Nappiohjatut jalankulkuvalot
Nuo napit ovat poissa toiminnasta suurimman osan ajasta. Voi painella vaikka kuinka paljon, niin ei vaikuta valon vaihtumiseen. Tämän voi havaita mm. siitä että napin viereinen valo palaa valmiiksi koko punaisen ajan. Jos nappiohjaus on käytössä, niin valo ei pala kuin sen jälkeen kun nappia on painettu.Alunperin kirjoittanut teme
Käsittääkseni nappiohjaus on käytössä lähinnä yöllä, mutta enpä muista sellaiseen aikaan eksyneeni Hämeenkadulle, että nappi olisi toiminut.
Havaintojeni mukaan Tampereella nämä napilliset valoristeykset lienevät pääsääntö ja ilman nappia olevat ovat poikkeus. Stockmannin vieressä on todellakin napit Hämeenkadun ylityksessä, mutta vastaavasti kun lähtee vastakkaiselta puolelta Hämeenkatua ylittämään Rautatienkatua rautatieaseman suuntaan, niin siinä ei taas nappia ole.
Aina näin ei ole ollut. Lapsuudessani ei ollut kauheasti nappiohjauttuja valoristeyksiä, ei varsinkaan Hämeenkadulla tai muualla keskustassa. Muistaakseni asiat alkoivat muuttua joskus 1980/90-luvujen vaihteessa, kun siirryttiin kautta linjan näihin nykyisenmallisiin sinisiin laatikoihin. Tämä tapahtui kaiketi viimeistään siinä vaiheessa 90-luvulla kun näkövammaisten merkkiäänet vaihtuivat (aikaisemmin vihreä oli jatkuva ääni ja punainen oli tiheä katkonainen ääni -- nykyisinhän vihreä on tiheä katkonainen ääni ja punainen on harva katkonainen ääni). Aikaisemmat harvat napit olivat olleet hyvin vaihtelevan näköisiä ja toimineet vähän miten sattuu. Jostain syystä napit sitten pikkuhiljaa ilmestyivät vähän joka paikkaan. Tietoa syistä ei ole, mutta veikkaisin että hintaero napittomaan järjestelyyn ei ole suuri ja on varmaankin haluttu varautua valmiiksi nappiohjaukseen joka puolella, jotta liikennevaloautomatiikkaa voitaisiin tarpeen mukaan ohjelmoida uusiksi ilman erillisinvestointeja (?).
Olen ainakin itse niin tottunut näihin nappeihin, etten osaa ajatella että niitä pitäisi olla vain jossain syrjäkulmilla. Ulkomailla olen kyllä muistikuvani mukaan törmännyt nappeihin ihan keskeisilläkin paikoilla, tosin en osaa yhtäkkiä luetella esimerkkejä.
Henkilökohtaisesti olen muuten sitä mieltä, että Suomessa nappiohjauksen viive valojen vaihtumiseen on systemaattisesti säädetty liian pitkäksi. Mitä hyötyä on painaa nappia, jos valo vaihtuu vasta parin minuutin kuluttua? No, autoilijan etua kai siinä ajatellaan, että jalankulkuvaihe voidaan jättää väliin silloin kun sitä ei tarvita. Mutta esim. Ranskassa valo vaihtuu yleensä todella sukkelaan painalluksen jälkeen. Pakkokin: ei muuten kukaan jäisi odottelemaan turhan panttina vaan ylittäisi punaisia päin.
Viimeisin muokkaaja kuukanko; 07.12.2009 kello 17:40. Syy: jaettu omaksi ketjukseen
Vs: Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmävaihtoehtojen vertailu
Itse miellän napit kuuluviksi nimenomaan sellaisiin risteyksiin missä jalankulku on vähäistä, kun taas jossain Hämeenkadulla on jatkuva jalankulkijavirta. Eihän sillä napilla ole mitään virkaa jos käytännössä joka valokiertoon riittää kävelijöitä kuitenkin. Ja minulle ne viestii että tämä on autoväylä, jossa jalankulkija on satunnainen kulkija joka kotvan odotettuaan saa armeliaasti häiritä liikennevirtaa.
Vs: Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmävaihtoehtojen vertailu
No eipä niillä napeilla kauheasti virkaa käytännössä olekaan.
Ihan näin en kyllä osaa Hämeenkadun esimerkin valossa tulkita.
Vs: Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmävaihtoehtojen vertailu
Varsinaista viivettähän näissä ei yleensä aseteta, vaan jalankulkijoiden vihreällä on määrätty paikka kierrossa. Napin painamisen jälkeen vihreä tarjotaan, kun kierto seuraavan kerran on sopivassa kohdassa. Tietysti käytännössä kierron määrittely määrää myös maksimiviiveen ja varsinkin yhteenkytketyissä valoissa viive voi olla hyvin pitkä ilman näkyvää syytä. Näissä tapauksissa suositaan autoliikenteen sujuvutta jalankulkijoiden kustannuksella.
Ruoholahden metroaseman edustalla on nappikäyttöinen suojatie, jota ei ole kytketty minkään muun risteyksen kanssa yhteen. Siinä jalankulkijat saavat vihreän yleensä hyvin nopeasti. Minusta monessa muussa paikassa sopisi myös luopua yhteenkytkennästä ja siten suosia jalankulkijoita autojen sijaan.
Vs: Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelmävaihtoehtojen vertailu
Täällä todellakin napit on lähes kaikissa risteyksissä. Syy tähän on siinä, että Tampereella normaalit valokierrot katkaistaan yön hiljaisimmiksi tunneiksi lähes kaikista risteyksistä ja vihreää tarjotaan autoille siinä järjestyksessä kun tunnistimet ne havaitsevat. Tällöin tietenkin jalankulkijoita varten täytyy olla napit, jotta he saavat vuoronsa, joka jaetaan samoin perustein kuin autoillekin.
Ville
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Muistelen Helsingissä jonkin virkamiehen hiljattain selittäneen, että jalankulkijoille pitää antaa vihreät aika usein, koska muuten mennään punaisia päin. Helsingissä on niin paljon jalankulkijoita, että ongelma on liian suuri unohdettavaksi.
Liikennevaloton risteys toimii silti paremmin. Jalankulkijan kannalta.
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Näinhän se usein on, mitä vähemmän valoja, sitä vähemmän viivytystä. Varsinkin viikonloppuaamuisin tai muina hiljaisina aikoina on jotenkin itkettävää olla niin jalankulkijana kuin matkustajana (etenkin raitiovaunussa). Jokaiset valot pyörivät samoin kun ruuhakassa ja kaikkiin valoihin juuttuu täsmällisesti. Tosin risteyksessä ei näy ketään muuta, mutta valot pyörivät silti "ei kenellekään".
Jalankulkijoiden painonappien arvo on yleensä melko symboolinen. Isoissa risteyksissä ymmärtää, että valokierrossa on oma vaihe, joka tulee vain tilattaessa. Sen sijaan vain suojatietä varten olevissa valoissa tilanne onkin erilainen. Myönnän, että säännön vahvisavia myönteisiä poikkeuksia on, mutta pääsääntö tuntuu olevan se, että aikaisintaan 20:n sekunnin päästä valot vaihtuvat. Mikä estää valon vaihtumisen välittömästi? Ilmeisesti sama syy, mikä estää sen myös raitiovaunulla.
Sisäinen anarkistini on kouliintunut vuosien varrella ja päättänyt, että soveltaa liikennevaloja tilanteen mukaan. Miksi edes vaivautua painamaan nappia, kun vaiheen saa vasta kun on jo menossa pitkällä tien toisella puolella?
Näin se nyt vaan menee
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Nappiohjaus on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden aktiivista syrjintää.
