Viestiketju: Helsingin asema Suomessa

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Tämän päivän Aamulehdessä oli mielenkiintoinen keskustelunavaus Helsingin asemasta Suomessa, kirjoittajina Matias Hildén ja Harri Karpén, molemmat kunnallistalouden opiskelijoita Tampereen yliopistossa. Linkkaan sen tänne, kun kerran aihetta on sivuttu useampaankin otteeseen.

Mun mielestäni tuo malli on aika vanhanaikainen ja hiukan diktatuurivaltioista lainattu. Lähinnä tuo mieleen Venäjä jossa Moskova ja Pietari ovat suoraan valtionhallinnon alaisia tai millainen asema Berliinillä oli DDR:ssä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Pitäisikin vain päättää onko Helsinki ensisijaisesti oma keskuksensa, jolla pitää olla sama itsemääräämisoikeus kuin kaikilla muillakin eikä mitään erikoisprivilegioita, vai onko se nimenomaisesti pääkaupunki joka palvelee muita ja jolla saa olla privilegioita mutta niitä vastaan sillä on myös sen itsehallintoa rajoittavia rasitteita. Oikeasti sillä on molemmat roolit, mutta on harmillista että ne sekoittuvat jatkuvasti politiikassa: rahaa pitää saada sen mukaan että kyseessä on pääkaupunki, mutta sen käytöstä pitäisi saada päättää kuin se olisi omaa ja sillä saisi tehdä mitä tahansa.

Mun mielestäni nykyinen malli on aika OK. Jotain viilauksia voi aina tehdä. Alueellistamisessa on käytettävä malttia. Mielestäni on parempi että maakunnat elävät yksityisen sektorin avulla eikä yritetä elvyttää siirtämällä sinne byrokraatteja. Helsingin seudun kasvamista ei tule estää. Suomen kokoisten pienten maiden pääkaupungeissa ja niiden työssäkäyntialueilla asuu yleensä 1/3 maan väestöstä. Sensijaan Nurmijärvi-ilmiölle pitäisi tehdä jotain.

Jos Suomen väkiluku ylittää joskus 20 miljoonan niin sitten pitää miettiä kuviot uudelleen. Silloin voi tulla kyseeseen maan jakaminen osavaltioihin joilla on pitkälle viety itsehallinto.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Mun mielestäni tuo malli on aika vanhanaikainen ja hiukan diktatuurivaltioista lainattu. Lähinnä tuo mieleen Venäjä jossa Moskova ja Pietari ovat suoraan valtionhallinnon alaisia tai millainen asema Berliinillä oli DDR:ssä.

Tämä voi pitää paikkansa, mutta toisaalta Washington DC, jonka alkuperäiset kirjoittajat jo mainitsivatkin esimerkkinä, tuskin on diktatuurivaltion pääkaupunki. Monessa muussakin maassa pääkaupungilla on omanlaisensa hallinnollinen malli. Onko se hyvä tai huono asia riippunee kai sitten sekä mallista että keskustelijasta erikseen.

Itse en ole kannattanut Helsingille erityisstatusta. Jos erityisstatusta perustellaan koolla, niin sitten suuressa kokoluokassa on muitakin kaupunkeja jotka tarvitsisivat oman mallin, jotta niiden haasteet tulevat huomioon otetuiksi. Jos sitä taas perustellaan pääkaupunkistatuksella niin sitten sen pitäisi perustua nimenomaan pääkaupunkitoimintojen valtiolliseen luonteeseen ja se loogisesti johtaisi juuri valtion roolin korostumiseen alueen hallinnossa.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Mun mielestäni nykyinen malli on aika OK.

Tästä eri mieltä. Minun on vaikea nähdä miten nykyinen monen kunnan ja kuntayhtymän muodostama sykkyrä, jossa valtiollakin on vielä suuri rooli rahoittajana ja osaintressitahona, olisi mitenkään tehokas tai hyvä.

Samanlaisia haasteita on kyllä myös mm. Tampereen ja Turun seuduilla sekä Oulussa, mistä viimeksi mainitussa on itse asiassa lähdetty jo tekemään jotain asialle kuntaliitoksin. Ja koko Suomen kuntajärjestelmä on suoraan sanottuna tehoton, niin kaupunkiseuduilla kuin haja-asutusalueilla. Maakuntahallinto olisi todennäköisesti ainakin tehokkaampi koska se yhdistäisi nykyiset päällekäiset kuntayhtymät yhdeksi hallinnolliseksi rakenteeksi ja konsolidoisi hallinnollisesti ylemmälle tasolle sellaiset toiminnot, jotka kärsivät pienen kuntakoon aiheuttamasta tehottomuudesta ja massiivisista päällekäisyyksistä naapurikunnissa.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Mielestäni on parempi että maakunnat elävät yksityisen sektorin avulla

Samaa mieltä. Alueiden elinvoiman on synnyttävä elinkeinoelämästä, ei tukiaisista.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

eikä yritetä elvyttää siirtämällä sinne byrokraatteja.

Ja tästä taas hieman eri mieltä. Alueellistamiset ovat monesti olleet menestyksellisiä valtakunnan kokonaisedun kannalta. Jos Suomella ei olisi hajautettua yliopistolaitosta, meillä ei olisi näin korkeaa prosenttiosuutta väestöstä korkeakoulutettuja ja suurin osa nyt kohtuullisesti pärjäävistä maakuntakeskuksista kituisi muuttotappiokuntina. Valtion laitokset tarjoavat myös maakunnissa kaivattuja työpaikkoja yksityisellä sektorilla työskentelevien puolisoille ja tukevat alueellisten erityisvahvuusklusterien syntymistä. Itse laitokset myös pärjäävät ihan hyvin. Ei kai kenellekään tulisi mieleen esittää että esim. Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskus (joka jatkossa tulee hoitamaan koko Suomen aluelennonjohdon kun Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskus Rovaniemellä lakkautetaan) toimisi nykyistä paremmin Helsingin seudulla?

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Helsingin seudun kasvamista ei tule estää.

Minusta Helsingin seudun kasvamista ei saa estää mutta ei tarkoituksella politiikalla vauhdittaakaan muiden alueiden kustannuksella. Tasapuolisten kehitysedellytysten turvaaminen kaikille kaupunkiseuduille on valtion tehtävä.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Suomen kokoisten pienten maiden pääkaupungeissa ja niiden työssäkäyntialueilla asuu yleensä 1/3 maan väestöstä. Sensijaan Nurmijärvi-ilmiölle pitäisi tehdä jotain.

En oikein ymmärrä miten statistiikasta voidaan johtaa yleinen lainalaisuus että näin myös pitäisi olla. Pieneksi maaksi Suomen pinta-ala on kuitenkin aika iso, joten välttämättä samat lainalaisuudet eivät automaattisesti päde. En ole kuitenkaan pohtinut tätä tarkemmin.

Mutta kyllä, Nurmijärvi-ilmiö on epätoivottava.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Jos Suomen väkiluku ylittää joskus 20 miljoonan niin sitten pitää miettiä kuviot uudelleen. Silloin voi tulla kyseeseen maan jakaminen osavaltioihin joilla on pitkälle viety itsehallinto.

