Kevytmetrokalusto olisi raitiovaunun ja metrojunan välimuoto. Nopeus 70-100km/h. Pienempi kaarresäde. Leveys n. 2.5m. Pituus pienin yksikkä 30m pisin 80-90m. Virroituksesta en mene sanomaan. Kantakaupungissa kulku olisi tunnelissa. Ulkopuolella ja missä mahdollista pintaratana. Rata olisi eristettyä rataa.
Mikä on integroinnin tarve? Muualla maailmassa integrointi käsitetään monesti siten, että asemilla on vaihtoyhteys toiseen kulkuvälineeseen, esim raitiolinjat 6 ja 10 on integroitu koska Oopperalla on vaihtomahdollisuus. Täällä integroinnista on puhuttu paljon teknisenä, mikä on hankala, kömpelö ja kallis.
Ei ehkä ole mielekästä tuoda kolmatta standardia pääkaupunkiseudulle. Mutta selkeää on, että raskaita lähijuna- ja metroratkaisuja ei suunniteltujen Espoon metron, Espoon kaupunkiradan, Kehäradan, Pisaran, Idän jatkon, Lohjan radan, Porvoon radan ja Klaukkalan radan jälkeen ole välttämättä tarvetta rakentaa.
Raitiovaunun ja metron synteesi olisi perustavanlaatuinen ja tarkoituksenmukainen. Siihen saisi niin Laajasalon radan, Munkkivuoren radan, Viikin radan - lentokenttämetron ja Töölön metron ominaisuudessa. Saisi vielä metroympyrän jos synteesikalusto voisi käyttää metron raiteita Sörnäisen ja Kampin välillä.
Kaikkien ratojen integraation saatte unohtaa. Ei integraation unohtaminen ole este yhdelle liikennöitsijälle. Metrokartan integraatioon ei tarvitse kuin bittejä. Tärkeintä on, että toiselle metrolinjalle valitaan pienempiin kaarresäteisiin pystyvä kalusto.
Helsinkiläisen vinkkelistä katsottuna metron täytyy saada virtansa kiskojen tasolta, olla raskaskalustoa ja suurimmiksi osin maan alla. En ymmärrä miksi Teneriffalla sun muualla pikaratikka on metro, keksisivät sille jonkun oman lyhyen sanansa, jos raitiovaunu ei kelpaa.