Viestiketju: Etätyön vaikutus kaupunkirakenteeseen ja työmatkustukseen

Ja sitten taas toisaalta, jos jaksaisin niin kaivaisin sen brittiläisen tutkimuksen jonka mukaan tuottavuus etätyöpäivinä on noin puolet, joka johtuu ihan siitä että puolet ajasta tehdään jotain ihan muuta kuin töitä.

Viestintäteknologian historiassa toistuvaa on se että aina kuvitellaan että uusi tekniikka korvaa vanhat tavat, ja yleensä näin ei käy. Vanhimpia tämän teeman käsittelyjä on ulkomuistista, enkä jaksa sitäkään nyt kaivaa, Platonin dialogeissa ajatus että kirjoitustaito tuhoaa muistin. Ei tarvitse enää opetella ulkoa. Kirjapainotaidon piti tappaa kuvallinen viestintä. Televisio tuhoaa kirjat. Lennätin tekee tapaamiset tarpeettomiksi, jne. Ja jokaikisellä kierroksella nuoret älykkäät miehet ovat sitä mieltä että tällä kertaa kaikki on toisin.

Tuossa sekoitetaan riittävä ja välttämätön ehto. Välttämätön ehto sille että voi hoitaa asioita etäisyyksien yli on tarvittava teknologia, kuten tietotekniikka, posti ja puhelin. Riittävä ehto olisi sellainen josta seuraa että näin myös tehdään. Esimerkiksi matkusrajoitteet, maahan johon ei saa viisumia on pakko kommunikoidan jotenkin muuten kuin menemällä käymään.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Tutkimuksen mukaan 10 vuodessa stressi on selvästi vähentynyt, ja syyksi mainittiin lisääntyneet mahdollisuudet balansoida työtä ja vapaa-aikaa. Eli tämän takana olevat tieto- ja viestintätekniikan avulla luodut etätyöskentelymahdollisuudet.

Jossain määrin yksioikoinen tulkinta. Minulla ei tällä hetkellä ole etätyömahdollisuutta. Työnantajani suo minulle kuitenkin kohtuullisen joustavat työajat ja vapauden suunnitella omat aikatauluni töissä. Lomanikin saan järjestellä käytännössä vapaasti. Pitäisin näitä kaikkia merkittävinä työn ja vapaa-ajan tasapainottamiseen liittyvinä tekijöinä. Tietovaltaisen työn osuuden lisääntyminen on suonut yhä useammalle näitä samoja mahdollisuuksia. Jopa niin, että ne saattavat joillekin jo tuntua itsestään selviltä.

Toki etätyö on merkittävä lisä jouston mahdollisuus, vaan ei sentään ainoa. Suhtaudun suurella varauksella siihen, että kovin suuri osa töistä voitaisiin hoitaa täysin etänä.

Alunperin kirjoittanut teme

Ja sitten taas toisaalta, jos jaksaisin niin kaivaisin sen brittiläisen tutkimuksen jonka mukaan tuottavuus etätyöpäivinä on noin puolet, joka johtuu ihan siitä että puolet ajasta tehdään jotain ihan muuta kuin töitä.

Viestintäteknologian historiassa toistuvaa on se että aina kuvitellaan että uusi tekniikka korvaa vanhat tavat, ja yleensä näin ei käy. Vanhimpia tämän teeman käsittelyjä on ulkomuistista, enkä jaksa sitäkään nyt kaivaa, Platonin dialogeissa ajatus että kirjoitustaito tuhoaa muistin. Ei tarvitse enää opetella ulkoa. Kirjapainotaidon piti tappaa kuvallinen viestintä. Televisio tuhoaa kirjat. Lennätin tekee tapaamiset tarpeettomiksi, jne. Ja jokaikisellä kierroksella nuoret älykkäät miehet ovat sitä mieltä että tällä kertaa kaikki on toisin.

Tuossa sekoitetaan riittävä ja välttämätön ehto. Välttämätön ehto sille että voi hoitaa asioita etäisyyksien yli on tarvittava teknologia, kuten tietotekniikka, posti ja puhelin. Riittävä ehto olisi sellainen josta seuraa että näin myös tehdään. Esimerkiksi matkusrajoitteet, maahan johon ei saa viisumia on pakko kommunikoidan jotenkin muuten kuin menemällä käymään.

