Tämä ei ole eka kerta tässä ketjussa tästä samasta näkökulmasta oikeus/velvollisuus, mutta...
Vaikka en ole maanviljelijä eikä minulla ole mitään henkilökohtaisia kytkentöjä maatalouteen enkä tiedä siitä mitään, en silti ymmärrä, miksi maaseutuun liittyvät oikeudet ja vaatimukset ovat ylitsepääsemättömän vaikeita ja paheksuttavia. Sillä ihan samoilla perusteilla voidaan kyseenalaistaa myös kaupunkilaisten vaatimuksia. Monta ongelmaa katoaisi, jos kaupunkilaisiinkin sovitettaisiin sama vaatimus: Saat asua kaupungissa miten lystäät, kunhan kustannat kaiken, etkä aiheuta kellekään muulle mitään haittaa. Sitä en lähde arvaamaan, kuinka monta toista ongelmaa tulee tilalle. Eihän maaseudun paheksujatkaan pohdi, mitä siitä seuraa, jos maaseudulla asuminen tehdään mahdottomaksi.
Omaisuuden ja yksityisyyden suoja ovat vähän eri asiat kuin asuinpaikan valinta. Eirassahan saa haluamassaan osoitteessa asua, kunhan vain on tarpeeksi rahaa, että edellinen asuja suostuu poistumaan. Ja saa nauttia kaikista kansalais- ja perusoikeuksista, joita kustannetaan pääosin muiden rahoilla. Ei siis tarvitse itse rakentaa omalla rahalla katua, sähköverkkoa, internettiä, raitiotietä jne. Eli siellä Eirassa asuja nauttii koko lailla oikeudesta olla toisten elätettävänä, jos sitä itse tahtoo.
Minusta on jokseenkin stereotyyppistä antaa ymmärtää, että kaikki kaupunkien ulkopuolella asuvat ovat toisten elätettäviä. Eikä sellaisen väittäjä minusta ymmärrä mitään aluepolitiikan tarkoituksesta Suomessa tai EU:ssa. Aluepolitiikalla pyritään edistämään tai ylläpitämään alueiden elinvoimaisuutta. Ei aluepolitiikka ole mitään kansalaispalkkaa, jonka turvin voi elää maaseudulla tekemättä mitään hyödyllistä oman toimeentulonsa eteen.
Tietysti jos harrastetaan sellaista aluepolitiikkaa, että kaikki työikäiset lähtevät maaseudulta pois, silloin sinne jäävät enään "kansalaispalkan" nauttijat eli eläkeläiset. Jos tuottavat työikäiset asuvat kaupungeissa ja eläkeläiset maaseudulla, niin tietenkin silloin kaupunkien on kustannettava maaseudulla eläminen. Mutta joutuvat ne kaupunkilaiset eläkeläisensä kustantamaan, vaikka ne pakkosiirrettäisiinkin kaupunkeihin. Se voi olla jopa kalliimpaa ja siihen voi liittyä samoja piirteitä kuin muuhunkin vastentahtoiseen asuinlaitokseen sijoitamiseen.
Näistä asioista ovat Suomessa muuten jo saaneet kärsiä 1970-luvun aluepolitiikan "hyötyjät", siirtotyöläiset.
Olisi mukava kuulla aluepolitiikan vastustajilta, mitä heillä on tarjota tilalle.
Antero