Itse en lähtisi puhumaan osavaltioista vaan maakuntahallinnosta, jolla olisi laaja itsehallinto paikallisesti relevanteissa asioissa (ei siis esim. ulkopolitiikassa) ja oma verotusoikeus. Ja minusta tässä ei tarvitse odottaa asukasluvun kasvua vaan nykyisellä väestölläkin tällä saataisiin tehokkuutta lisää, kun kompetensseja siirtyisi maakunnille ei pelkästään valtion suunnasta vaan myös kuntien suunnasta.

Hyvä ja mielenkiintoinen avaus, tuskin johtanee kuitenkaan tosiasiallisesti mihinkään, valitettavasti. Kansalaisten, kuntien ja valtion välinen suhde on kehittynyt kokonaisuutena suuntaan missä aikaisemmalla hallinnon jaolla ja rakenteella ei tultane toimeen kovin pitkään. Siitä lukuisat kuntaliitokset ja taloudelliset valtionapujen jatkuvat rukkaukset kertovat omaa tarinaansa, kansalaisten äänestysprosentit ja aluevaltuustojen tms. toimielinten perustamiset toista tarinaansa. Valtion suorassa hallinnossa olevan alueen luominen nykyiseen rakenteeseen tuskin kovin hyvin suoraan istuisi, niin vahva traditio väitetään kunnallisella autonomialla olevan.

Pääkaupunkialueen muuttaminen erityiseksi valtiolliseksi toiminta-alueeksi on sinällään mielenkiintoinen ajatus. Ajatus liittyy olennaisesti talouden ja hallinnon jakovastuisiin valtion sekä kuntien välillä kokonaisuutena.

Vuosia on jo ollut tilanne missä valtion kansalaisilta keräämät tuloverokertymät ovat pienempiä kuin valtion kunnille menevät valtionavut jolloin voi karkeasti sanoa että kaikki kansalaisiin kohdistuva tuloverotus menee kuntien ylläpitämiseen. Mitä kunnat rahalla tekevät, tuntuu olevan kovasti erilaista. Osa tekee metroja, osa pitää pieniä kyläkouluja, kaikki kuitenkin kirjastoja.
Kunnilla on todellisia vaikeuksia järjestää terveydenhuoltoa ja -hoitoa taikka sosiaalipalveluja, samoin koulupalvelut tuntuvat olevan vaikeita järjestää. Etenkin on vaikeata jos turkulainen sairastuu Helsingissä mistä hänet halutaan lähettää takaisin Turkuun hoidettavaksi. Vastaavalla tavalla halutaan antaa vanhuksille menolippu muuttaa pysyvästi toiseen kuntaan sairastamaan, joukkoliikenteen käyttöön kannustavat alennusliput ovat tarjolla oman kunnan jäsenille ja vain oman kunnan jäsenille.

Erikoiseksi asian tekee se että kansalaiset ovat saman lainsäädännön etujen nauttijoita ja määräysten noudattajia. Kuitenkin vaikuttaa sille että kuntarajasta on muodostunut uusi kansalaisia jakava peruste ja joka on joissakin asioissa suorastaan ylittämätön este.

Suomalaiset pääasiassa sairastavat, kouluttautuvat ja matkustavat Suomessa. Turkulainen suomalainen ei kuitenkaan saa Helsingin alueella tulla kipeäksi julkisin varoin, pyhän kunnanrajan ylittäminen bussilla on paljon arvokkaampi asia Espoon ja Vantaan välillä kuin kymmeniä kertoja pidemmän matkan tekeminen Espoon sisällä, Nurmijärven koululaiset saavat välipalan kun Tampereella mietitään onko näkkileipääkin liikaa.

Summa summarum, valtion ja kuntien muututtua tsaristisen hallinnon toteuttajasta kansalaisten palvelijaksi ja johon kansalaiset kohdistavat vaatimuksiaan, on edessä valtion, kuntien ja yhteiskunnan kokonaisedustuksen muuttaminen. Sen mukaan voisi aiheellisesti kysyä miksi Suomessa terveydenhoito on kuntien vastuulla eikä suoraan valtion vastuulla? Miksi kouluverkkoja hoitavat kunnat rajoineen eikä valtio? Miksi joukkoliikenne on kuntien vastuulla eikä valtion? Miksi kaavoitus kaikkineen on kuntien itsehallinnon alaa? Kansalaiset maksavat osan tuloistaan yhteiskunnalle ja maksajan kannalta on yhdentekevää miten saaja sen keskenään jyvittää. Palvelujen tms. vastineen saaminen tarvittaessa on kansalaisille keskeinen kysymys eikä se minkälainen koneisto sen tuottaa.

Jos tehtävänjakoa tarkastettaisiin todella, purettaisiin hallintoa ja luotaisiin ylikunnallisia ja –maakunnallisia organisaatioita vähemmällä väellä ja suuremmilla tuloksilla, en näe valtiollisen metropolialueen luomiselle tarvetta. Pelkkä tulonsiirtokysymys, vaikkakin Helsingissä kroonisena, ei liene kuitenkaan alueellisen ja itsenäisen päätäntävallan menettämisen arvoinen asia. Pääkaupunkiseutu ei ole ainoa kehitysalue Suomessa, jolloin tulonsiirtoja perusteena käyttäen tulisi luoda vastaavia muitakin valtion alueita ja se ei liene mielekästä. Tulonsiirroilla saatava bruttokansantuotteen kasvu voidaan tasata verotuksella hyödyttämään koko valtakuntaa jolloin on mahdollista että kaikki voittavat.

Mutta huonollehan se kehitys kieltämättä näyttää, kilometritehtaalla olisi mm. iso osa Etelä-Suomen läänin 72 kunnan koulutoimenjohtajasta tai asemakaavajohtajasta ja sehän on melkoisen mahdoton ajatus. Tulonsiirtopolitiikka muusta valtakunnasta Helsinkiin jatkunee siis edelleen ja ympärillä olevat maalaispitäjät leikkivät pelloillaan itsenäisiä kaupunkeja siinä ohella. Siksi jako tullenee kuitenkin säilymään pitkäänkin, maksoi mitä maksoi. Kansalaisethan sen maksavat kuitenkin joka tapauksessa.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Samanlaisia haasteita on kyllä myös mm. Tampereen ja Turun seuduilla sekä Oulussa, mistä viimeksi mainitussa on itse asiassa lähdetty jo tekemään jotain asialle kuntaliitoksin. Ja koko Suomen kuntajärjestelmä on suoraan sanottuna tehoton, niin kaupunkiseuduilla kuin haja-asutusalueilla. Maakuntahallinto olisi todennäköisesti ainakin tehokkaampi koska se yhdistäisi nykyiset päällekäiset kuntayhtymät yhdeksi hallinnolliseksi rakenteeksi ja konsolidoisi hallinnollisesti ylemmälle tasolle sellaiset toiminnot, jotka kärsivät pienen kuntakoon aiheuttamasta tehottomuudesta ja massiivisista päällekäisyyksistä naapurikunnissa.

Oulun seudulla on toistaiseksi tehty yksi kuntaliitos; Ylikiimingin kunta liittyi Oulun kaupunkiin tosiasiallisesti vaiheittain siirtäen toimintoja kunnalta kaupungille, virallisesti YK lakkasi 31.12.2008.

Muista on ollut puhetta valtuustoissa saakka mutta konkreettisin lienee tällä hetkellä Yli-Iin kunnan liittymishanke Oulun kaupunkiin (asiaa selvitetään). Haukiputaan valtuusto hylkäsi liitosesityksen. Muutamassa ei asiaa haluta edes selvittää, eli ihan kuin sossut Vantaalla. Pää pensaassa ei näy pahoja asioita.

Kaikissa on pontimena rahoituspohjan riittämättömyys. Kuntien verovelvollisilla ei riitä tulot ylläpitämään kunnan kuluja jolloin seurauksena on joko palvelujen karsiminen tai velkaantuminen. Tehostaminen ei yleensä tule kysymykseen. Veroprosenttia voi aina nostaa mutta kunnallisvaltuutetuilla ei siihenkään tunnu olevan tahtoa.

Ainakin Oulun seudulla pakko on ollut ainoa asia joka ajaa kuntia yhteen ja sekin yleensä vasta kun on liian myöhäistä. Poikkeuksena tähän on ollut edellä mainittu Ylikiiminki joka katsoi ennusmerkit ennen kuin housussa oli jo ja teki tarvittavat ratkaisut. Muut keräävät ensin lainapiikin täyteen ja vasta sitten palataan asiaan.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Itse en ole kannattanut Helsingille erityisstatusta. Jos erityisstatusta perustellaan koolla, niin sitten suuressa kokoluokassa on muitakin kaupunkeja jotka tarvitsisivat oman mallin, jotta niiden haasteet tulevat huomioon otetuiksi. Jos sitä taas perustellaan pääkaupunkistatuksella niin sitten sen pitäisi perustua nimenomaan pääkaupunkitoimintojen valtiolliseen luonteeseen ja se loogisesti johtaisi juuri valtion roolin korostumiseen alueen hallinnossa.

Anteeksi vain, mutta jotenkin tuntuu että pääkaupungin alistaminen suoran valtionhallinnon alaisuuteen haiskahtaa vähän vanhan ajan kontrollijärjestelmältä. Sillä saattaisi olla sellaisia haittavaikutuksia kuten että yritykset ja asukkaat eivät vapaasti saisi valita sijoituspaikakseen pääkaupunkia. Että ihmiset tarvitsevat erillisen proopuskan että saa käydä tai tehdä töitä Helsingissä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Samanlaisia haasteita on kyllä myös mm. Tampereen ja Turun seuduilla sekä Oulussa, mistä viimeksi mainitussa on itse asiassa lähdetty jo tekemään jotain asialle kuntaliitoksin. Ja koko Suomen kuntajärjestelmä on suoraan sanottuna tehoton, niin kaupunkiseuduilla kuin haja-asutusalueilla. Maakuntahallinto olisi todennäköisesti ainakin tehokkaampi koska se yhdistäisi nykyiset päällekäiset kuntayhtymät yhdeksi hallinnolliseksi rakenteeksi ja konsolidoisi hallinnollisesti ylemmälle tasolle sellaiset toiminnot, jotka kärsivät pienen kuntakoon aiheuttamasta tehottomuudesta ja massiivisista päällekäisyyksistä naapurikunnissa.

Siis en vastusta maakuntahallintoa mutta jostain syystä kuntalitosten muodostamat "suurkunnat" alkavat kooltaan muistuttaa jo pienempää maakuntaa. Pääkaupuniseutu on oma asiansa ja jos ei siellä kuntien välistä yhteistyötä saa vapaaehtoisesti toimimaan kunnolla niin yksi pakkokeino olisi ylikunnallinen seutuhallinto. Näiden ongelma on yleensä että yksi hallintoporras lisää maksaa enemmän. Ennemmin kannatan siksi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistämistä, mahdllisesti myös Kerava + Järvenpää voitaisiin ottaa mukaan.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Ja tästä taas hieman eri mieltä. Alueellistamiset ovat monesti olleet menestyksellisiä valtakunnan kokonaisedun kannalta. Jos Suomella ei olisi hajautettua yliopistolaitosta, meillä ei olisi näin korkeaa prosenttiosuutta väestöstä korkeakoulutettuja ja suurin osa nyt kohtuullisesti pärjäävistä maakuntakeskuksista kituisi muuttotappiokuntina.

Nykyiset maakunnalliset yliopistot ovat suurimmalti osin OK, mutta Suomeenhan ei olla perustamassa mitään uusia yliopistoja enää. Nykyisiä tulee kehittää niin että niiden ympärille luodaan edellytyksiä työpaikoille, esim teknologiakeskusten ja yrityshautomoiden muodossa. Opiskelin itse aikoinaan yhdessä maakuntayliopistossa ja siihen aikaan harjoittelupaikkaa ei paikkakunalta saanut kesäisin vaan oli pakko tulla Stadiin kotiin.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Valtion laitokset tarjoavat myös maakunnissa kaivattuja työpaikkoja yksityisellä sektorilla työskentelevien puolisoille ja tukevat alueellisten erityisvahvuusklusterien syntymistä. Itse laitokset myös pärjäävät ihan hyvin. Ei kai kenellekään tulisi mieleen esittää että esim. Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskus (joka jatkossa tulee hoitamaan koko Suomen aluelennonjohdon kun Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskus Rovaniemellä lakkautetaan) toimisi nykyistä paremmin Helsingin seudulla?

Alueellistamisessa pitäisi käyttää maalaisjärkeä ja ymmärtää että kannettu vesi ei kaivossa pysy. On olemassa virastoja ja toimintoja jotka sopivat mainiosti esim Tampereen seudulle ja osa jopa Lappiin, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin ihan vääriä virastoja on siirretty kummalisiin paikkoihin. Esim kaikki elintarvikelan ja metsäalan virastot voisivat hyvin toimia jossain siellä missä elintarvikkeita tuotetaan eniten ja metsiä kasvaa eniten, ja se ei ole kehäkolmosen sisällä, mutta miksi lääkevirastoa pitää sirtää Kuopioon tai miksi Poliisin jotkut toiminnot pitää olla Rovaniemellä? Onko Kuopiossa isoja lääketehtaita?

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

En oikein ymmärrä miten statistiikasta voidaan johtaa yleinen lainalaisuus että näin myös pitäisi olla. Pieneksi maaksi Suomen pinta-ala on kuitenkin aika iso, joten välttämättä samat lainalaisuudet eivät automaattisesti päde. En ole kuitenkaan pohtinut tätä tarkemmin.

Monella pienellä, Suomen kokoisella Euroopan maalla kuten Tanskalla, Baltian mailla, Belgialla, Itävallalla, Unkarilla, Tsekillä ja Irlannilla on hyvin isot pääkaupungit suhteessa maan väkilukuun. Se että on näin johtuu monesta eri syyistä. Näiden maiden pääkaupungit ovat samalla symboloineet sitä arvokkuutta, sivistystä ja kulttuuria eli sitä mistä kyseiset maat tunnetaan maailmalla. Ymmärrän että jotkut suomalaiset eivät näe Helsingissä mitään arvokasta, mutta minäpä väitän että kyllä täällä on. Menestyneiden maiden joukossa on pieniä pääkaupunkeja vain hyvin harvalla, ja silloin on kyse maista joilla on hallinnollinen pääkaupunki pienempi kuin maan suurin kaupunki. Suomen pinta-ala on iso, mutta ei se edellytä että kaiken kansan pitäisi asua hajallaan. Venäjän, Kanadan ja Ruotsinkin pinta-alat ovat isot. Kanadan asukkaista taitaa suurin osa asua itä-kanadan ja länsirannikon suurissa keskuksissa, ja keskellä ja pohjoisessa vain harva. Venäjällä ja Ruotsissa taas kaikki asutus ylipäänsä Pietarin ja Tukholman pohjoispuolella on paljon harvempaa kuin Suomen.

t. Rainer

Tuokin vuodatus olisi jotenkin vakuuttavampi, jos siinä ollisi edes jotain lukuja selkärankana. Valtio niin kuin valtionhalllinto, kansallisteatteri, jne. ei nyt vaan ole mikään niin kauhean iso työllistäjä tai rahan käyttäjä. Suomalainen julkinen talous pyörittää valtavia summia rahaa, mutta se menee tulonsiirtoihin (päääsääntöisesti ihmisille jotka myös maksavat veroja), investointeihin, elinkeinotukiin, ja kunnallisiinm palveluihin. Joku eduskunta ministeriöineen on aika marginaalinen menoerä niin Suomen kuin Helsingin mittakaavassakin. Tuolle rutinalle rahan kuppaamisesta etelään ei nyt vaan ole mitään järkeviä perusteita, tosin esim. tamperelaisetkin ovat nettomaksajia, ja kyse on paljon muustakin kuin kunnallisveron tasauksista.

Helsinkiläisillä alkaa olla mitta täynnä näitä sattumia jotka aina johtavat rahavirtaan poispäin, esimerkiksi verotuksessa vähennettävien työmatkakulujen alaraja ihan vaan sattumoisin tuppaa olemaan vuodesta toiseen lähes eurolleen Helsingin sisäisen vuosilipun hinta. Seuraus on että helsinkiläiset ja uusmaalaiset poliitikot ja virkamiehet ovat alkaneet vetämään avoimesti kotiin päin, ihan niin kuin kaikki muutkin. Surkeaa, mutta maan tapa, eli en moiti. Asiaan:

Ajatus vahvemmasta paikallishallinnosta esim. maakuntatasolla on hyvä. En tosin ymmärrä miksi tähän pitäisi valtio sotkea, valitaan päättäjät vaan maakuntatasolla suoraan. Näin siksi, että sama lainsäädäntö ei vaan usein toimi Helsingissä, isoissa kaupungeissa tai syrjäseuduilla. Verrattaen harmiton esimerkki on pysäköintimaksut. Valtakunnallisesti yläraja on 40 euroa, joka on varmaan suurimmassa osassa maata ihan järkevä. Helsinkiläisillä parkkimaksuilla tuo on vaan halvempaa kuin lailliset maksut. Lisäksi haitallisesta väärin pysäköinnistä ei voi erikseen laskuttaa, esim. katujen puhdistus tai ratikkakiskoille pysäköinti. Jos asia olisi paikallisessa päätösvallassa, niin se olisi hoidettu kuntoon ajat sitten. Periaatteessa tämän voi toki hoitaa tekemällä poikkeuksen, mutta kun tällaisia asioita on tuhansia niin käytännössä ei onnistu. Vastaavia tapauksia joissa Helsinkiin tehdyt säännöt ei toimi muualla on varmasti vastaavasti. Olisi kaikin puolin paras jos hyväksyttäisiin se että alueelliset erot nyt vaan ovat erittäin suuria

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Anteeksi vain, mutta jotenkin tuntuu että pääkaupungin alistaminen suoran valtionhallinnon alaisuuteen haiskahtaa vähän vanhan ajan kontrollijärjestelmältä. Sillä saattaisi olla sellaisia haittavaikutuksia kuten että yritykset ja asukkaat eivät vapaasti saisi valita sijoituspaikakseen pääkaupunkia. Että ihmiset tarvitsevat erillisen proopuskan että saa käydä tai tehdä töitä Helsingissä.

Kuten sanottu, tämä on ilmeisesti vain mielenkiintoinen koepallo. En usko että tällaiseen päädytään. Mutta jos hypoteettisesti oletettaisiin että päädytään, niin en kyllä usko että sillä olisi tuollaisia negatiivisia vaikutuksia. Ei demokraattisessa yhteiskunnassa pysty aitaamaan jotain aluetta ja kieltämään sinne muuttamista maan kansalaisilta. (Täytyy melkein pyytää anteeksi, että mainitsen, mutta on Suomessa kuitenkin poikkeuksena yksi maakunta, jossa tällainen rajoitus on itse asiassa voimassa. Mutta ei tästä sen enempää, ettei mene tulenaran kielipolitiikan puolelle.)

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Alueellistamisessa pitäisi käyttää maalaisjärkeä ja ymmärtää että kannettu vesi ei kaivossa pysy. On olemassa virastoja ja toimintoja jotka sopivat mainiosti esim Tampereen seudulle ja osa jopa Lappiin, mutta jotenkin tuntuu siltä kuin ihan vääriä virastoja on siirretty kummalisiin paikkoihin. Esim kaikki elintarvikelan ja metsäalan virastot voisivat hyvin toimia jossain siellä missä elintarvikkeita tuotetaan eniten ja metsiä kasvaa eniten, ja se ei ole kehäkolmosen sisällä, mutta miksi lääkevirastoa pitää sirtää Kuopioon tai miksi Poliisin jotkut toiminnot pitää olla Rovaniemellä? Onko Kuopiossa isoja lääketehtaita?

Kuopiossa on sopiva klusteri bio- ja lääketieteen osaamista yliopiston yhteydessä, ja mielestäni lääkelaitos sopii erinomaisesti tähän kokonaisuuteen. Lääketeollisuutta ei kai Kuopiossa juuri ole, mutta voihan sinne sellaista syntyä kunhan klusteri vahvistuu. Jos sijainti lääketeollisuuden lähellä olisi ollut tarpeen, niin silloinhan Turkukin olisi voinut olla sopiva sijaintipaikka. Myös siellä on bio- ja lääketieteen klusteri, kuten myös Tampereella (missä tosin painottuu enemmän tutkimus ja vähemmän lääketeollisuus, jota edustaa lähinnä silmälääkefirma Santen). Miksi muuten lääkelaitoksen ja lääketehtaiden täytyisi ylipäänsä sijaita lähekkäin? Kommunikaatio sujuu nykyään sähköisesti ihan hyvin pidempienkin etäisyyksien yli eikä sitä kuitenkaan voi sijaita ihan kaikkien potentiaalisten sidosryhmien naapurissa. Ja vaikka voisikin, niin olisiko noin tiivis yhteiselämä hyväksi ajatellen lääkelaitoksen viranomaistehtävän puolueetonta hoitamista?

Mitä poliisiin tulee, niin eiköhän tuossakin tapauksessa hallinnolliset ja tekniset asiat voida hoitaa lähes mistä tahansa käsin. Tulee väkisinkin mieleen, että jotain on vialla, jos yksinkertaisen palaveeraamisen vuoksi Rovaniemi-Helsinki -lentoreittiä kuormitetaan turhan rankasti poliisin piikkiin. Nykyaikainen videoneuvottelu ajaa lähes täysin saman asian kuin kasvotusten tapaaminen. Tähän pitää vain asennoitua oikein.

Mutta onhan tietysti kuviteltavissa sellaisiakin alueellistamishankkeita, missä ei olisi mitään järkeä. Esim. tulevan väyläviraston merenkulkutoimintojen sijoittaminen vaikkapa Jyväskylään tuskin olisi kauhean järkevää.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Monella pienellä, Suomen kokoisella Euroopan maalla kuten Tanskalla, Baltian mailla, Belgialla, Itävallalla, Unkarilla, Tsekillä ja Irlannilla on hyvin isot pääkaupungit suhteessa maan väkilukuun. Se että on näin johtuu monesta eri syyistä. Näiden maiden pääkaupungit ovat samalla symboloineet sitä arvokkuutta, sivistystä ja kulttuuria eli sitä mistä kyseiset maat tunnetaan maailmalla. Ymmärrän että jotkut suomalaiset eivät näe Helsingissä mitään arvokasta, mutta minäpä väitän että kyllä täällä on. Menestyneiden maiden joukossa on pieniä pääkaupunkeja vain hyvin harvalla, ja silloin on kyse maista joilla on hallinnollinen pääkaupunki pienempi kuin maan suurin kaupunki. Suomen pinta-ala on iso, mutta ei se edellytä että kaiken kansan pitäisi asua hajallaan. Venäjän, Kanadan ja Ruotsinkin pinta-alat ovat isot. Kanadan asukkaista taitaa suurin osa asua itä-kanadan ja länsirannikon suurissa keskuksissa, ja keskellä ja pohjoisessa vain harva. Venäjällä ja Ruotsissa taas kaikki asutus ylipäänsä Pietarin ja Tukholman pohjoispuolella on paljon harvempaa kuin Suomen.

Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Belgia, Itävalta, Unkari, Tsekki ja Irlanti ovat kaikki paljon Suomea pienempiä maita pinta-alaltaan. Pienessä maassa on suhteellisen lyhyt matka joka paikkaan, jolloin vahva keskittyminen pääkaupunkiin ei varsinaisesti haittaa maan muita osia. Jossain Belgiassa ei ole temppu eikä mikään vaikka hurauttaa päiväksi Brysseliin hoitamaan asioita tai huvittelemaan oopperassa ja palata illaksi kotiin vaikka Charleroi'aan maan etelälaidalle. Suomessa sama onnistuu jotenkuten Helsinki-Lahti-Tampere-Turku alueen sisällä ja joltain laidalta vielä vähän kauempaa. Mutta eipä onnistu enää helposti Jyväskylästä tai varsinkaan Oulusta, puhumattakaan Kemistä, Torniosta, Rovaniemestä, Kajaanista jne. Siis ei ilman hyvin kallista kotimaan lentomatkaa.

Jos tällaisessa maassa lähdetään siitä ajatuksesta, että on täysin hyväksyttävää että kaikki sivistys, palvelut ja päätöksenteko keskittyvät pääkaupunkiin, joka vieläpä sijaitsee maan äärimmäisellä etelälaidalla eikä keskellä (vaikkapa Jyväskylässä), niin silloin kaukana asuvat tulevat pahasti syrjityiksi asuinpaikkansa perusteella. Kysymys onkin miten taataan riittävät palvelut ja taloudelliset edellytykset niiden tuottamiseksi niin, että valtiovallan legitimiteetti säilyy jotenkuten. Tavallaan parasta olisi antaa kunkin maakunnan tuottaa nämä palvelut itse omilla verovaroillaan.

Vaikka tämä on hieman poleemista, ei voine välttyä kysymästä mitä lisäarvoa Kansallisooppera tuottaa esim. torniolaiselle, jolla ei ole välttämättä ikinä realistista mahdollisuutta käydä näytöksissä, ei ainakaan yhtä helposti kuin helsinkiläisen. Miksi torniolainen maksaa veroissaan Kansallisoopperan ylläpitämisestä? Miksei Helsingin kaupunki kustanna Kansallisoopperan toimintaa? Joku tietysti sanoo, että käyhän siellä kuitenkin paljon väkeä Helsingin ulkopuolelta. Totta. Mutta niin käy myös Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa, joiden toimintaa tukee Tampereen kaupunki eikä valtio. Mikä perustavanlaatuinen ero on kansallisella taiteella ja kunnallisella taiteella? Vai pitäisikö esim. joitakin kunnallisia teattereita kansallistaa ja tehdä niistä Kansallisteatterin paikallisia toimipisteitä?

Ai niin, yleisesti ottaen en kyllä välttämättä käyttäisi Belgiaa esimerkkinä maasta, jossa hallinto ja aluerakenne kävisivät esimerkeiksi muille maille. Maa on (tällä hetkellä) liittovaltio, jossa Brysselillä on kokonaan oma erillinen statuksensa. Kieliriidat raivoavat paitsi alueiden välillä niin myös niiden sisällä. Hallintoa on monella eri tasolla sikinsokin, ja jokin aika sitten perustuslaillinen hallituskriisi oli hajottaa koko liittovaltion. Maan julkinen talous on lähes konkurssikypsä ja infrastruktuuri hajoaa käsiin. Pääkaupunki Bryssel on mastodonttinen suurkaupunki niin pienessä maassa.

Mitä Venäjään ja Kanadaan tulee, niin siellä asutushistoria ja luonnonolot ovat ihan erilaiset kuin Suomessa. Maiden pohjoisosat ovat hyvin kylmiä eikä sinne ikinä ole levinnyt laajamittaista asutusta. Suomea on lämmittänyt golfvirta, jolloin pohjoisessakaan ei ole epäinhimillisen kylmä. Etäisyydet ovat Suomessa pienet verrattuna näihin suuriin maihin, vaikkakin suuret verrattuna Keski-Euroopan maihin. Ja ennen kaikkea Suomea on uudisraivattu keskiajalta lähtien, puskien yhä kauemmas pohjoiseen ja koilliseen. Nyttemmin muuttovirta on kääntynyt toiseen suuntaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa on ollut ja on kohtuullisesti asutusta myös monissa kaukaisissa osissa. On inhimillisesti ihan eri asia sanoa, että olemassa olevalla asutuksella ei ole väliä vaan kaikki asutus pitäisi määrätietoisin hallinnollisin toimin keskittää eteläosiin maata, kuin jättää jo valmiiksi asumaton tundra edelleen asumattomaksi, kuten Venäjällä ja Kanadassa. Olisihan se tehokkaampaa, mutta ihmisarvo on niilläkin jotka ovat syntyneet jonnekin muualle kuin Etelä-Suomeen.

Ehkä tuo esimerkki on vähän kaukaa haettu, mutta haluan kyseenalaistaa sen näkökannan, jonka mukaan muiden maiden tilastoista voisi etsiä perusteluja sille mihin suuntaan toivottaisiin asioiden kehittyvän Suomessa. Looginen, eettisesti ja moraalisesti perusteltu näkemys toivotun politiikan suunnasta on kestävämpi kuin pelkkä tilastollinen mutu-tuntuma.

Alunperin kirjoittanut teme

Tuolle rutinalle rahan kuppaamisesta etelään ei nyt vaan ole mitään järkeviä perusteita, tosin esim. tamperelaisetkin ovat nettomaksajia, ja kyse on paljon muustakin kuin kunnallisveron tasauksista. Helsinkiläisillä alkaa olla mitta täynnä näitä sattumia jotka aina johtavat rahavirtaan poispäin, esimerkiksi verotuksessa vähennettävien työmatkakulujen alaraja ihan vaan sattumoisin tuppaa olemaan vuodesta toiseen lähes eurolleen Helsingin sisäisen vuosilipun hinta. Seuraus on että helsinkiläiset ja uusmaalaiset poliitikot ja virkamiehet ovat alkaneet vetämään avoimesti kotiin päin, ihan niin kuin kaikki muutkin. Surkeaa, mutta maan tapa, eli en moiti.

Tämä on hyvä huomata. Tampere on todella nettomaksaja, mutta ilman Helsingin pääkaupunkietuja. Sama pätee Turkuun. Kotiinpäin vetäminen sillä perusteella että syrjäseudutkin tekevät niin ei korjaa vinoutumaa vaan aiheuttaa lisää uudenlaisia vinoutumia. Aluehallintomalli hillitsisi kotiinpäin vetämistä joka suunnalla ja olisi vaikutuksiltaan tervehdyttävä.

Alunperin kirjoittanut teme

Ajatus vahvemmasta paikallishallinnosta esim. maakuntatasolla on hyvä. En tosin ymmärrä miksi tähän pitäisi valtio sotkea, valitaan päättäjät vaan maakuntatasolla suoraan. Näin siksi, että sama lainsäädäntö ei vaan usein toimi Helsingissä, isoissa kaupungeissa tai syrjäseuduilla. Verrattaen harmiton esimerkki on pysäköintimaksut. Valtakunnallisesti yläraja on 40 euroa, joka on varmaan suurimmassa osassa maata ihan järkevä. Helsinkiläisillä parkkimaksuilla tuo on vaan halvempaa kuin lailliset maksut. Lisäksi haitallisesta väärin pysäköinnistä ei voi erikseen laskuttaa, esim. katujen puhdistus tai ratikkakiskoille pysäköinti. Jos asia olisi paikallisessa päätösvallassa, niin se olisi hoidettu kuntoon ajat sitten. Periaatteessa tämän voi toki hoitaa tekemällä poikkeuksen, mutta kun tällaisia asioita on tuhansia niin käytännössä ei onnistu. Vastaavia tapauksia joissa Helsinkiin tehdyt säännöt ei toimi muualla on varmasti vastaavasti. Olisi kaikin puolin paras jos hyväksyttäisiin se että alueelliset erot nyt vaan ovat erittäin suuria

Samaa mieltä. Mitäköhän etua on kenellekään siitä että paikallisesti ei voida päättää näinkään vähäpätöisiä asioita? Kunnallisesti en näitä lähtisi kuitenkaan päättämään, mutta maakunnallisesti kyllä.

Alunperin kirjoittanut teme

Tuokin vuodatus olisi jotenkin vakuuttavampi, jos siinä ollisi edes jotain lukuja selkärankana. Valtio niin kuin valtionhalllinto, kansallisteatteri, jne. ei nyt vaan ole mikään niin kauhean iso työllistäjä tai rahan käyttäjä. Suomalainen julkinen talous pyörittää valtavia summia rahaa, mutta se menee tulonsiirtoihin (päääsääntöisesti ihmisille jotka myös maksavat veroja), investointeihin, elinkeinotukiin, ja kunnallisiinm palveluihin. Joku eduskunta ministeriöineen on aika marginaalinen menoerä niin Suomen kuin Helsingin mittakaavassakin. Tuolle rutinalle rahan kuppaamisesta etelään ei nyt vaan ole mitään järkeviä perusteita, tosin esim. tamperelaisetkin ovat nettomaksajia, ja kyse on paljon muustakin kuin kunnallisveron tasauksista.

Tiedä sitten mihin vuodatukseen viittaat, mutta laskemalla talousarviolukuja tai BKT-lukuja päädyt yhteen lopputulokseen. Toiseen päätynet kun tarkastelet kuinka paljon muut kuin pk-seudun kunnat ovat peruskouluttaneet, terveydenhoitaneet ja lastenhoitaneet kansalaisia että heistä on saatu pääkaupunkiseudulle veronmaksajia ja BKT:n tuottajia. Samoin voinet päätyä johonkin lukuun laskiessasi vaikkapa Iijokeen istutettujen voimalaitosten sähköhyötyä teolliseen Suomeen ja miten tehokkaasti ne ovat estäneet talous- ja virkistyskalastuksen sekä niihin perustuvat elinkeinot alueelta. Ja, kyllä, voimalaitos maksaa kiinteistöveroa sijaintikuntaansa, aivan. Pääkonttori on toki Helsingissä ja siten myös yhtiön kotipaikka jonka mukaan yhteisöveron jako-osuus kohdennetaan pääkaupungille.

Ja ihan vain selvennyksen vuoksi, ei ole mitään syytä vastakkainasetteluun. Maakunnat tarvitsevat pääkaupunkia ja pääkaupunki maakuntia. Se olisi vain hyvä huomata pääkaupungissakin.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Vaikka tämä on hieman poleemista, ei voine välttyä kysymästä mitä lisäarvoa Kansallisooppera tuottaa esim. torniolaiselle, jolla ei ole välttämättä ikinä realistista mahdollisuutta käydä näytöksissä, ei ainakaan yhtä helposti kuin helsinkiläisen. Miksi torniolainen maksaa veroissaan Kansallisoopperan ylläpitämisestä? Miksei Helsingin kaupunki kustanna Kansallisoopperan toimintaa? Joku tietysti sanoo, että käyhän siellä kuitenkin paljon väkeä Helsingin ulkopuolelta. Totta. Mutta niin käy myös Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa, joiden toimintaa tukee Tampereen kaupunki eikä valtio. Mikä perustavanlaatuinen ero on kansallisella taiteella ja kunnallisella taiteella? Vai pitäisikö esim. joitakin kunnallisia teattereita kansallistaa ja tehdä niistä Kansallisteatterin paikallisia toimipisteitä?

Kulttuuri- ja matkailupalvelujen sijoittmaisessa voisi hyvinkin suosia muitakin suomalaisia kaupunkeja. Otetaan nyt tuo ooppera. Minulle se on yhdentekevää onko se ooppera Helsingissä vai jossain muualla, kunhan Suomessa on toimiva kansallisooppera. Mitä jos ooppera toimisikin ympärivuotisesti Savonlinnassa? Siellähän toimii jo ennestään kesäisin oopperajuhlat jossa samat näyttelijät esiintyvät kuin Kansallisoopperassa talvisin. Ei se olisi minulta pois. Ainoastaan näyttelijöiltä jotka menettäisivät tuplatienestit.

