Liikennepsykologiaa

karihoo

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
29 Tammikuu 2006
Viestit
540
Kuuntelin Radio Suomen Taustapeili-ohjelmasta haastattelun, joka pisti miettimään enemmänkin tieliikenteen käyttäytymismalleja. Haastaltevana oli psykologian tohtori Mika Hatakka. Linkit tähän:

Suora linkki audiotiedostoon (mp3)
Linkki Taustapeilin sivustoon

Perimmäinen avain meidän kaikkien selviämiseen tien päällä on kuitenkin korvien välissä. Tärkeimpänä antina tästä haastattelusta sanoisin, että lähes kaikissa meissä on persoonallisuuden peruspiirteet jo lapsuudesta lähtien olemassa ja liikenteessä ne vain korostuvat ..

Toinen mielenkiintoinen lähestymiskulma on siinä, että pitäisikö nykyään pakollisen ammattipätevyyskoulutuksen lisäksi laittaa psykologiset testit ammattiliikenteeseen pyrkiville?
 
Hyvä ohjelma. Osa asioista tuttuja jo kauempaakin, mutta on aina hyvä kuulla erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia.

Psykologiset testit ammattikuljettajiksi haluaville?
Onhan tähänkin mennessä yritetty soveltuvuutta kartoittaa haastatteluilla ja ajonäytteellä. Virheitä toki on tullut, mutta mistä löytyy aukoton testi?

Toinen puoli asiaa on se, että jos rimaa nostetaan, niin mistä saadaan riittävästi testit läpäiseviä kuljettajan työhön halukkaita?
 
Liikennepsykologialle yksi mielekäs sovellusalue on liikennesuunnitelmat. Pitäisi saada stoppi nykyiselle ristiriitaiselle suunnittelutavalle, jossa tieympäristön leveät ja suorat kaistat sanovat että mene lujaa ja tiemerkinnät sanovat että mene hiljaa. Liikennepsykologin luulisi tietävän, mitkä kaikki elementit yhdessä muodostavat kuljettajan kokemuksen ympäristön turvallisuudesta, jonka mukaan kuljettaja ensisijaisesti toimii.
 
Toinen puoli asiaa on se, että jos rimaa nostetaan, niin mistä saadaan riittävästi testit läpäiseviä kuljettajan työhön halukkaita?

Sillä että nostetaan liksaa.

Vaikka ammatin arvostus ja haluttavuus koostuukin monista tekijöistä, niin raha lienee se yksinkertaisin ja nopein tapa nostaa ammattikuljettajan työnkuvan kiinnostavuutta. En lähde tässä spekuloimaan enempää palkkauksesta.

Viimeisten kolmen vuoden aikana olen päässyt näkemään hieman laajempaa liikennöintialuetta pk-seudun ulkopuolella ja sen perusteella sanoisin, että kaupunki- ja maantieliikenteessäkin melko suuri osa ammattikuljettajista kuljettaa ajoneuvoansa ottaen riskejä jatkuvasti. Riskinottoa esiintyy tilannenopeuksien valinnassa, turvavälien minimoimisessa sekä mm. pakollisen pysähtymisen "unohtamisilla".

Ammattikuljettajien koulutuksessa puhutaan paljon siitä, miten näkyvästi kaikki toiminta tien päällä on esillä niin hyvässä kuin pahassakin. Se ei kuitenkaan tunnu vaikuttavan riittävästi, koska aikataulupaine ja kiireen tuntu painavat ankarasti päälle joka päivä. Hatakan kommenteissa oli hyvä huomio siitä, kuinka jopa matkustajillakin saattaa olla taitavan/ennakoivan kuljettajan kyydissä tunne "ei tämä matka oikein etene".

Lainsäätäjä- ja valvontaviranomaisetkaan eivät tähän em. jatkuvaan riskinottoon näy juurikaan puuttuvan, sentään nykyään on pakollista ammattipätevyyskoulutusta. Raskaassa liikenteessä riskien realisoituessa liikenneonnettomuudeksi puhutaan kuitenkin aina niin suurista tuhovoimista, että helposti tulee kuolonuhreja tai mittavia aineellisia vahinkoja (yleensä monta kertaluokkaa suurempia kuin siviililiikenteessä).

Näiden seikkojen vuoksi toivoisin perusteellisempaakin keskustelua siitä, pitäisikö psykotestit laittaa pakollisiksi tai millä muilla keinoin saataisiin tämä ammattiliikenteen epäkohta korjattua.
 
Vaikka ammatin arvostus ja haluttavuus koostuukin monista tekijöistä, niin raha lienee se yksinkertaisin ja nopein tapa nostaa ammattikuljettajan työnkuvan kiinnostavuutta. En lähde tässä spekuloimaan enempää palkkauksesta.
Näinhän se on.