Reagoin hymiöistä huolimatta. Kyllä kirjapainotaito melko tehokkaasti poisti tarpeen kopioida kirjoja käsin. Kirjurien ammattikunta käytännössä katosi. Kirjalliseen kulttuuriin siirtyminen on todellakin muokannut ihmisten tapaa lukea ja muistaa. Tästä on olemassa Walter J. Ongin tutkimus. Kyllä televisio on vaikuttanut ihmisten tapaan käsitellä informaatiota. Ei voida väittää, etteiko tekniikan kehittymisellä olisi ollut vaikutusta, eri asia on sitten ovatko kaikki katastrofioletukset toteutuneet. Varmasti ihmiset vielä muistavat, lukevat ja katselevat kuvia, mutta on tässä tapathunut selkeitä muutoksiakin.

Etätyön mahdollisuuksien suhteen olen jokseenkin samoilla linjoilla, mutta aivan varmasti jokin muuttuu. On helppo uskoa etätyöpäivien olevan tuottamattomampia, mutta jos etätyöskentely on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina voisi olettaa, että tätä tehdään päivä tai kaksi viikossa ja varmaankin usein tilanteessa jossa muutetaan puolison työn perässä uudelle paikkakunnalle ja itse asiassa etsitään uusia töitä sieltä. Ei välttämättä niin, että muutetaan kanarialle tekemään niitä etätöitä.

Tämä on täysin spekulatiivista mutta voisi ajatella, että kaksi päivää etätöitä viikossa sopii erityisesti perheelliselle, jolla on pitkät työmatkat. Mahdollisuus kannustaa muuttamaan kauemmaksi, eli lisää pitkiä matkoja. Vaihtoehtona on siis asua työpaikan lähellä ja matkustaa joka päivä lyhyt matka, tai asua kaukana ja matkustaa kolme päivää viikossa pitkä matka. Yliopistolla tämä on melko tavallista. Jos työskentely kotona on yleistymässä luo se kenties painetta paikallisille palveluille (esim. lounasravintola), mikä nyt ainakin lähiöeläjille on tervetullutta.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Tämä logiikka voi toimia mutta on vain yksi esimerkki.
[...]
Organisaatio on siis hitaasti mutta varmasti virtualisoitumassa. Tämä on arkipäivää yhä useammassa suuressa monikansallisessa firmassa.

Ok, mutta myös sinun esimerkkisi on vain yksi. Ei varmaankaan kannata pohtia etätyön plussia ja miinuksia laajemmin tässä. Varmaa on, että ala- ja henkilökohtaiset variaatiot ovat suuria.

Kokoan vähän: etätyön lisääntyessä vaikutukset kaupunkirakenteeseen ja työmatkustamiseen voisivat olla mainittujen lähipalveluiden kysynnän kasvun ja pitkien matkojen lisääntymisen (pidän tästä vielä kiinni, mutta saatan toki olla väärässä) lisäksi myös tarve suuremmille asunnoille, koska tarvitaan työhuoneita ja muutenkin vietetään enemmän aikaa kotona. Voisi ajatella, että lähiöt ja haja-astutusalueet ovat vahvoilla jos kaivataan nimenomaan suurempia asuntoja ja aluetta jossa vietetään yhä suurempi osa päivästä, mutta muutos on tietysti kovin hidasta eikä sen suunta välttämättä ole sama loputtomiin.

Alunperin kirjoittanut sehta

Kyllä kirjapainotaito melko tehokkaasti poisti tarpeen kopioida kirjoja käsin. Kirjurien ammattikunta käytännössä katosi. Kirjalliseen kulttuuriin siirtyminen on todellakin muokannut ihmisten tapaa lukea ja muistaa ... Ei voida väittää, etteiko tekniikan kehittymisellä olisi ollut vaikutusta, eri asia on sitten ovatko kaikki katastrofioletukset toteutuneet.

Temen pointin kannalta oleellisinta lienee oleellisinta se, että keskittyminen on jatkunut jopa kiihtyvästi, vaikka monet viestintätekniset innovaatiot olisivat mahdollistaneet myös päinvastaisen kehityksen.

Mediahistorian näkökulmasta ei siis ole syytä uskoa, että internet (tai mikään muukaan uusi media) pysäyttää keskittymisen tai jopa kääntää sen hajautumiseksi.

