Vanhoja raitiovaunuja romuksi?

Muistetaan myös että Raide-Jokerinkin valmistuttua suurin osa Helsingin asukkaista (syntyperäisiä tai muuten) ei asu ratikkaverkon piirissä, eikä muiden ratikat niin synnytä helsinkiläisyyden tunnetta.
Ja se, että moni voi asua ratikan varrellakin, mutta ei tiedä edes minne se menee. Maunulassa yllätyttiin avajaisten aikaan, että ratikka ei viekään keskustaan. Osa ei edes tiennyt, että Espooseen tulee ratikka. Tuskin tuollaisia raitioteiden historia kiinnostaa senkään vertaa kuin nykyiset.
 
Raitiovaunujen säästämisessä on sama periaate kuin vanhojen arvorakennustenkin. Jos sivistys puuttuu, niitä ei säästetä. Rahaan liittyvät verukkeet ovat yleisiä kun yhteistä kulttuuriperintöä tuhotaan.
Viesti yhdistetty automaattisesti:

Jos se on kerran entisöity loistokkaaksi, niin miksi se pitää tuhota ? Mikä on todellinen syy ?
 
Viimeksi muokattu:
Raitiovaunujen säästämisessä on sama periaate kuin vanhojen arvorakennustenkin.
Tässä on kyllä eroa. Vanha talo voi olla kovassakin käytössä, vaikka olisi vanha. Ja näin tuottaa.

Raitiovaunu, joka on museoituna hallin perällä, ei tuota juuri mitään. Lisäksi sen säilytys maksaa (hallin tilaa).

Tiivistettynä totuus, jota moni ei halua kuulla: Kaikella on hintansa
 
Viimeksi muokattu:
Kummatkin vanhempani olivat töissä Museovirastossa ja näkivät menneiden aikojen esineiden ja asioiden arvon. Isäni tunsi tuskaa, kun vanhoja rakennuksia ja Suomen historian muinaismuistoja tuhottiin sen kummemmin asiaa miettimättä. Niitä asioita ei saa enää koskaan takaisin.

Näitäkään raitiovaunuja, esimerkiksi juuri 339:ää, jonka kaltaisilla raitiovaunuilla helsinkiläiset kulkivat minne kukin vuosikymmenien ajan. Tämäkin yksilö oli siis restauroitu huolella ja yksityistä rahaa käyttäen ja oli aktiivipalveluksensa jälkeen yhä merkittävä kaupunkimonumentti Helsingissä liikkuessaan. Minunkin katseeni kääntyi aina, kun sen näki kaupungilla.
Ei muuta kuin romuksi vaan...🥺
 
Anttiti, kaikella on hintansa, mutta saako kulttuuriarvoja mitata rahassa? Monella tuhotulva esineellä on mittaamaton museaalinen arvo, arvo jota ei edes voida määritellä. Olen Vriston kanssa samaa mieltä. Hesassa on tuhottu jo liian paljon korvaamatonta, asioita joita ei voi saada takaisin, vaikka tulevat sukupolvet niin toivoisivat. Onko meidän ikäpolvellamme oikeus lyhytaikaisiin taloudellisiin syihin vedoten tuhota perintöämme tulevilta sukupolvelta?
 
Tähän voisi sanoa aika paljonkin siitä, minkälainen arvomaailma nykyään vallitsee ja mitä siitä seuraa kulttuurille, historialle ja ylipäänsä kaikelle sellaiselle, jonka arvo ei näy suoraan euroina. Kulttuurialalla työskentelevänä ihmisenä tiedän tämän valitettavan hyvin. Lyhyesti sanottuna nykymaailma makaa siten, että kaikki se, josta ei ole riittävää rahallista hyötyä, joutaa oman onnensa nojaan. Tai, kuten tässä tapauksessa, kaatopaikalle. Millään muulla kuin rahalla ei yleensä ole väliä kun asioista päätetään. Se on hirvittävää ja surullista.

Vaikuttaa siltä, että jos Helsingillä (kaipa tämä asia kuuluu lopulta kaupungin harteille, vaikka Kaupunkiliikenne Oy perustettiinkin kaupungin rajat ylittäväksi yhtiöksi) olisi halua säilyttää ajokuntoista museokalustoa, tulisi tätä varten määritellä toimintatavat ja osoittaa riittävä rahoitus. Siis: millä perusteella ja mitä kalustoa säilytetään, kuka säilyttämisen ja ylläpidon maksaa ja miten kalustoa käytetään. Jos tällaisia asioita ei ole määritelty esimerkiksi Kaupunkiliikenteen tehtäväksi, niin kustannuspaineen alaisena toimiva osakeyhtiö ei ala käyttää resurssejaan siihen, että se ylläpitää kalustoa, jolla se ei voi ansaita rahaa ja tuottaa palveluita. Valitettavasti.

