyyppistä antaa ymmärtää, että kaikki kaupunkien ulkopuolella asuvat ovat toisten elätettäviä. Eikä sellaisen väittäjä minusta ymmärrä mitään aluepolitiikan tarkoituksesta Suomessa tai EU:ssa. Aluepolitiikalla pyritään edistämään tai ylläpitämään alueiden elinvoimaisuutta. Ei aluepolitiikka ole mitään kansalaispalkkaa, jonka turvin voi elää maaseudulla tekemättä mitään hyödyllistä oman toimeentulonsa eteen.

Kun aluepolitiikka olisikin vain se kansalaispalkka, niin päästäisiin halvalla. Keskeinen ongelmahan on se, ettei maalaisille riitä työmarkkinatuen nostaminen ja kattoon syljeskely, vaan heille on järjestettävä harrastuksia ja päivähoitoa. Yhden pitää saada uusi Valmet, jolla kiertää peltoja muutaman kerran vuodessa, toinen tarvitsee kahvitteluseuran viideksi päiväksi viikossa - joten valtion, siten ollen ruuhkasuomalaisten rahoilla ostetaan suomussalmelaiselle vanhallepojalle traktori ja perustetaan periferian kansanperinnetoimikunta. Laitetaan maalaiset tekemään kaikkea hyödytöntä toimeentulonsa eteen.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Olisi mukava kuulla aluepolitiikan vastustajilta, mitä heillä on tarjota tilalle.

Otit sen itse esille. Perustulo, kansalaispalkka, negatiivinen tulovero - miksi ikinä sitä haluaa nimittää. Se kuulemma synnyttää yrittäjyyttä ja taloudellista toimeliaisuutta kun ihmiset voivat riskittä yrittää hankkia lisätienestejä. Sellainen toimeliaisuus saattaisi hyvässä lykyssä synnyttää maaseudulle jotain sellaista, jolla olisi edellytyksiä tuottaa vaurautta, sen sijaan, että valtio pumppaa aluepolitiikan nimissä rahaa 1950-luvulle, aloille, jotka ovat eilistä ja joista kiinni pitäminen ainoastaan hidastaa elinkeinorakenteen muutosta maaseudulla.

Yhteenvetona voisi todeta, että alueellisten tulonsiirtojen ongelma ei ole se osa, mikä aiheutuu sosiaaliturvasta. Se on hyväksyttävää. Sen sijaan aluepolitiikan nimissä tehtävän tyhjän- ja tyhmäntekemisen soisi lakkaavan, on sitten kyse virastojen pakkosiirroista tai metsäautoteiden rakentamisesta nelikaistaisiksi. Tämän palstan hengessä on sopivaa puhua jälkimmäisestä, siltarumpupolitiikasta, joka on aluepolitiikan keskeinen osa-alue. Siltarumpupolitiikka luo kallista yhdyskuntarakennetta hajauttamalla sitä. Hyvät yhteydet (lue: Kuopio-Siilinjärvi ja Vaasa-Mustasaari -moottoritiet) lyhentävät matkoja ajallisesti ja kasvattavat niitä pituuden puolesta. Kokonaisvaikutus on yhdentekevä yksityisautoilijalle, joukkoliikenteelle kirous. Syntyy peltomarketteja ja keskustan kannattajia. Sitäkö tässä halutaan?

Alunperin kirjoittanut j-lu

Keskeinen ongelmahan on se, ettei maalaisille riitä työmarkkinatuen nostaminen ja kattoon syljeskely, vaan heille on järjestettävä harrastuksia ja päivähoitoa. Yhden pitää saada uusi Valmet, jolla kiertää peltoja muutaman kerran vuodessa, toinen tarvitsee kahvitteluseuran viideksi päiväksi viikossa - joten valtion, siten ollen ruuhkasuomalaisten rahoilla ostetaan suomussalmelaiselle vanhallepojalle traktori ja perustetaan periferian kansanperinnetoimikunta. Laitetaan maalaiset tekemään kaikkea hyödytöntä toimeentulonsa eteen.

En haluaisi ruveta väittelemään taas tästä aiheesta, mutta pakko sanoa että oho kun oli railakas yleistys. Väännetään rautalangasta: kaikki Helsingin ulkopuolella asuvat eivät ole maalaisia. Pitäisikö esimerkiksi Kajaanin kaupunki pitää elinkelpoisena, jos se tarvitsee hieman aluepoliittista tukea? Syljeskelevätkö kaikki kajaanilaiset kattoon? Ja jos niin tapahtuuko tämä ennen vai jälkeen aluepoliittista päätöstä lakkauttaa sieltä esim. opettajankoulutus?

Olen käynyt kerran Kajaanissa. Minusta se näytti kaupungilta. Ei isolta, mutta kaupungilta kumminkin. En usko että pääelinkeino on maanviljelys tai kattoon syljeskely.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

En haluaisi ruveta väittelemään taas tästä aiheesta, mutta pakko sanoa että oho kun oli railakas yleistys.

Käyttäessään kirjallisia tehokeinoja hymiöden sijaan kirjoittaja ottaa tietoisen riskin siitä, että lukijat eivät ymmärrä tai ymmärtävät väärin.

Mitä tulee Kajaaniin, niin pelastuuko se neuvostohenkisillä suunnitelmilla, joiden perusteella pakkosiirretään joku virasto ja Kuopion yliopiston saman alan laitos kaupunkiin ja toivotaan, että tästä alasta tulisi veturi alueelle? Vai kenties panostamalla matkailuun, joka on valtion patenttiratkaisu kaikille jumalan seläntakaisille alueille, jotka ovat liian pieniä virastoille?

Vai laitettaisiinko vain toivo markkinoihin, sen varaan, että raha löytää tuottavia kohteita myös Kajaanista ihmisten omaehtoisen toiminnan kautta? EDIT: Ja jos ei löydä, niin ihmiset kyllä valuvat Kajaanista muualle ja niin pitääkin käydä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Mitä tulee eri viranomaisten keskinäiseen epäviralliseen yhteydenpitoon, mikä onnistuu Helsingissä parhaimmillaan vain kävelemällä aukion yli naapuritaloon, niin suoraan sanottuna en tiedä kuinka toivottavaa tuollainen edes on. Se ei edesauta hallinnon läpinäkyvyyttä, jos mielipiteitä ja näkemyksiä vaihdetaan epävirallisesti ja luottamuksellisesti jossain Strindbergin kahvipöydässä. Viranomaisten tulisi kommunikoida keskenään virallisissa valmistelupalavereissa ja julkisin muistioin. Tai jos täytyy vain pikaisesti sopia tai koordinoida jotain, niin puhelin on keksitty, ei sitä varten tarvita mitään yhdessä nautittua bébé-leivosta. Viranomaisten riippumattomuus toisistaan varmistuu parhaiten siten, että ne sijoitetaan mahdollisimman kauas toisistaan fyysisesti.

Toki jos halutaan toimia mahdollisimman tehottomasti, byrokraattisesti ja kankeasti hajasijoittaminen on siihen oiva lääke. Tehokkaat yritykset toimivat ympäristössä, jossa yhteistyökumppanit ja asiakkaat ovat mahdollisimman lähellä. Myös julkinen hallinto toimii parhaiten kun ihmisillä on mahdollisuus tavata fyysisesti. Ja miksi viranomaisten pitäisi edes olla riippumattomia toisistaan. Minä näen hallinnon toimivan parhaiten verkostoituneena joustavana palveluna ei byrokraattisena virastona, jossa viestitään muistioin valmistelupalavereissa.

Toki toissijaisia tehtäviä, kuten call center toimintoja tai paikasta riippumatonta asiakaspalvelua(verotus), voidaan hyvin hajasijoittaa. Osaamista ja yhteistyötä vaativien tehtävien ampuminen haulikolla ympäri maata johtaa vaan tehottomuuteen.

Alunperin kirjoittanut petteri

Tehokkaat yritykset toimivat ympäristössä, jossa yhteistyökumppanit ja asiakkaat ovat mahdollisimman lähellä. Myös julkinen hallinto toimii parhaiten kun ihmisillä on mahdollisuus tavata fyysisesti.

Julkisen hallinnon on tarkoitus palvella koko kansaa eikä vain helsinkiläisiä. Sidosryhmiä on siis kaikkialla maassa.

Alunperin kirjoittanut petteri

Ja miksi viranomaisten pitäisi edes olla riippumattomia toisistaan. Minä näen hallinnon toimivan parhaiten verkostoituneena joustavana palveluna ei byrokraattisena virastona, jossa viestitään muistioin valmistelupalavereissa.

Näetkö hyväksi että esimerkiksi syyttäjälaitos toimii mahdollisimman läheisessä yhteistyössä tuomioistuinten kanssa? Tai että lupaviranomaisten tapauksessa valvoja ja valvottava käyvät yhdessä kahvittelemassa hyvässä hengessä? Varmasti on muitakin esimerkkejä tapauksista joissa viranomaisten on syytä pitää toisensa vähintään käsivarren mitan päässä toisistaan, koska muutoin syntyy liian läheinen suhde, jossa poljetaan hallintoalamaisten oikeuksia.