Useille jalankulkijoille ja pyöräilijöille napin painaminen tuottaa merkittävää ylimääräistä vaivaa, ja pyörätuolin tai rollaattorin kanssa kulkevalle napin painaminen voi olla vaikeaa tai vaarallista.
Jalankulkija ja pyöräilijä voidaan havaita ilmaisimilla aivan yhtä hyvin kuin autokin.
Virheilmaisujen riski on yhtäläinen, reagoivathan monet vain busseille tarkoitetut silmukkailmaisimet myös mm. kuorma-autoihin.
Aivan yhtä hyvin autoilija voisi painaa nappia, näinhän esimerkiksi pysäköintihalleissa tehdään.
Pakottamalla jalankulkija tai pyöräilijä painamaan nappia muistutetaan hänelle hänen tehneen väärä kulkumuotovalinta verrattuna autoilijaan, joka tunnistetaan ilmaisimella hänen istuessaan mukavasti paikallaan.
Turussa on viime vuosina pyritty korvaamaan napit jalankulkijan ja pyöräilijän tunnistavilla ilmaisimilla.
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Tämä on harvinaisen totta, vaikka kieltämättä en ole tullut asiaa ajatelleeksi tältä kannalta. Lähinnä on vain ärsyttänyt painella nappia, kun sieltä ei välittömästi sitä vihreää tulekaan.
Mielenkiintoista, tätä en tiennyt. Kenties eivät tiedä ne päättäjätkään, jotka nappeja asennuttavat? Onko tämä tekniikka tuoretta vai olisiko se ollut käytössä jo 90-luvulla, kun Tampereella ryhdyttiin laajamittaisiin "nappitalkoisiin"?
Hyvä pointti. Tosin aika huvittava mielikuva syntyy kun ajattelee, että Hämeenkadun valoissa autoilija joutuisi ruuvaamaan ikkunan auki ja painamaan nappia joka risteyksessä. Huvittava tämä mielikuva lienee lähinnä kai siksi, kun meillä on totuttu, että autolla painetaan vain suoraan läpi joka paikasta. Sitä ei välillä tajuakaan kuinka auton ehdoilla nykyinen kaupunkiympäristö on rakennettu (meinasin sanoa rakentunut, mutta joku kai ne päätökset on vuosien varrella tehnyt?).
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Lisäisin listaan lastenvaunut. Risteyksissä maasto usein viettää tielle päin ja vaunujen sivuttaissuuntaan siirtäminen on eräissä malleissa vaikeaa (jos esim. on kävellyt kohti vihreänä palavaa valoa, joka vaihtuu punaiseksi juuri, kun olet astumassa suojatielle).
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Napilla vaihtuva auton punainen voisi olla jopa tehokas keino pitää kävely- ja joukkoliikennekadut vapaina silti tarveliikennettä estämättä. Punaisia valoja vasten ei saa mennä, mutta tie on silti vapaasti ajettavissa. Bussit ja kuorma-autot tunnistetaan, oletustilanne on jalankulkijoiden vihreä.
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Hyvä idea. Samalla tuo pakottaisi pysähtymään, ruuvaamaan ikkunan auki ja käytännössä siis hidastamaan samaan vauhtiin kävelijöiden kanssa. Vähän kuin parkkitaloon ajaisi.
Jossain ulkomailla on kävelykaduille estetty pääsy erillisillä maasta nousevilla tolpilla. Meillä voitaisiin yksinkertaisesti laittaa punainen valo, jonka saa napista vihreäksi. Ei kai täällä paatuneinkaan autoilija aja (yleensä - poikkeuksiakin lienee...) ihan törkeästi punaista päin?
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Minun sisäinen anarkistini painaa nappia aina juuri siksi: autot, nuo saastaiset katujen tukkijat, joutuvat pysähtymään kun itse olen iloisesti jo ylittänyt kadun.
Kalle Id | kships.blogspot.com | www.ulkomatala.net
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Niin, lähtökohtaisesti liikennevalot aina aiheuttavat lisäviivytystä sekä autoilijoille että jalankulkijoille. On ehkä silti hieman liioiteltua väittää, että valoton risteys toimii "paremmin".
Ensisijainen lähtökohta liikennevalojen asentamiselle on liikenneturvallisuuden parantaminen ja erityisryhmien (esimerkiksi lapset, vanhukset) huomioiminen, joskus myös laajempi liikenteen hallinta. Viivytysten minimointi on vasta toissijainen tavoite.
On tietenkin jossain määrin totta, että liikennevaloja, kuten muutakin liikennesuunnittelua, tehdään usein turhankin paljon autoliikenteen ehdoilla. On mielestäni silti liioittelua väittää, että nappiohjaus olisi kevyen liikenteen aktiivista syrjintää. On useita paikkoja, joissa napein toimivat valot on asennettu nimenomaan sen vuoksi, että jalankulkijoille tarjottaisiin mahdollisuus runsasliikenteisen (tai muutoin poikkeuksellisen vaarallisena koetun) tien ylittämiseen, vaikka joka kierrossa annettavan vihreän katsottaisiinkin kohtuuttomasti haittaavan autoliikennettä ja vähentävän väylän välityskykyä.
Epäilemättä näin on. Mutta toisaalta, kuten aiemmin totesin, valo-ohjaamaton liittymä on monissa tapauksissa vielä suurempi haitta ja turvallisuusriski.
Ei se nyt kyllä aivan yhtä helpoa ole. En tiedä, kuinka hyvin nuo nykyiset anturijärjestelyt toimivat, mutta ainakin minulla on käsitys, että autoja havaitsevat induktioanturit toimivat edelleen monta kertaluokkaa luotettavammin kuin kevyttä liikennettä havainnoivat. Toki tekniikan kehitys muuttaa tilannetta.
Mitä tulee noihin kuorma-autoihin, niin niiden tuottamia virheilmaisuja ei voine pitää yhtä suurena ongelmana kuin esimerkiksi sitä, että jalankulkija jätettäisiin havaitsematta. Teoriassa on edullista suosia myös kuorma-autoja, joiden liikkeellelähtö vie merkittävästi enemmän energiaa ja aikaa tavalliseen autoon verrattuna. Vastaavasti se, että jalankulkija ei saisikaan vihreää ilmaisuvirheen vuoksi on ihan tosiasiallinen turvallisuusongelma, koska silloin kävellään punaisia päin.
Tämä on myös kustannuskysymys: yleensä nappivaloja käytetään tilanteissa joissa kevyttä liikennettä on verrattain vähän (jos jalankulkijoita tulee joka kierrossa, ei nappia kannata muutenkaan käyttää, koska vihreä annetaan joka kierrossa kuitenkin). Jalankulkijoiden kokemat haitat ja viipeetkin jäävät silloin verrattain pieniksi. Kuitenkin näiden viipeiden ja haittojen poistamisen tulisi perustella ilmaisinjärjestelyjen investointi- ja ylläpitokustannukset.
Nähdäkseni sopivin toteutustapa on tilannekohtainen.
Kari
Vs: Nappiohjatut jalankulkuvalot
Lauttasaaressa on Otavantien ja Tallbergin puistotien risteyksessä kevyttä liikennettä varten liikennevalot, joissa on sekä nappiohjaus että tunnistin. Nappi on sitä varten, jos tunnistin ei jostain syystä olekaan noteerannut jalankulkijaa tai pyöräilijää. Viipeet ovat hyvin lyhyet, lähes nollaviivetasoa. Tunnistin tunnistaa myös isokokoiset eläimet, kuten koirat. Hyvin usein onkin käynyt niin, että edelläni kulkeva koirani on tilannut meille molemmille vihreät valot automiesten seistessä nöyrinä punaisissa. Tämä jos mikä on nähdäkseni oikeansuuntaista liikennepolitiikkaa.
Lähettämissäännöt
LinkBack URL
About LinkBacks
Vastaa lainaamalla viestiä