Viitaten edellisiin kommentteihin aiheen sivusta:
Keskustelukulttuuri täällä foorumilla ja tässä harrastajayhteisössä on säännöllisesti ollut ongelmallista. Olen tänä päivänä lähes tarkalleen kaksi kertaa sen ikäinen kuin silloin, kun itse löysin tieni tänne. Surffailin toiveikkaana siitä, että maailmasta löytyisi muitakin ihmisiä, joita kiinnostaisi miten joukkoliikenne palvelee ja miten sen palvelutasoa voisi kehittää. Tästä harrastamisnäkökulmasta en vain ole kiinnostunut suurimmasta osasta muiden harrastajien keskusteluja täällä, jolloin on hyvin ymmärrettävää, että muutkin kokevat samoin minun näkökulmani. Rakentavaa keskustelua on siksi vaikea saavuttaa, jos ja kun kaikki eivät ymmärrä sen oman näkökulmansa rajoittuneisuutta ja oman mielipiteensä vapaan esittämisen mahdollista haitallisuutta keskustelukulttuurille erilaisissa keskustelunaiheissa, harkitsemattomasti aseteltuna. Näitä tilanteita varmasti voisi täällä rohkeamminkin moderoinnin keinoin ohjata. Mutta jos moderaattoreita todella on vain yksi ja hänelläkin varmasti päivätyönsä ja sen tasapainoksi rentouttava vapaa-aikansa, niin mielipidepoliisin roolin ymmärtääkin jäävän siinä vaiheessa vähintään taka-alalle.
Varsinaiseen aiheeseen osallistuakseni:
Itselläni harrastus alkoi viimeistään viisivuotiaana, kun innostuin silloisten Keltaisten sivujen karttaosiosta. Rupesin niihin värittämään mustekynällä bussilinjoja. Tuttavapiiristä tarvitsi rohmuta kaikki liikenevät Keltaisten sivujen kuvastot, jotta pystyin päivittämään linjastosuunnitelmiani useammin kuin vain kerran vuodessa. Kahdeksanteen ikävuoteen mennessä olin oppinut kotikaupunkini todellisetkin bussireitit ja -aikataulut perusteellisesti, kun halusin vertailla niitä omiin tekeleisiini - kehittyäkseni yhä etevämmäksi karttojen suttaajaksi.
Ajattelin, että minusta tulee isona linja-auton kuljettaja. Alakoulun opettajani kovasti yritti vakuuttaa minua toisin. Lopulta seikkailuni joukkoliikennefoorumilla ei jäänyt turhanpäiväiseksi, kun foorumin jäsen Allison osoitti minua kohtaan luottamusta, josta jään ikuisesti kiitollisuuden velkaan. Saavuttamani rooli joukkoliikennealalla ei olisi mahdollinen ilman harrastuneisuuttani ja sitä osaa harrastajayhteisöstä, jolta olen saanut tukea ja luottamusta. Temperamenttisena ja itsepäisenä luonteena olen pahoillani kaikista niistä kerroista, kun en ole ollut sen luottamuksen arvoinen. Mutta kuten foorumin jäsen Allison on viisaasti minulle sanonut: keskimäärin pitkällä aikavälillä hyvillä asioilla on tapana toteutua. Erilaisuudessa on valtavasti voimaa.
Josko sitä erilaisuutta täälläkin muistettaisiin vaalia ja lopettaa turhanpäiväinen kiusanteko.