Kansallisteatteri sama juttu. Tarvitseeko Suomi kansallisteatterin (itse asiassa niitä on 2 kpl, yksi suomen- ja yksi ruotsinkielinen) ja pitääkö niiden olla Helsingissä kummankin, kun Helsingissä on lukuisia muitakin teattereita?

Mutta voisiko näiden sijoittelu johtua kuitenkin siitä että jos kulttuurilaitokset vietäisiin pois Helsingistä ja hajasijoitettaisiin, niin maakunnan ihmisille olisi yksi syy vähemmän käydä Helsingissä, kun ei siellä olisi tasokasta viihdettäkään. Istuttasiin vain kotona ja tuijotettaisiin TV:tä ja jos haluaisi kokea laadukasta viihdettä livenä olisi pakko matkustaa ulkomaille. Mitä torniolaisiin tulee niin heillä on ainakin se etu että ulkomaille on lyhyt matka

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Mitä Venäjään ja Kanadaan tulee, niin siellä asutushistoria ja luonnonolot ovat ihan erilaiset kuin Suomessa. Maiden pohjoisosat ovat hyvin kylmiä eikä sinne ikinä ole levinnyt laajamittaista asutusta. Suomea on lämmittänyt golfvirta, jolloin pohjoisessakaan ei ole epäinhimillisen kylmä. Etäisyydet ovat Suomessa pienet verrattuna näihin suuriin maihin, vaikkakin suuret verrattuna Keski-Euroopan maihin. Ja ennen kaikkea Suomea on uudisraivattu keskiajalta lähtien, puskien yhä kauemmas pohjoiseen ja koilliseen. Nyttemmin muuttovirta on kääntynyt toiseen suuntaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa on ollut ja on kohtuullisesti asutusta myös monissa kaukaisissa osissa. On inhimillisesti ihan eri asia sanoa, että olemassa olevalla asutuksella ei ole väliä vaan kaikki asutus pitäisi määrätietoisin hallinnollisin toimin keskittää eteläosiin maata, kuin jättää jo valmiiksi asumaton tundra edelleen asumattomaksi, kuten Venäjällä ja Kanadassa.

Minun mielestäni elinolosuhteet Venäjällä ,Kanadassa, Australiassa ja Ruotsikin Tukholman pohjoispuolella muistuttavat hyvin paljon Suomea. Näissä muissa maissa ihmiset on kerätty tai muuttaneet vapaaehtoisesti suuriin keskuksiin töiden perään. Keskiajalla vielä suomalaiset asuivat Vaasa-Savonlinna-rajan eteläpuolella ja sitä pohjoisempana saamelaiset, kuten Venäjällä, Kanadassa ja Australiassa ja Ruotsissa syrjäisemmissä osissa vain sikäläinen alkuperäisväestö. Suomalaiset alkoi muuttaa vähän vahingossa pohjoiseen ja itään vasta Ruotsin vallan loppuaikoina ja Venäjän vallan aikana.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Olisihan se tehokkaampaa, mutta ihmisarvo on niilläkin jotka ovat syntyneet jonnekin muualle kuin Etelä-Suomeen.

Suomen sisällä ja Suomesta ulos on aina ollut voimakasta muuttoliikettä, emme sovi unohtaa esim karjalaisten evakuoinnit pois synnyinseuduiltaan Neuvostoliiton "rajantarkistuksien" takia. Etelään muuttaneillä muista maakunnista tulevilla on sitäpaitsi järjestöjä ja muuta yhteistoimintaa jolla kotiseutuhenkeä kohotetaan vaikka kotiseuduilla ei käytäisi kuin kerran vuodessa.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Tämä on hyvä huomata. Tampere on todella nettomaksaja, mutta ilman Helsingin pääkaupunkietuja.

Mä en ymmärrä mitä "etua" on asua pääkaupungissa jossa asunto maksa 1.2 - 1.5 kertaa niin paljon kuin Tampereella tai Turussa, vaikka palkat ovat samat? Ne jotka ovat onnistuneet samaan pysyvän kunnollisen työpaikan Tampereella tai Turussa tai jossain pienemmässä kaupungissa kannattaa pitää kiinni siitä. Jos Turku tai Tampere alkaisi kasvaa Helsinkiä nopeammin niin se näkyisi kanssa asuntojen hinnoissa ja se rankaisisi ennemmin tai myöhemmin myös paikan päällä asuvia nuoria jotka haluavat perustaa oman pesän.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut kaakkuri

Tiedä sitten mihin vuodatukseen viittaat, mutta laskemalla talousarviolukuja tai BKT-lukuja päädyt yhteen lopputulokseen. Toiseen päätynet kun tarkastelet kuinka paljon muut kuin pk-seudun kunnat ovat peruskouluttaneet, terveydenhoitaneet ja lastenhoitaneet kansalaisia että heistä on saatu pääkaupunkiseudulle veronmaksajia ja BKT:n tuottajia.

Ei se siitä mihinkään juuri muutu, ei joku peruskoulu nyt niin kauheasti maksa ja nykyiset kaupunkilaiset on yhä enemmän täällä koulutettuja, lisäksi se kallein koulutus eli ammatti- ja yliopistokoulutus on hajautuksesta johtuen käytännössä pitkälti aluetukea. Sitäpaitsi lapsen vanhemmat noin keskimäärin ovat maksaneet kunnalliveroa millä kouutus on maksettu, eli mikä ihmeen oikeus kunnalla on muihin tuloihin? Tiedän että vastapuoli ei tätä näe, mutta minua häiritsee tavattomasti se että alueista puhutaan niin kuin niillä olisi jonkinlainen omistussuhde asukkaisiinsa, ja jos niitä ei ole riittävästi niin ne pitää toimittaa muilta alueilta valtion toimesta. Minusta tämä kuulostaa maaorjuudelta.

Mitä tulee yritysten veroihin, minua askarruttaa miksi yrityksen pitäisi maksaa veronsa sinne missä tuotantolaitos on? Koska pääkonttorilla johtajat, suunnittelijat, myynti, sihteerit, lyhyesti suurin osa henkilöstöstä ei tee jotenkin oikeasti töitä? Meillä 2000-luvulla se tuotanto on nimenomaan se epäolennaisin osa yritystä jonka voi vaikka ulkoistaa.

Suomi on taloudellisesti jakautunut tavalla joka muistuttaa Italiaa, ainoa poikkeus on että siellä rikas pohjoinen elättää köyhää etelää. Minusta tämä ei todellakaan ole hyvä asia, mutta se nyt vaan on tosiasia, ja sen kieltäminen on vahingollista niin kuin väärä tieto on vahingollista. Tämä on poliittinen aikapommi. Se johtaa pitkällä tähtäimellä siihen, että politiikasta tulee puhtaasti tappelua siitä mikä alue saa nyhdettyä eniten valtion rahaa, ja tämä leviää väistämättä kaikkien alueiden edustajiin. On epärealistista ja kohtuutonta olettaa että vaikka uusmaalaiset tai pirkanmaalaiset ihan ylevyttään katsoisivat kokonaisetua. Kohta me kaikki olemme kainuulaisia. Toinen seuraus on se että elättävä puoli rupeaa kannattamaan minimaalista valtiota eli veroastetta, miksi maksaa veroja jos ne kannetaan jonnekin muualle?