Psykologisina houkuttimina voisi kuitenkin ajatella myös yllättäviäkin ammattiylpeyteen vaikuttavia asioita, kuten työvaatetus: onko ulkoasu mallia kurahaalari vai siisti, hillitty virkapuku vaikuttaisi ainakin omaan ammatinarvostukseeni about saman verran kuin satasen palkankorotus.

Samoin käytettävä työkalu: loppuunajettu, jesarilla ja Pyhällä Hengellä koossa pysyvä rottelo vai tuliterä laatuauto, iso ero – tosin ehkä sillä rottelolla ei uskalla ottaa samanlaisia riskejä, kun suunnilleen jo yksi tömäys irtokiveen voi lopettaa matkanteon siihen paikkaan. :) Omaan työmotivaatiooni ns. luovan alan duunarina ainakin empiirisesti vaikuttaa selvästi se, onko työvälineenä 10 vuotta vanha tietokoneen rämä, jonka vanhentuneet ohjelmat toimivat äärimmäisen hitaasti verrattuna siihen, että käytössäni on tuliterä iMac… :)
 
Näin ajattelen itsekin, työvälineet kaikilla tasoilla (asusteet, ajokin laatu, varikon infra ja ulkoasu yms.) merkitsevät myös paljon. Myös asiakkaat huomaavat ja kommentoivat näitä asioita, olen mm. Tuusulan suunnalla saanut suoraa asiakaspalautetta siitä, että kaluston ja kuljettajien ulkoasu vaikuttavat heidän valintaansa siitä, mille vuorolle pyrkivät kyytiin.
 
Näiden seikkojen vuoksi toivoisin perusteellisempaakin keskustelua siitä, pitäisikö psykotestit laittaa pakollisiksi tai millä muilla keinoin saataisiin tämä ammattiliikenteen epäkohta korjattua.

No juu, 80-luvulla liikenneopettajakoulutukseen oli vielä psykologiset testit, jossain vaiheessa jostain syystä (hinta?) ne ovat jääneet pois.
Luultavasti veturinkuljettajakursseille pyrkiville sellaiset vielä järjestetään. tlajunen tietänee tarkemmin.

Mutta mitä ominaisuuksia sitten pitäisi testata ammattikuljettajaksi haluavilta?
Ehkä esimerkiksi paineen sietokykyä, halua noudattaa normeja, suhtautumista muiden virheisiin, sosiaalisuutta (ups, lipsahti sivistyssana). Mitä vielä?

Joskus ao. tilanteissa tutkittiin kykyä reagoida oikealla tavalla nopeasti tuleviin ärsykkeisiin ja mitattiin reagointinopeutta. Nopeasti reagoiva ei välttämättä ollut hyvä, vaan virheettömiin suorituksiin pystyvä oli parempi. Ehkä vähän kuten konekirjoituksessa, vertaa Uuno Turhapuro:p
 
Mutta mitä ominaisuuksia sitten pitäisi testata ammattikuljettajaksi haluavilta?
Ehkä esimerkiksi paineen sietokykyä, halua noudattaa normeja, suhtautumista muiden virheisiin, sosiaalisuutta (ups, lipsahti sivistyssana). Mitä vielä?

Joskus ao. tilanteissa tutkittiin kykyä reagoida oikealla tavalla nopeasti tuleviin ärsykkeisiin ja mitattiin reagointinopeutta. Nopeasti reagoiva ei välttämättä ollut hyvä, vaan virheettömiin suorituksiin pystyvä oli parempi. Ehkä vähän kuten konekirjoituksessa, vertaa Uuno Turhapuro:p

Kuulostaa ihan oikeilta asioilta, näitä ominaisuuksia tarvitaan kaikessa joukkoliikenteessä ja kaikessa raskaassa liikenteessä. Toisaalta jos ei valintasysteemiä saada käännettyä tarpeeksi paljon ennakoivaan suuntaan niin ennustan, että nykyisellä liikennekulttuurilla jossain vaiheessa tulee väistämättä eteen valvontapakko. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa reaaliaikaisen paikannustiedon tallentava ajopiirturi joka automaattisesti lähettää valvontaviranomaiselle tiedot, kuka ajoi ja missä kaikkien kiihtyvyysantureiden datan koristelemana ..

Kuka pelkää isoaveljeä? Se joka venyttää normeja.
 
