Viestiketju: Ruotsinkieliset paikannimet

Alunperin kirjoittanut Jouni Seilonen

Pitääköhän paikkansa se huhu, että Tampere - Pori -junissa ruotsinkielinenkin kuulutus kertoo saapumisesta Kokemäelle ja vielä oikein ruotsinkielisten vaatimuksesta, koska he eivät itsekään tiedä, mikä Kokemäen ruotsinkielinen nimi on?

Kokemäen ruotsinkielinen nimi on Kumo, samoin Kokemäenjoki on Kumoälv. Koko Björneborgin seutu on ollut täynnä ruotsinkielisiä nimiä: Påmark, Norrmark, Finby, Södermark, Hjulböle, Inderö, Ulasöre, Rosnäs, Sonnäs, Svartsmark, Ulvsby, Friby, Ragvaldsby, Lammais, Birkala, Voltis, Fredriksfors, Leineberg ja niin edelleen. Listan voisi tehdä vaikka kuinka pitkäksi.

Ja onhan Björneborgissa olemassa Björneborgs Svenska Samskola ja B.M.W.: Björneborgs Mekaniska Werkstad

Hälsar: Skurubisin

Ärande herr Skurubisin, eikös tässä ollut kyseessä siitä, että ymmärtävätkö ihmiset kaikki vähemmistökieliset käytännössä kuolleet paikannimet, vai onko niiden käyttö enemmän harhaanjohtavaa pysäkkejä kuulutettaessa tai muussa vastaavassa tiedoittamisessa. En minäkään ymmärtäisi minne menisi esimerkiksi Inderö tai Lammais kyltitetty bussi.

Käännetään kakkaua. Vaikka olen syntynyt Hesassa ja asunut rajan sisäpuolella koko elämäni, niin monesti tiedän kyllä ruotsinkielisen paikannimen täällä, mutta väilillä olen ihan hukassa kun joku sanoo jonkun paikanimen suomeksi täällä Stadissa. Eli se on hyvä että molemmat nimet olisivat molemmilla kielillä käytössä.

Skurubisin

Alunperin kirjoittanut Skurubisin

Käänetään kakkaua. Vaikka olen syntynyt Hesassa ja asunut rajan sisäpuolella koko elämäni, niin monesti tiedä kyllä ruotsinkielinen paikan nimi täällä mutta väilillä olen ihan hukassa kuin joku sanoo joku joku tietty paikanimi suomeksi täällä stadissa. Eli se on hyvää että molemmat nimet olisivat molemmilla kielillä käytössä.

Ruotsinkielisiä nimiä eivät suomenkieliset ala käyttämään, sillä ruotsinkielisiä on vain luokkaa 6 % helsinkiläisistä. Jos selkeyttä haetaan, voitaisiin alkaa käyttää pelkästään suomenkielisiä nimiä. Tämä vähentäisi nimisotkuja. Liikenteessä kulkeminen olisi myös helpompaa, mitä vähemmän tekstiä kylteissä olisi lukuisilla eri kielillä.

Ulkomaalaisille varsinkin on erittäin sekavaa, kun tien ohjekyltissä lukee "Itäkeskus Östra centrum Vuosaari Nordsjö" eli kaksi paikkaa, mutta neljä nimeä. Siinä saakin kovassa vauhdissa olla todella nopea sytytys, että tajuaa missä suunnassa haluttu kohde on. Sama juttu päärautatieasemalla, lukuisat eri kielet sekavoittavat suunnistamista turistille. Katujen nimet katukylteissä ovat myös järjettömän pienellä kahden kielen takia, jos ne olisivat suurella pelkästään suomeksi, elämä helpottuisi kaikilla tämän myötä.

Bussien määränpääkyltitkin voisi kirjoittaa isommalla ja pitää koko ajan samaa tekstiä näytössä, niin olisi helpompi löytää oma bussi. Jos ohi kulkee bussi, jossa lukee juuri sillä hetkellä "96 Botby gård" ja vasta myöhemmin tajuaa, että Puotilaanhan se menee minne pitikin, niin kyllä se harmittaa kun ei tajunnut bussia pysäyttää.

Helsingissä tämän vielä jokseenkin ymmärtää historian takia, mutta Vantaalla olisi melkeinpä perustellumpaa kirjoittaa kyltit englanniksi suomen ohella, sillä lentoasemakaupungissa olisi olennaisempaa ottaa huomioon turistit kuin ruotsinkieliset, joita on jonkin verran yli 5000 eli alle 3 % asukkaista. Venäjää puhuvia taitaa olla Vantaalla melkein samaa luokkaa, mutta heitä ei huomioida tällä hetkellä mitenkään.