Ja eikö toisaalta kansalaisten etu olisi tietää eri viranomaisten kannat valmisteltavaan lainsäädäntöön jo valmisteluvaiheessa ennen kuin niitä on soviteltu yhteen? Suomessahan valmisteltavat asiat ovat julkisia ellei niitä jonkun lain mukaan erikseen julisteta salassapidettäviksi. Jos keskustelut vaikeista arvokysymyksistä (kuten esim. budjettivarojen käytöstä ja sen seurauksista) käydään kahvipöydässä, niin sitten ei tule koskaan yleiseen tietouteen, jos vaikka joku ministeriö uskoo, että joku leikkaus tuhoaa sen toimintaedellytykset. Jos nuo keskustelut käydään muistioiden välityksellä tai muuten julkisesti, niin silloin kansa saa tietää ja pystyy osallistumaan keskusteluun median välityksellä.

Totta kai tuo on vähemmän tehokasta teknokraattisilla mittareilla mitattuna, mutta huomattavasti demokraattisempaa. Emme kaipaa kahvipöydässä tehtyjä päätöksiä budjettileikkauksista ja varojen oikeasta kohdistamisesta ilman taustalla olevia faktoja ja arvokeskustelua. Sitäpaitsi uskon että muistiokäytäntöäkin voi kehittää vähemmän byrokraatiseksi. Mikseivät viranhaltijat käy keskustelua vaikka sähköpostitse? Kaikki argumentit tulisi dokumentoitua paremmin kuin vain jutustellessa. Ja julkisuuslain nojalla viran puolesta lähetetyt sähköpostit olisivat tietysti julkisia (jos eivät ole vielä niin pitäisi ainakin olla).

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Kajaanissahan on ollut opettajankoulutuslaitos. Oulun yliopisto vaan päätti lakkauttaa sen, vaikka käsittääkseni opettajien tarpeessa ei ole tapahtunut mitään olennaista muutosta ja vaikka laitoksella on pitkät perinteet kaupungissa. Tuo on negatiivinen aluepoliittinen päätös, kun otetaan pois jo kaupungissa valmiiksi toimivia toimintoja.

En tiedä tämän tapauksen taustoja, mutta eipä tuollaista päätöstä ole vaikeaa ymmärtää. Ensinnäkin pienet yksiköt ovat ongelmallisia henkilöstön kannalta. Luultavasti moni henkilöstöön kuuluva kävi Oulusta käsin vetämässä luentoja ja harjoitusryhmiä. Ja oletettavasti paikkakuntien välillä suhasi myös moni opiskelija, jolle Kajaanin ainetarjonta ei riittänyt.

Olen itse valmistunut pienestä maakuntayliopistosta, enkä voi sanoa, että olisin järin pahoillani, jos kyseinen oppilaitos lakkautettaisiin. Pienillä resursseilla saadaan aikaan keskinkertaista tarjontaa ja opetusta. Molemmat sivuaineet opiskelin toisessa yliopistossa. Vaikka nuorena sitä sopeutuu helposti liikkumiseen ja uusiin ympäristöihin, niin mieluummin olisin ollut muuttamatta noiden sivuaineiden takia.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Valtionhallinto joka tapauksessa tarvitsee tietyn määrän työntekijöitä erilaisiin toimintoihin. Näiden toimintojen sijoittuminen tuottaa välillisesti ostovoimaa paikallisille markkinoille. Tämä ostovoima tuotetaan verovaroilla. Ei ole mitään syytä, että koko tämä ostovoimaa sijoitetaan yhdelle pienelle alueelle maan eteläkärkeen. Se jos mikä on aluepoliittista tukea.

Itseasiassa julkishallinnon työpaikkojen osuus ei ole mitenkään poikkeuksellisen suuri Helsingissä, kun ottaa huomioon, että kyse on kuitenkin maamme pääkaupungista. Muistaakseni noin kahdeksan prosenttia Helsingin työpaikoista on valtiolla. Esimerkiksi Turussa prosentti on kuusi ja Vaasassa korkeampi - en muista kuinka paljon, mutta Vaasassa valtionhallinnon työpaikkoja on kuitenkin suhteellisesti ottaen eniten.

Sikäli kyllä olen samaa mieltä, että valtion toimintoja voisi ja pitäisi hajasijoittaa mahdollisuuksien mukaan - ts. kunhan toiminta ei kärsi. Helsinki pärjää luultavasti paremmin ilman valtionhallintoa, koska sen poistuminen Helsingistä vapauttaisi toimitiloja halutuilta alueilta, laskisi vuokria, ja yksityinen sektori kerryttää enemmän verotuloja kuin julkinen.