Hieman OT mutta erittäin kiinnostava näkökulma. Tutun kautta sain vinkkiä ns. SORA-lainsäädännön mukanaan tuomista muutoksista (Opiskeluun SOveltomattomuuden RAtkaisuja). SORA-säädösten soveltamisala löytyy täältä (lähinnä sosiaali- ja terveysalan opinnot).


  • Opiskelijaksi ottamisen edellytyksiä tarkennetaan
  • Mahdollistetaan opiskeluoikeuden peruuttaminen tilanteissa, joissa se olisi turvallisuusnäkökohtien vuoksi perusteltua
  • Säädetään oikeudesta turvalliseen opiskeluympäristöön myös korkeakoulusektorilla
  • Huumausainetestauksesta säädetään ko. koulutusta koskevissa laeissa yksityisyyden suojasta työelämässä annettua lakia vastaavasti
  • Kurinpitosäännöksiä täsmennetään
  • Koulutuksen järjestäjien, korkeakoulujen ja viranomaisten tietojensaanti varmistetaan

Lähde: SORA-lainsäädäntökoulutusmateriaali (OKM:n ylijohtaja Sakari Karjalainen) ja Sora-säännösten toimeenpano ammatillisessa koulutuksessa –seminaarin koulutusmateriaali (OKM / Merja Leinonen)

Tällaisia keinoja soisi olevan myös kuljetusalan oppilaitoksilla kun jatkuvasti kuulee alan kouluttajilta kommentteja siitä kuinka opiskelijaksi pyrkivistä entistä enemmän joutuu seulomaan alalle sopivia, ollaanhan tälläkin alalla monesti tekemisissä alaikäisten kanssa sekä vastuussa toisten hengestä ja terveydestä ..

Lisäys: Esim. JAO luettelee seuraavia seikkoja, jotka voivat olla esteenä linja-autonkuljettajan ammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen pääsemiselle (linkki):
  • insuliinihoitoinen diabetes
  • epilepsia tai muut tasapainoelimistön sairaudet ja toimintahäiriöt
  • sellainen näön tai kuulon heikkous, jota ei voida korjata apuvälineillä
  • sydän- ja verenkiertoelinten sairaus
  • fyysisen kuormituksen sietoa ja ulkotyössä selviytymistä rajoittava hengityselinten sairaus
  • tuki- ja liikuntaelimistön sairaus
  • munuaissairaudet
  • psyykkinen sairaus, joka estää käytännön tehtäviin tai työssäoppimiseen osallistumisen
  • päihteiden ongelmakäyttö tai päihderiippuvuus

Tähän viimeksi mainittuun kohtaan liittyen juuri sopivasti tämänpäiväisessä Aamupostissa sivulla 16 on artikkeli otsikolla "Lain nimessä: Päihdeongelma on myös ajo-ongelma" (kirjoittaja: ylikonstaapeli Roope Vihanto / Keski-Uudenmaan poliisilaitos, linkki näköislehteen). Huomio kiinnittyy tähän perisuomalaiseen ajattelumalliin päihteiden käytöstä ja kuinka se liian monen kohdalla johtaa siihen, että "elämä on ohjailtava sivuteiltä pääteille kävellen, ilman ajokorttia".
 
Viimeksi muokattu:
Hieman OT mutta erittäin kiinnostava näkökulma. Tutun kautta sain vinkkiä ns. SORA-lainsäädännön mukanaan tuomista muutoksista (Opiskeluun SOveltomattomuuden RAtkaisuja). SORA-säädösten soveltamisala löytyy täältä (lähinnä sosiaali- ja terveysalan opinnot).
Vielä lisäksi Liikenne- ja Viestintäministeriön "Kymmenen vastuun teesiä turvalliseen tieliikenteeseen".
Yllättäen kolme ensimmäistä kohtaa liittyvät rattijuopumukseen..

Hyviä ja tärkeitä asioita kaikki nämäkin, mutta eivät ainakaan minun mielestäni suoraan liity liikennepsykologiaan, kuljettajan käyttäytymiseen liikenteessä. Fyysisesti tervekin ja päihteetön kuljettaja voi käyttäytyä liikenteessä monin eri tavoin väärällä, hölmöllä ja vaarallisella tavalla.

Lisäksi liikenteessä toimiminen on oma juttunsa, linja-autonkuljettajan työssä toinen tärkeä psykologiaan liittyvä asia on kyky asiakkaiden kanssa toimimiseen, oman työn tarkoituksen oikeanlaiseen ymmärtämiseen erilaisissa painetilanteissakin. Nämäkään asiat eivät suoraan liity liikennepsykologiaan, mutta ovat erittäin tärkeitä linja-autonkuljettajan työssä onnistumisen kannalta.

Miten näitä ominaisuuksia voisi haarukoida ja ennustaa testeillä?
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös