Jep. Muistaako joku, kuinka monella asemalla oli lipunmyynti vielä vaikka 1995? Yllättävänkin monella, meinaan. Mm. Lempäälässä ja jopa Kirkniemellä myytiin henkilöliikenteen lippuja, vaikka jälkimmäiseltä asemalta ei kulkenut edes henkilöliikennettä! (kuten ei myöskään Rauman tai Pietarsaaren asemilta, joilta on ainakin vielä vähän aika sitten voinut JunaBussi-lippuja ostaa)
Olen sitä mieltä, ettei tällainen lipunmyyntien ja samalla useimmiten myös aseman ovien sulkeminen ole kestävä ratkaisu. VR tekee siinä itselleenkin hallaa, kun lipunmyynti on vain junassa, josta ostettuna ei saa paikkavarausta, ja toisaalta junaakaan ei voi lämpimässä ja valvotussa tilassa odotella. Ehkä VR:llä ei ole tajuttu sitäkään, että lipun ostaminen lippuluukulta tai tiskiltä virkailijalta on monelle elämys. Ainakin minulle on, ja tuskin olen ainoa. Rautatieharrastajien keskuudessahan tällaisia elämyksiä kutsutaan "asjanmukaisuudeksi" tai "hiivatiksi".
Kysymys kaikille: Pitäisikö vielä julkisen vallan (tai yhteistyöhaluisten yksityisten) hallussa olevia henkilöasemia lunastaa valvotuiksi, lämpimiksi odotushuoneiksi junamaatteineen?
Minusta pitäisi. Joutokäyttöön jäävät tilat voisivat sitten vuokrata aivan kuten nytkin asuin- yms. käyttöön.
VR:n harjoittama asiakaspalvelun karsimisperiaate on minusta aivan omituista, junamatkustamisesta tulee usein lähinnä murheellinen mieli, kun
aseman luukulla on lappu, jossa lukee "asema suljettu", vaikka junat vielä pysähtelisivät aina vain modernimmalla kalustolla. VR:lle tulisi sälyttää jonkinlainen julkisen palvelun velvoite, samankaltainen kuin Itella-Postilla, eli jos ei ole perusteita ylläpitää itse asemaa, tulisi jonkin asiamiehen välityksellä lipunmyynti- ja muut asemapalvelut taata aamun ensimmäisen henkilövuoron lähdöstä illan viimeiseen. Ja tämän lisäksi tietenkin palveluvelvoite jokapäiväisestä yhteydestä ympäri rataverkkoa joka taajamasta, ellei henkilöliikenteen ylläpitäminen ole täysin perusteetonta (esim. Kiukaisten-Kauttuan-Säkylän rata).
Hei, nyt keksin. Monessa taajamassa, esim. Kokemäen Peipohjassa kun ei ole ollut kannattavaa ylläpitää postia eikä asemapalveluita, ja molemmat on lakkautettu tai lakkauttamassa, niin mitäs jos joko VR tai Posti, tai jokin kolmas osapuoli ottaa ylläpidettäväkseen molemmat palvelutehtävät, ja lisäksi mahdollisesti jotain ekstraa, esim. kirjastopalvelut. Ainakin Vehmaisten asemalla Tampereella oli postitoimipaikka Tampere 73 vuoteen 1980 asti, ja mahdollisesti myös lipunmyynti. Palveluntarjoajat olivat tosin silloin kaksi valtion eri virastoa, Valtionrautatiet ja Posti- ja lennätinlaitos. Jos virastot olisivat tehneet läheisempää yhteistyötä, olisi selvitty yhdellä posti-, lennätin- ja rautatieasemanhoitajan viralla.
Posti- ja rautatieasemapalvelujen ylläpitäminen yhden luukun periaatteella ja tarvittaessa subventoiden olisi myös aluekehityksen kannalta suotuisaa: jos nämä palvelut lähtevät kylästä, ei kylällä todennäköisesti ole enää juuri muitakaan palveluita vaan se on tuomittu kuihtumaan. Jos taas näitä palveluita (ja kauppaa) joku ylläpitää, kylä on heti paljon eloisampi.