Asiasta voi vetää ainakin kahdenlaiset arvailut. Viestintäteknologialla ei juurikaan ole vaikutusta ihmisten asuinsijan valintaan ja/tai viestintäteknologia ei vähennä fyysisen kontaktin tarvetta, vaan jopa kasvattaa sitä.

Molempien väitteiden tueksi löytyy kirjallisuudesta paljon hyviä perusteluita. Sanoisin, että parempia kuin uuden median jeesuksien saarnat duunin paiskomisesta kesämökin laiturin nokasta.

Alunperin kirjoittanut j-lu

Temen pointin kannalta oleellisinta lienee oleellisinta se, että keskittyminen on jatkunut jopa kiihtyvästi, vaikka monet viestintätekniset innovaatiot olisivat mahdollistaneet myös päinvastaisen kehityksen.

Mediahistorian näkökulmasta ei siis ole syytä uskoa, että internet (tai mikään muukaan uusi media) pysäyttää keskittymisen tai jopa kääntää sen hajautumiseksi.

Mitä todistusaineistoa löytyy sen väitteen tueksi, että keskittyminen jatkuu kiihtyvästi? Kysyn vaan kun arkihavaintoni omista työympyröistä osoittavat toista.

Jonkinasteista keskittymistä isoille paikkakunnille tapahtuu, mutta noiden paikkakuntien kesken työ ei enää jakaudu paikkasidonnaisesti vaan sen merkitys ja rooli ovat irroneet paikasta, siis virtualisoituneet. Yksilötasolla tämä mahdollistaa mielenkiintoisemmat tehtävät paikkakuntaa vaihtamatta ja firman tasolla olemassa olevien kompetenssien tehokkaamman hyödyntämisen. Se voisi myös mahdollistaa uudenlaisia asuinpaikkavalintoja, vaikka käytännössä tämä onkin ollut toistaiseksi vähäistä.

Alunperin kirjoittanut j-lu

Asiasta voi vetää ainakin kahdenlaiset arvailut. Viestintäteknologialla ei juurikaan ole vaikutusta ihmisten asuinsijan valintaan ja/tai viestintäteknologia ei vähennä fyysisen kontaktin tarvetta, vaan jopa kasvattaa sitä.

Molempien väitteiden tueksi löytyy kirjallisuudesta paljon hyviä perusteluita. Sanoisin, että parempia kuin uuden median jeesuksien saarnat duunin paiskomisesta kesämökin laiturin nokasta.

Toisaalta vielä kymmenen vuotta sitten elettiin ihan eri maailmassa. Silloin etätyöteknologia ei ollut vielä kypsää ja laajasti käytössä. Eikä ollut olemassa kulttuurisia malleja ei-paikkasidonnaiselle tiimityölle. Nyt on. Alle vuosikymmen on vielä liian lyhyt aika sille, että todellisia muutoksia ihmisten asuinpaikkavalinnoissa olisi tapahtunut. Ne tulevat vähitellen ajan myötä.

Väite siitä, että etätyö itse asiassa lisää kontaktien tarvetta on usein toisteltu klisee, jossa on totta toinen puoli. Kymmenen vuotta sitten työskentelin samassa kaupungissa olevien ihmisten kanssa, ja kun palaveerasimme, istuimme samassa kokoushuoneessa kasvotusten. Pahimmillaan monta kertaa viikossa piti lisäksi matkustaa Espooseen tapaamaan oman tiimin ulkopuolisia sidosryhmiä. Ulkomaillekin matkustettiin firman sisäisiin palavereihin aika tiheästi.

Sitten hyppäys nykypäivään. Enää ei ole tiimiä ympärillä, siis sellaisia ihmisiä joita tapaisin päivittäin. Näiden ihmisten tapaaminen on vähentynyt. Sen sijaan puhelin- ja nettipalavereissa tapaan päivittäin ihmisiä, jotka sijaitsevat eri puolilla Eurooppaa. Aikaisemmin samalla tavalla sijaitsevien ihmisten tapaaminen olisi ollut harvinainen ja rajoitettu poikkeus. Koko työ oli organisoitu paikkasidonnaisemmin eikä monellakaan ollut yhtä laajoja kontaktiverkkoja kuin nykyään on lähes kaikilla. Työt hoituvat hienosti tapaamatta kasvotusten. Mutta samalla kun virtuaalitapaamisten määrä kasvaa ja tällaiset virtuaaliverkostot muuttuvat työn kannalta tärkeämmiksi, muuttuvat myös ne harvat kerrat kun näitä ihmisiä tapaa kasvotusten entistä merkityksellisemmiksi.

Fyysinen tapaaminen on luottamuksen rakentamista, jotta sen jälkeen virtuaalityö on kitkattomampaa. Voisi siis sanoa että jokaisen kasvotusten tapahtuvan tapaaminen merkitys on kasvanut, koska siihen on ladattu enemmän odotuksia tulevan virtuaalityön sujumisesta kuin ennen. Aikaisemmin tapaamiset olivat transaktionaalisia: yritettiin suorittaa rajattu työtehtävä. Nyt kyse on pitkän aikavälin verkostoitumisesta. Voi olla että jotkut ihmiset jopa matkustavat nykyään enemmän ja tapaavat enemmän ihmisiä kuin ennen: siis määrällisesti useampia ihmisiä mutta kutakin vähemmän aikaa kuin ennen. Toisaalta suurella osalla matkustaminen on vähentynyt suhteessa aikaisempaan tilanteeseen. Tästä saadaan säästöä firmalle ja lisää tehoa työntekoon, kun aikaa kuluu vähemmän lentokentillä roikkumiseen ja taksissa istumiseen.

En lähtisi leimaamaan tätä miksikään uusmediahörhötykseksi tai stereotyyppisesti laiturin nokassa istumiseksi. Toki kaikkiin työtehtäviin tämä malli ei päde, mutta entistä useampaan yleismanageeraustyyppiseen tehtävään kyllä. Ja erityisesti suurissa firmoissa. Sitäpaitsi puhun omista kokemuksista ja havainnoista. Siitä on mahdotonta kvantitatiivisesti päätellä onko kyseessä merkittävä ilmiö vai ei, mutta kvalitatiivisesti tämä todistaa, että kuvailemani kaltaiset muutokset ovat ainakin osa todellisuutta. Ja siinä tapauksessa kyse on lähinnä siitä, leviääkö tämä malli laajemmalle, ja kuinka nopeasti jos leviää.

Mun pointti on se ettei siinä että tehdään asioita etäältä ole mitään uutta.

Sanotaan nyt sata vuotta sitten tiedemaailma, laajemmassa merkityksessä kuin nykyään, oli sen verran pieni että melkein kaikki tunsi toisena ja kirjeenvaihto kulki ympäri maailmaa, tehtiin töitä verkostossa. Tästä huolimatta yliopistolaitos ei hajautunut maantieteellisesti työhuoneen kokoisiin yksiköihin, vaikka tuollaistakin aika ajoin joku julisti. Kenraalit on johtanut armeijoita valtamerten takaa, ja nykyään itseasiassa lennetään lentokoneita etänä, mutta siltikin on Pentagon ja massiivisia tukikohtia. Myyntireiskat on ravannut aina. Ja siltikin on kaupallisia keskittymiä, tunnetaan kaupunkeina. Ja niin edelleen.

Evidenssiä siitä että työ hajautuisi pois keskuksista, sen enempää kuin aiemminkinkaan, ei vaan oikein ole. Pikemminkin näyttää siltä että keskukset edelleen vahvistuu. Keskittymisessä on hyötynsä, ja haitat muuttuu isommiksi vasta kun keskukset on tarpeeksi suuria. Minkä jälkeen työtä siirtyy vähän pienempiin keskuksiin, eikä tasaisesti minne sattuu.

Paranevat kommunikaatioyhteydet ei muuta tätä, koska niillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä asian kanssa, eli keskittymissä on hyötynsä niistä riippumatta. Se että voi esimerkiksi ihan fyysisesti tavata jonkun on etu, vaikka sille samalle ihmiselle voisi soittaa, lähettää kirjeen, sähköpostia, videoneuvotella... Sijoittautumisen logiikka ei toimi niin että on joku raja-arvo jonka jälkeen paikka on tarpeeksi hyvä, vaan niin että paikat on jonossa ja toiset on parempia.

Tuntuu että puhumme temen kanssa hieman eri asiasta. Ei kai kukaan ole väittänyt että kaupungit sinänsä olisivat katoamassa. Agglomeraatiohyötyjä on olemassa. Muutos kohdistuu siihen, että aikaisemmin työ pakotti asumaan tiettyyn kaupunkiin ja tietynlaiseen kaupunkirakenteeseen. Elämä sovitettiin siihen. Etätyö mahdollistaa (ainakin jossain määrin) sen että voi itse valita elämänsä ja työ sopeutuu.

Ihmiset tykkäävät asua kaupungeissa, mutta vapaus valita asuinpaikka osittain muiden kuin työkriteerien perusteella voi johtaa muutoksiin kaupunkien keskinäisissä houkuttavuussuhteissa tai sijoittumisessa kaupunkiseudun sisällä.

Vaikka voidaan esittää että verkottumista on aina ollut, väitän että kommunikaatioteknologian kehitys on johtanut sekä määrälliseen että laadulliseen muutokseen verkostoissa toimimisessa. Kirjeiden aikakaudella yhteydenpidon volyymi oli väkisinkin niukempaa kuin nykyisin. Yhteydenpidon helppous on johtanut siihen, että nykyään sellaisiakin asioita voidaan hajauttaa verkostomaisesti mitä ennen kannatti tehdä paikallisesti. Samoin on havaittu että hajauttamalla toimintaa on aina potentiaalisesti enemmän oikeanlaisia resursseja tavoitettavissa kuin pyrkimällä keskittämään kaikki yhteen paikkaan. Samoin resurssien siirtäminen projektista toiseen on helpompaa ja nopeampaa kun ei tarvitse siirtää ihmisiä fyysisesti paikasta toiseen.

Lisäksi hajautetulla organisaatiolla on suurempi kosketuspinta ympäröivään todellisuuteen kuin keskitetyllä organisaatiolla, kun kukin henkilö pystyy tuomaan mukaan tiimiin oman paikallisen (ja kulttuurisen) näkemyksensä. On esimerkiksi helposti mahdollista saada täysin globaali näkökulma johonkin teemaan kokoamalla tiimi, jossa on joka mantereelta edustaja tai muutama. Ei ole ollenkaan sama asia koota sama määrä samanlaatuisia resursseja pääkonttorille yhteen maisemakonttoriin, jossa kaikkien näköala ulkomaailmaan on sama. Etäteknologioiden avulla tuollainen globaali virtuaali tiimi pystyy toimimaan reaaliajassa yhdessä menettämättä kuitenkaan kunkin jäsenensä tuntumaa paikalliseen todellisuuteensa. Väitän että tämä globaali virtuaalitodellisuus on laadullisesti erilaista kuin mikään ennen olemassa ollut todellisuus.

Kyllä kyse on samasta asiasta. Tietysti kommunikaatiokapasiteetti muuttaa mahdollisuuksia jonkin verran, mutta vastaan tulee entistäkin suuremmat kommunikaation määrät. Siinä missä maaseudun hajautukseen voi saada yhä useampia megabittejä, saa taajamaan saman kertaluokkaa halvemmalla. Yhä suuremman kapasiteetin hyötykäytöstä tuskin tulee ongelmia satoihin vuosiin. Suurin kapasiteetti on tietysti tarjolla työpaikalla, joten etätyön hyödyt päinvastoin pienenevät kommunikaatiokapasiteetin kasvaessa.

Kapasiteetin lisäksi jo aiemmin mainittu vasteaika tulee houkuttelemaan tehokkaaseen kommunikaatioon perustuvat yritykset mahdollisimman suuriin kaupunkeihin.

Etätyön tekninen perusta toki paranee ja helpottuu ajan myötä, mutta vain jos työnkuva ei oikeasti perustu paranevaan tiedonsiirtoon vaan johonkin muuhun. Johonkin, joka ei myöskään ole fyysinen tuotantolinja eikä asiakaspalvelua.

En ymmärrä argumenttia, että tarjolla oleva kaistanleveys ajaisi yritystoimintaa keskittymään entistä suurempiin kaupunkeihin. Kaikkiin suuriin suomalaiskaupunkeihin saa käsittääkseni periaatteessa yhtä nopeat yhteydet kuin Lontooseen tai New Yorkiin. Syrjäseudut ovat asia erikseen. Sitäpaitsi harvalle yritykselle on merkitystä, että on maksimimäärä kaistaa tarjolla. Joku Googlen palvelinkeskus voi olla sellainen, mutta eihän sinne tule paikan päälle työpaikkoja kuin joitakin kymmeniä.