Käytännössä kuitenkin julkishallinnon (tai minkä hyvänsä) hajasijoittaminen on vaikeaa, koska toiminnot ja tehokkuus miltei väistämättä kärsivät. Monella virastolla on nykyään kansainvälistä yhteistyötä, joka edellyttää hyviä liikenneyhteyksiä, ja lisäksi pk-seudulle on keskittynyt monen alan yksityisektori ja siten osaaminen ja asiantuntijuus.

Hajasijoittamisen onnistumista ei myöskään ole auttanut ns. haulikkometodi, jonka myötä virastoja on roiskittu pitkin aroja. Järkevämpää olisi edelleen keskittää, mutta muualla kuin Helsinkiin. Oulussa on paljon potentiaalia. Se on elinvoimainen kaupunki suhteellisen hyvillä yhteyksillä ja lisäksi riittävän pohjoisessa. Tampereelle tai Turkuun keskittäminen ei loppujen lopuksi vaikuttaisi Suomen kahtiajakoon mitenkään. Se olisi enemmän ratkaisu Helsingille kuin provinssille.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Usein kuulee väitettävän että hallintoviranomaisten yhteydenpito vaatii, että ne kaikki sijaitsevat Helsingissä. Tai että hajasijoitus johtaa runsaaseen turhaan matkustamiseen ja tehottomuuteen. Tämä on puppua. Jos useat monikansalliset yritykset pystyvät nykyään toimimaan virtuaalisissa organisaatioissa ja pääosin puhelin-/netti- ja videokonferenssien välityksellä niin totta kai yhdessä maassa ja kulttuurissa toimiva julkishallinto pystyy samaan vähintäänkin yhtä hyvin. Jos näin ei tapahdu nyt, niin se ei johdu siitä etteikö se olisi mahdollista, jos asianomaiset sitä haluaisivat tosissaan.

Minulla on itse asiassa yksi hajasijoitettu ystävä, joten kuulen näitä väitteitä ihan henkilökohtaisesti, enkä vain huhupuheina ja yleisesti ottaen. Mainittakoon vielä, että ystäväni oli henkilökohtaisesti hyvin onnellinen hajasijoituksestaan, sillä hajasijoituspaikkakunnalla sattui asumaan silloinen heila, nykyinen puoliso. Joskus käy tuuri, vaikka joutuu muuttamaan Seinäjoelle. Ei kyllä uskoisi...

Itse hajasijoittamisen järkevyydestä ystävälläni on parin vuoden perusteella sen sijaan vankka mielipide: ei ole järkeä, sikäli kun tarkoituksena ei ole tulonsiirto helsinkiläisille hotelleille ja taksikuskeille sekä VR:lle. Tämän hän kertoo minulle viikottain käydessämme oluella jossain helsinkiläisessä kuppilassa.

En osaa sanoa, miksi kaikki yhteydenpito ei toimi tietoverkoissa. Kyse ei ole yksistään julkisen sektorin ongelmasta, sen kertoo taksimatkojen määrä Helsinki-Vantaalta Karaporttiin, Säteriin, Keilaniemeen ja Ruoholahteen. Jostain kumman syystä ihmisten tarvitsee tavata kasvokkain, vaikkei tarvitsisi. En itse joudu työkseni matkustamaan tai edes palaveeraamaan, joten tähän ongelmaan en osaa oikein mitään sanoa.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Eikö tässä pitäisi kuitenkin verrata valtionhallinnon työpaikkoja paikkakunnan väkilukuun, jotta saadaan selville suhteellisen edustuksen vahvuus? Jos verrataan valtion työpaikkoja yksityisiin työpaikkoihin, niin lienee selvää, että Helsingissä, missä on paljon myös yksityisiä työpaikkoja, valtion työpaikkojen prosenttiosuus ei välttämättä nouse kovin korkeaksi.

Minusta valtion työpaikkojen vertaaminen työpaikkojen kokonaismäärään on ihan hyvä mittari. Se on melkein sama mittari kuin valtion työpaikkojen vertaaminen alueen BKT:hen. Kakku pitää leipoakin jossain, ennenkuin Kepu jakaa sen tukiaisina kannattajilleen.

Helsingin seudulla on suunnilleen samassa suhteessa valtion työpaikkoja kuin Helsingin seutu rahoittaa valtion budjettia. Ja Helsingin BKT:tahan vielä laskevat rahansiirrot maakuntiin.

