Rattivaunu
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 24 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 5,485
Castrenin työryhmän vaiheista ja lopputuloksista on kerrottu Jussi Iltasen tutkielmassa, joka on julkaistu Helsingin pitäjä 2001 Helsinge –kirjasessa. Tutkielmaa on referoitu tietyiltä osin muualla tässä foorumissa Hans Sahlbergin suunnitelmia käsittelevässä ketjussa.moxu sanoi:Löytyisikö sitä Castrénin suunnitelmaa jostain päin verkkoa?
”Metrotoimikunnan mietintö – II osa” –niminen suunnitelma perustui valtavaan, 86,5 km pitkään metroverkostoon, johon sisältyi peräti 108 asemaa. Verkoston kartta on julkaistu mainitsemani kirjan aukeamalla s. 20 – 21 sekä Raitio-lehdessä 2 / 2002 ”Helsingin metro 20 vuotta”. Verkosto olisi toteutettu vuosina 1969 – 2000, mikäli Castrenin ja kumppanien kaavailut olisivat saaneet käydä toteen.
Tuon verkoston liikennettä olisi Iltasen tutkielman mukaan hoidettu leveäraiteisilla, ilmajohtovirroitetuilla kaupunkijunilla, jotka olisivat pysähdelleet huomattavasti tiheämmin sijoitetuilla asemilla nykyiseen järeään metroon verrattuna. Systeemi olisi ollut lähellä Tukholman Tunnelbana 1:tä, joita maallikot kutsuvat Vihreäksi linjaksi. Castrenin metro olisi ollut jopa hieman ratikkamaisempi vielä osan linjauksista sisältäessä soveltuvin osin tasoristeyksiä muun liikenteen kanssa.
Useissa viestiketjuissa on (osaksi ihan oikeaoppisestikin) moitittu Helsingin nykyisen Itämetron liiaksi isoa tietä seurailevasta linjauksesta, mikä on aiheuttanut tiettyjä epäkohtia mm. metron potentiaalin optimointia ajatellen. Näissä moitinnoissa on esiintynyt mielestäni osaksi harhautunutta käsitystä siitä, että aikanaan suunnitellut nykymetron esi-isät olisivat tässä asiassa olleet jotenkin ratkaisevasti parempia. Ihan sillä tavalla asianlaita ei sittenkään näyttäisi olevan Iltasen tutkielmaa syvällisemmän tarkastelun jälkeen mietittynä. Metrotoimikunnan vuoden 1963 mietinnössä Itäinen haara meni osuudella ”Kaasutehdas – Puotila” lähes millilleen samassa kohtaa kuin nykyinenkin ”megametro”, sama koskee Vuosaaren haaraa. Kulosaaressa Castrenin metro olisi kulkenut Itäväylän eteläpuolella nykyisen pohjoispuolisen linjauksen sijasta ja Kulosaaren sillalla metro olisi mennyt keskikaistoja pitkin. Kuitenkin Hiihtäjäntien, Siilitien ja Itäkeskuksen asemat olisivat sijainneet täsmälleen samoissa paikoissa kuin nytkin on metroasema olemassa (Hiihtäjäntien asema on 1980-luvun alussa nimetty Herttoniemeksi ja Puotila on ensin muuttunut Puotinharjuksi ja 1980 Itäkeskukseksi. Myllypuron – Kontulan suunnalla Castrenin kevytmetro olisi seurannut nykyistä onnistuneemmin maankäyttöä.
Castrenin työryhmän esitystä pyydettiin arvioimaan kolmea ulkomaalaista asiantuntijaa (Tukholmasta, Kööpenhaminasta ja Hampurista). Asiantuntijat olivat Castrenin työryhmän mietinnön kanssa monessa kohtaa samaa mieltä, mutta eriäviäkin näkemyksiä oli. Asiantuntijat halusivat raitiovaunut kokonaan pois metroradalta (toimikunnan mietintöhän oli sisältänyt pieneltä osin kolmiraiteisia yhteisosuuksia). Lisäksi asiantuntijaryhmän näkemyksen mukaan paikallisjunaliikennettä Valtionrautateillä tuli kehittää niin, että rautateiden lähellä kulkevat metroradat voitaisiin jättää rakentamatta ainakin toistaiseksi. Tältä pohjalta ensimmäisiksi metroradoiksi olisivat muotoutuneet linjaus Kampista Puotilaan sekä haara Sörnäisistä Kumpulaan. Ulkomaalaisen asiantuntijaryhmän lausunto merkitsi Iltasen kirjoitusta lainaten ”suurta muutosta metrosuunnittelussa myös siinä mielessä, että lausunnon pohjalta metroa lähdettiin kehittämään rautatiemäisempään suuntaan vähentämällä asemia ja lisäämällä liikennöintinopeutta”.