Eli tällaisia kommentteja tähän kieliasiaan, jos puhtaasti ajattelee mikä olisi käytännöllisintä. Eri asia esimerkiksi Vaasassa, jossa kaksikielisyydelle on realistiset perusteet, sillä ei-suomenkielisiä on niin iso vähemmistö ja niin monet heistä eivät ole opetelleet puhumaan suomea elämänsä aikana.

Järkyttävänä yksityiskohtana mainittakoon, että Pohjanmaalla on ruotsinkielisiä hätäpalveluun soittajia jopa kuollut, koska hätäkeskuksessa ei ole mistään saatu selville harvoin käytettyjä ruotsinkielisiä kadunnimiä ja apu on mennyt väärään paikkaan. Jos soittaja olisi maininnut osoitteensa myös suomen kielellä, olisi apu ehtinyt perille ajoissa.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Ulkomaalaisille varsinkin on erittäin sekavaa, kun tien ohjekyltissä lukee "Itäkeskus Östra centrum Vuosaari Nordsjö" eli kaksi paikkaa, mutta neljä nimeä.

Totta turiset, mutta onhan täällä Suomessa asiat hyvin, kun kaksikielisillä paikkakunnilla käytetään sekä suomen- että ruotsinkielisiä nimiä. Kokeilepas matkustaa junalla Belgiassa. Pyydä juna-asemalta Belgian rautateiden aikatauluvihkonen, aseman sijainnista riippuen saat sen joko flaamin- tai ranskankielisenä. Suunnistaminen Belgiassa (ja hieman Belgian rajojen ulkopuolellakin) on sen jälkeen helppoa, kun junat pysähtelevät mm. tällaisilla paikkakunnilla: Anvers, Malines, Gand, Bergen, Luik, Rijsel*, ...
Eli tuttavallisemmin: Antwerpen, Mechelen, Gent, Mons, Liege, Lille, ... (*Tuota Lillen flaaminkielistä nimeä en tosin ole nähnyt kuin tienviitoissa.)

Eli: paikannimi molemmilla virallisilla kielillä on huomattavasti selkeämpää. Kaipa jotkut ulkomaalaiset ottavat selvää maasta, jonne ovat menossa eli kaksikielisyys ei tule välttämättä yllätyksenä. Matkustaessani lokakuussa Brysselin metrolla tuli muuten kotoisa olo, kun asemien nimet olivat kahdella kielellä esim. "Stockel/Stokkel". Tuli ihan "Kaisaniemi/Kajsaniemi" mieleen.

Alunperin kirjoittanut SD202

Eli: paikannimi molemmilla virallisilla kielillä on huomattavasti selkeämpää. Kaipa jotkut ulkomaalaiset ottavat selvää maasta, jonne ovat menossa eli kaksikielisyys ei tule välttämättä yllätyksenä.

Kaksikielisestä Helsingistä huolimatta harvemmin tulee vastaan kotipaikkani Kumpulan ruotsinkielistä versiota Gumtäkt.

SDS220, ajatusta jatkaakseni:
Koko keskinen Eurooppa on täynnä vähemmistökieliä, joilla on aluellisen kielen asema. Täten tienviitoissa on myös vähemmistökielinen nimi. Pahimmillaan tienvitta isoonkin kaupunkiin on naapurimaan puolella ennsiksi sen maan kelellä, sitten viereisen maan kelellä.
Hyvänä esimekkinä on vaikkapa Bratislava, saksaksi Pressburg, unkariksi Pozonyi.
Tai Kreikassa: nykyaikaisten matkailuoppaiden Thessaloniki. Et löydä tienviittoja sillä nimellä, rautatieasemen lähtevien junien luottelo ei tunne paikkakuntaa. Se on nykykreikakaksi Saloniki.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.
Itse koen useampikieliset tienviitat hyvänä asiana. Minulle se on merkkinä että paikallinen vähemmistö, joka on asunut aluella ehkä pitkäänkin, otetaan huomioon, heidän kieltään arvostetaan.

Igen till herr Skurubisin. Du skrev "Eli se on hyvä että molemmat nimet olisivat molemmilla kielillä käytössä". Missä laajuudessa, jos 99 % jengistä bonjaa mikä on Lauttasaari, mutta aika pieni prosentti mikä on joku Drumsö, niin eikö riitä pelkän Lauttasaari nimen käyttö. Suomenhurrit (ei saa tycka ond) kun puhuvat, on se muutenkin tällaista: Vi skulle gå till Kauppatori och dricka kaffe med munkkipossu. Itse asun Pihlajistossa, ja pitää oikein miettiä milloin olen kuullut puhuttavan Rönningestä, ei taida olla edes tällä vuosituhannella. En minä kuitenkaan mikään kielifanaatikko ole, vakiintuneet nimet esim. Gumböle, Bemböle ovat hyviä sellaisenaan, vaikka niilläkin on joku suomennos.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Helsinki ja Suomi eivät ole maailman ainoita kaksikielisiä alueita. Sitäpaitsi germaaniselta kielialueelta peräisin olevat ulkomaalaiset suunnistavat usein ruotsinkielisten nimien avulla, koska ne ovat helpompi lausua ja muistaa.

Ruotsissa ei jostain syystä ole suomeksi juuri mitään, vaikka siellä on vastaavan suuruinen suomalainen kielivähemmistö kuin täällä. Virossa kolmannes kansalaisista puhuu venäjää ja Tallinnassa puolet, mutta lähes kaikki on vain viroksi. En tiedä mitään muuta valtiota, jossa 3 % vähemmistökaupungissa olisi kunnan toiminnot täysin kahdella kielellä. En tiedä myöskään, onko missään vastaavaa käytäntöä kuin Suomessa, että kaikille itärajan ihmisille opetetaan ruotsia ilman vaihtoehtoja ja edes opettajat eivät sitä siellä kunnolla osaa, vaikka venäjän kieli olisi luultavasti tarpeellisempaa.

Johtuuko tämä käytäntömme siitä, että Suomi on ainoa maa maailmassa jossa on näin laaja kaksikielisyys pienen vähemmistön varjolla, siitä että me olemme poikkeuksellisen sivistyneitä ja muut kansat poikkeuksellisen sivistymättömiä, vai mistä. Jos tämä niin hyvä järjestely olisi, niin luulisi tämän olevan laajalle levinnyttä Euroopassa. Tosin nykyään ruotsin kielen asema heikkenee koko ajan puhujien vähentyessä ja ikääntyessä. Ruotsinkieliset nuoret myös ovat yhä useammin sekakielisiä ja puhuvat suomea paremmin eli sulautuvat valtaväestöön, joka on luonnollinen ilmiö vähemmistöjen keskuudessa. Yhä harvempi suomenkielinen ruotsia hyvin osaa, mutta lainsäädäntö kiristyy kuitenkin vastavuoroisesti koko ajan ja virkakoneisto tekee kielestä yhä olennaisempaa sen luonnollisen käytön vähentyessä. Saa nähdä, kuinka lopulta käy.

Antti ja kemkim, kun hieman matkustelette keskisessä Euroopassa, törmäätte kaksikielisiin paikannimikilpiin. Yleensä niitä on rajaseuduilla, kun rauhansopimuksessa jäi etninen ryhmä rajan taakse. Jos alueellisen kielen puhujia on jossain maakunnassa tarpeeksi, on koko maakunnan aluella kilvet maan valtakielellä ja aluellisella kielellä. Kouluissa opetetaan valtaväestön lapsille aluelista kieltä vieraaana kielenä ja vähemmistön lapsille valtakieltä. Palvelut saa molemmilla kielillä, kaupoissa ja postissa. Ihmiset ovat monessa paikassa ylpeitä kaksikielisyydstä, mutta se aiheuttaa myös paljon ristiriitoja.
Hyviä esimerkkejä on lähelläkin: Ruija, norjaksi Finnmarken, kilvet norjaksi ja suomeksi. Etelä-Jyllanti ja pohjoisin osa Schleswig'iä, tanskaa ja saksaa. Karjalan tasavalta, venäjää ja suomea. Belgiassa on tilanne huonoin, siellä ranskan- ja flaaminkeiliset eivät paljoa opettele toistensa kieliä, vaan kommunukoivat mieluummin englanniksi.
Olen äidinkieleltäni suomenkielinen. Mutta opetellut ymmärtämään ja puhumaan ruotsia, jota tarvitsen lähes päivittäin.
Kaikki kielitaito on avain vieraaseen kultuuriin. Tietääkseni kielitaito ei ole koskaan haitaksi, vaan se on rikkaus.