Alunperin kirjoittanut petteri

Minusta valtion työpaikkojen vertaaminen työpaikkojen kokonaismäärään on ihan hyvä mittari. Se on melkein sama mittari kuin valtion työpaikkojen vertaaminen alueen BKT:hen. Kakku pitää leipoakin jossain, ennenkuin Kepu jakaa sen tukiaisina kannattajilleen.

Helsingin seudulla on suunnilleen samassa suhteessa valtion työpaikkoja kuin Helsingin seutu rahoittaa valtion budjettia. Ja Helsingin BKT:tahan vielä laskevat rahansiirrot maakuntiin.

1) "Kakun leipominen" eli arvonlisän syntyminen tapahtuu muuallakin kuin Helsingissä.

2) Kepun vetäminen tähän on vähän turhaa leimaamiusta. En ole keskustalainen, mutta näkisin silti tarvetta järkevälle aluepolitiikalle. (Huom. kaikki aluepolitiikka ei ole järkevää.) Puhutaan mieluummin itse asiasta kuin leimoista.

3) Kansliapäällikölle maksetaan enemmän kuin rajavartijalle, vaikka molemmat vastaavat tilastoissa yhtä nuppia valtion palkollisia.

4) Valtion työpaikkojen gravitoituminen yksityisten työpaikkojen perässä ei kohdista taloudellista stimulaatiota seuduille jotka sitä tarvitsisivat. Muistetaan että valtion työpaikkojen ympärilleen säteilemä hyvinvointi lisää myös yksityistä toimeliaisuutta paikkakunnalla sekä osaltaan pitää yllä infraa josta hyötyvät myös yksityiset yritykset (vrt. lento- ja muut liikenneyhteydet).

5) Paikkakuntakohtaisen BKT:n mittaaminen ei ole ongelmatonta. Herää kysymyksiä esim. yrityksen eri funktioiden osuudesta arvonlisän syntymisessä.

6) Yrityksen eri osat ja yksiköt ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, ja aluepolitiikalla on heijastumia myös Helsinkiin. Jos maakunnassa sijaiseva teollisuuslaitos joudutaan sulkemaan siksi, ettei sillä enää ollut toimintaedellytyksiä, niin se heijastuu kohtuullisen todennäköisesti myös Helsingin-pääkonttoriin työpaikkojen häviämisen kautta. Ja jos koko maakunta-Suomi suljetaan, niin sitten ei ole paljon tarvetta enää pääkaupungillekaan.

Tosin nämä samat argumentithan olemme väitelleet läpi jo eräitä kertoja ennenkin...

Pari huomiota:

Rainer on maltillisempi kuin minä viitsin tässä asialla olla, mutta oikeassa.

Jos jokaiselle nykyiselle maanviljelijälle (jotain 50 000 tai allekin) maksettaisiin tästä hautaan saakka suomalaista keskipalkkaa ihan ilman mitään vastiketta, tekee mitä huvittaa ja vaikka töitä, niin se maksaisi vähän vähemmän kuin nykyiset maataloustuet, ja tuo summa pienenisi vuosittain eikä toisinpäin. Lisäksi peltomaan hinta romahtaisi, mikä saattaisi tehdä viljelystä kannattavaa. Ei tuota tukijärjestelmää ihan oikeasti voi millään järkisyin perustella.

Se että Kajaanissa on kaupunki ei ole mikään itsetarkoitus. Kaupungit, kunnat, palvelut, liikenne, tms. on ihmisiä varten, ei toisinpäin.

Kaupunkien kasvun rajoittaminen on käytännössä sama asia kuin että valtio polttaisi tietyn prosenttiosuuden isojen kaupunkien kiinteistöistä vuosittain. Tämä ei tee elämästä kuihtuvassa pikkukaupungissa yhtään sen kivempaa.

Jani sanoo että ei kannata kaikkea aluepolitiikkaa, vaan ilmeisesti vain jotenkin fiksua aluepolitiikkaa. Tämmöistä rajautusta ei voi käytännössä tehdä, koska aluepoliittinen lähestymistapa on lähtökohtaisesti vihamielinen millekään tehokkuustarkastelulle. Esimerkki: Jos Helsinkiin rakennetaan valtio rahoilla 10 miljoonalla jotain liikenneinfraa, niin alueellisen oikeudenmukaisuuden periaatteiden niin kuin sitä käytännössä harjoitetaan mukaan jonnekin muualla pitää investoida tasapuolisuuden nimissä vaikka 20 miljoonaa, ja näin riippumatta siitä olisiko liikenteellisesti perusteltua investoida sinne jonnekin muualle 0, 5, 10 vai 50 miljoonaa. Samaa sarjaa on numeeriset tavoitteet valtion työpaikkojen sijainnille.