Vastaava kehitys on nähty useissa valtiossa, samoin se että valtion tuet ja muut vastaavat toimet on parhaimmillaan ei-vahingollisia. Kyse on isoista maailmanlaajuisista voimista, maatalouden koneistuminen, automaatio joka vähentää rajusti perusteollisuuden työvoimatarvetta, siirtyminen palvelutalouteen, korkeampi koulutusaste, jne. jotka ruokkivat kaupungistumista ja näille ei mikään valtio, varsinkaan Suomen kokoinen, voi yhtään mitään. Se mitä voidaan tehdä on antaa yhteiskunnan sopeutua, toisaalta muuttoliikkeen ja toisaalta hintamekanismin kautta. Ei jossain Pohjois-Karjalassa ole sinänsä mitään muuta vikaa yritystoimman kannalta kuin se että hintataso ei kompensoi sijainnin haittoja. Yhdysvalloissa jossain kirjaimellisesti huitsin Nevadassa menee kuitenkin aika hyvin esim. työllisyyden kannalta juuri siitä syystä että yrityksiä hakeutuu sinne pienempien kustannusten perässä.

Perus- ja lukiokouluttaminen on arvokasta toimintaa.

Esimerkiksi Helsingissä maksaa kaupungin tuottama koulutus vuosittain n. 490 miljoonaa euroa.
Siitä menee suomen ja ruotsin kielellä annettavaan perus- ja lukio-opetukseen n. 380 miljoonaa euroa vuodessa.

http://www.hel2.fi/taske/julkaisut/t...ta_2009_kv.pdf
Vaikkapa sivulta 216 kun katselee niin semmosia lukuja siellä on.
Edelleen voi katsella sivulta 345 että kokonaismenot ovat 4100 miljoonaa euroa jolloin pyöreästi laskien joka kahdeksas euro kuluu perus- ja lukio-opetukseen.

Perus- ja lukio-opetusta saa n. 48.000 ihmistä tuolla hintalapulla, kerrotaan sivulla 223.

Sen kalleimmaksi mainitsemasi ammattikoulutuksen hintalapuksi on sivulta 217 selviävästi arvioitu vuodelle 2009 82 miljoonaa euroa. Se on noin viidesosa perus- ja lukio-opetuksen hintalapusta. Se on Helsingin kaupungin itse tuottamaa ammatillista koulutusta.

Hajautuksesta ja aluetuesta sen verran tiedekorkeakoulujen osalta että Kehä III:n sisäpuolella on yhdeksän (9) tiedekorkeakoulua (Helsingin yliopisto, Kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Hanken, Sibelius-akatemia, Taideteollinen korkeakoulu, Teatterikorkeakoulu, Maanpuolustuskorkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu). Vastaavasti esim. Länsi-Suomen läänin alueella, asukkaita 1,9 miljoonaa, on seitsemän (7) tiedekorkeakoulua (Jyväskylän yliopisto, Tampereen yliopisto ja Teknillinen yliopisto, Turun kauppakorkeakoulu ja yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo akademi). Itä-Suomen läänissä, asukkaita 0,6 miljoonaa, Kuopion ja Joensuun yhdistyvät yliopistot ja Lappeenrannan teknillinen teknillinen yliopisto. Oulun läänissä, asukkaita 0,5 miljoonaa, Oulun yliopisto ja Lapin läänissä, asukkaita 0,2 miljoonaa, Lapin yliopisto.

Niin hajallaan ne ovat ja kokonaishintalappu tälle aluetueksi mainitulle on valtion v. 2009 talousarviossa 1550 miljoonaa euroa. Lisäksi 200 miljoonaa Aalto-yliopiston peruspääomaan Kehän sisäpuolelle ja 50 miljoonaa kaikille muille yhteensä Kehän ulkopuolelle.
http://tinyurl.com/qcprcu ja siellä sivu 122.

Tuon koulutuksen piirissä on n. 145.000 koulutettavaa.
http://www.syl.fi/mika_syl/

Ja niin edelleen. Mutta tuo ei liity otsikon aiheeseen juuri mitenkään.

Alunperin kirjoittanut teme

minua häiritsee tavattomasti se että alueista puhutaan niin kuin niillä olisi jonkinlainen omistussuhde asukkaisiinsa, ja jos niitä ei ole riittävästi niin ne pitää toimittaa muilta alueilta valtion toimesta. Minusta tämä kuulostaa maaorjuudelta.

Ei ole omistusoikeutta, eikä pidäkään olla. Mutta jos joku itse haluaa asua jossakin, niin jonkinlaiset elämisen edellytyksen pitäisi olla turvattuna. Kyse on lähinnä elämisen perusinfrasta.

Alunperin kirjoittanut teme

Suomi on taloudellisesti jakautunut tavalla joka muistuttaa Italiaa, ainoa poikkeus on että siellä rikas pohjoinen elättää köyhää etelää. Minusta tämä ei todellakaan ole hyvä asia, mutta se nyt vaan on tosiasia, ja sen kieltäminen on vahingollista niin kuin väärä tieto on vahingollista. Tämä on poliittinen aikapommi.

Jo keskusteltujen esimerkkien valossa uskoisin että todellisuus on hieman nyansoidumpi kuin yksinkertaistus että rikas etelä elättää joutilasta pohjoista. Sen sijaan että mietitään miten nopeasti sammutetaan valot pohjoisesta, kannattaisi pikemminkin miettiä keinoja millä pidetään pohjoinen hengissä. Ei se välttämättä tarkoita että rahaa pitäisi syytää sinne kahmalokaupalla vaan että se raha mitä käytetään käytetään hyvin asiaa edistäviin tarkoituksiin. Julkisten varojen turha tuhlaus on syntiä tehdään sitä sitten Helsingissä tai Lapissa.

Alunperin kirjoittanut teme

Vastaava kehitys on nähty useissa valtiossa, samoin se että valtion tuet ja muut vastaavat toimet on parhaimmillaan ei-vahingollisia. [...] Se mitä voidaan tehdä on antaa yhteiskunnan sopeutua, toisaalta muuttoliikkeen ja toisaalta hintamekanismin kautta. Ei jossain Pohjois-Karjalassa ole sinänsä mitään muuta vikaa yritystoimman kannalta kuin se että hintataso ei kompensoi sijainnin haittoja. Yhdysvalloissa jossain kirjaimellisesti huitsin Nevadassa menee kuitenkin aika hyvin esim. työllisyyden kannalta juuri siitä syystä että yrityksiä hakeutuu sinne pienempien kustannusten perässä.

Suorat tuet eivät olekaan järkeviä. Sen sijaan sijainnin haittoja voidaan kompensoida investoimalla liikenneinfrastruktuuriin, mikä efektiivisesti lähentää paikkakuntia toisiinsa. Jos Pohjois-Karjalasta hurauttaisi junalla puolet nykyistä nopeammin Helsinkiin, niin sijainnin haitasta puolet häviäisi taivaan tuuliin, hieman yksinkertaistaen. Samoin muita toimintaedellytyksiä voidaan parantaa, ja siihen ei välttämättä tarvitse upottaa edes hirveän suuria summia rahaa: investointi maksaa kyllä itsensä tavalla tai toisella takaisin.