Olennaisempaa yksittäisen firman tai työntekijän kannalta on että on riittävä kaistanleveys tarjolla. Mikä tahansa sen ylittävä ei ole enää merkittävä lisähyöty. Etätyöntekijälle ei ole mitään iloa jostain gigabitin siirtonopeudesta. Itse käytän hidasta 2 mbps / 512 kbps adsl-yhteyttä. En ole ottanut nopeampaa, koska se on minulle aivan riittävä lähes kaikkeen työntekoon -- jopa nopea kun muistaa että aikoinaan työskentelin 256 kbps adsl:llä. Nk. cloud computing johtaa sitäpaitsi siihen, että kaistaa ei tarvita niin hirveästi kun datat pidetään etäservereillä ja käsitellään siellä. Ainoastaan näyttö siirretään, vähän kuin aikoinaan suurkoneiden ja päätteiden aikakaudella.

Temen jaottely riittävään ja välttämättömään ehtoon on melko hyvä.

Nykyään on mahdollisuus useammalla alalla tehdä etätyötä jos siihen on myös joku välttämätön tarve (esim. perhe asuu toisella paikkakunnalla). Tämä ei koske läheskään kaikkia aloja, eikä edes älyttömän isoa porukkaa, mutta kuitenkin. Toki esim. tieteissä on harrastattu hyvinkin paljon etätyötä ennenkin. Se työ on sen luonteista, että voidaan hyvin toimia eri puolilla maailmaa. Epäilisin kuitenkin, että juuri tieteissä näkyy melko suuri muutos. Jos katsoisi yhteisjulkaisuja 1980-luvulta ja vertaisi niitä tähän päivään, veikkaisin, että paljon suurempi osuus yhteisjulkaisuja ovat tänään sellaisia, joissa kirjoittajat eivät asu tai ole töissä lähellä toisiaan. Tämä on vain tuntumaa, mutta olen melko varma tästä. Tässä tapauksessa yksi välttämätön tarve on rahoittajien ym. korostus kansainvälistä yhteistyötä ja kansainvälistä julkaisemista kohtaan. Tämä ei tietenkään poista sitä faktaa, että ne eri puolilla maailmaa asuvat yhteisjulkaisujen laatiat luultavasti asuvat kaupungeissa.

Kaupungistuminen on paljon vahvempi trendi kuin etätyön mahdollisesti hajauttava trendi. Mutta jos pohditaan "etätyön vaikutusta kaupunkirakenteeseen" niin voidaan minusta lähteä siitä, että etätyötä kuitenkin tehdään ja sillä on, joskin pieni, vaikutus kaupunkirakenteeseen.

Alunperin kirjoittanut sehta

Kaupungistuminen on paljon vahvempi trendi kuin etätyön mahdollisesti hajauttava trendi. Mutta jos pohditaan "etätyön vaikutusta kaupunkirakenteeseen" niin voidaan minusta lähteä siitä, että etätyötä kuitenkin tehdään ja sillä on, joskin pieni, vaikutus kaupunkirakenteeseen.

Suomessa jotkut ovat tuudittautuneet siihen uskoon että etätyö olis jotenkin vallankumouksellista, ja että se kääntää muuttoliikkeen takaisin kaupungeista maalle. Jos nämä nyt ymmärtäisivät sen että kaikki eivät halua asua maalla, nykyään varmaan pieni vähemistö suomlaiaisistakaan enää haluaisi. Kaupunkeihin muutetaan ja kaupunkien välillä ihan muista syistä kuin että se on työnteon vuoksi pakko.

Etätyö on hyvä vaihtoehto yrittäjähenkiselle. Jos pystyy kasvattamaan työllään sellaista lisäarvoa että pesee konttorissa istuvien työpanoksen menen tullen niin etätyö on oikea ratkaisu. Monet etätyötä tekeväthän ovat perustaneet yrityksiä ja myyneet työtään vanhalle työnantajalleen parempaan hintaan.

Etätyö sopii varauksin myös sellaiselle joka on lähestymässä eläkeikää eikä halua kiivetä ylöspäin enää työurallaan, ja joiden lapset ovat jo isoja eivätkä ole kotona häiritsemässä työpäivän aikana. Silloin työn pitö ollea etukäteen suunniteltu ja mitattavissa. Jos hirveän moni tekisi etätyötä niin työnjohdolle se lisää haasteita. Eli käytännössä yritykselle kustannuksia.

t. Rainer