Itse ajattelisin, että tässä tarvittaisiin riittävän vaikutusvaltainen aloite poliitikkojen suuntaan, jotta ajokuntoisen museokaluston säilyttäminen ylipäänsä nousisi jollekin asialistalle. Asia ei vaan taida kiinnostaa ketään poliitikkoa riittävästi, ja yksityishenkilöiltä vaadittaisiin melkoista ponnistusta saada tähän asiaan muutosta. Voisikohan Suomen Raitiotieseura olla asiassa aloitteellinen? Asian ei tietenkään kuuluisi jäädä seuran harteille, mutta taitaa olla niin, että se olisi ainut virallisempi taho, jota tällainen asia tällä hetkellä kiinnostaa.

Onko muuten jäljellä enää mitään ajokuntoista museokalustoa, vai onko kaikki joko romutettu tai siirretty museoesineiksi? Vaunu 50 ja avoperävaunu? Entä ensimmäinen NRV1?
 
Anttiti, kaikella on hintansa, mutta saako kulttuuriarvoja mitata rahassa?
En sano, että tämä olisi hyvä asia. Moni valitsee esim. myyvänsä sielunsa kiinalaisille tai venäläisille. Helsinki valitsee myyvänsä maatansa, saavansa verotuloja. Minä en ole ostettavissa (ainakaan toistaiseksi en ole saanut mistään semmoista tarjousta, josta olisin arvoni lähimainkaan valmis myymään).

Fakta vain valitettavasti on se, että etenkin tavaralla, usein ihmisilläkin, on hintansa. En minäkään siitä pidä.

Kannattaa muuten tutustua Sellsinki -kampanjaan, jos asia kiinnostaa.

Kuten HSL sanoo, "kaikki on mahdollista", jos hinnasta sovitaan. Tarpeeksi korkea hintatarjous niin ihan varmasti menee läpi. Jos vaikka miljardi korttelin tuhoamisesta, tuskin sellaista tulee, mutta kuulostaa houkuttelevalta etenkin heikossa taloustilanteessa.
 
Viimeksi muokattu:
Kai se jonkinlaisen remontin olisi tarvinnut syväuraisten vaihteiden ja jännitteennoston vuoksi. En tiedä, kuinka kallis tuollainen remontti olisi ollut.

Oliko Ludde jo muuten valmiiksi yhteensopiva 750V jännitteen kanssa? Saksan Wikipedian mukaan Mannheim-Ludwigshafen raitioverkko olisi ollut alunperin 600V, mutta nykyään 750V ilman mainintaa milloin nosto on tapahtunut. Sydneyn raitiomuseon sivuilla on taas juttua Mannheimin Varioista, joissa mainitaan, näiden toimivan sekä -750V ja +600V jännitteellä, koska Heidelbergissä oli vielä 600V verkko. Variot ovat saapuneet 1996 alkaen eli vielä kun Ludde oli siellä.


Kyseessä vaikuttaisi tosiaan olevan tuleva tilanpuute Koskelan mennessä remppaan. Raitioseuran sivujen mukaan 339 olisi ollut alkuvuodesta 2022 Koskelan telttahallissa. Onko teltta edes enää paikallaan? Sen ei kuitenkaan pitäisi olla työmaa-alueella, vaan uutta Keski-Helsinkiä tapahtumassa kerrottiin alueen kaavan yhteydessä, että Valtimontien varren rakentamiseen päästäisiin vasta, kun uusi varikko on valmis.
 
Kyseessä vaikuttaisi tosiaan olevan tuleva tilanpuute Koskelan mennessä remppaan. Raitioseuran sivujen mukaan 339 olisi ollut alkuvuodesta 2022 Koskelan telttahallissa. Onko teltta edes enää paikallaan? Sen ei kuitenkaan pitäisi olla työmaa-alueella, vaan uutta Keski-Helsinkiä tapahtumassa kerrottiin alueen kaavan yhteydessä, että Valtimontien varren rakentamiseen päästäisiin vasta, kun uusi varikko on valmis.
Kuinka suurta tilanpuutetta on odotettavissa, kun Ruskeasuohan tulee kuitenkin kai jo tänä vuonna käyttöön?
 
Vaikka emme nyt puhuisi ajokuntoisuudestakaan, onko tämän "kierrätyksen" jälkeen ylipäätään jäljellä yhtään 1950-luvun raitiovaunua, poislukien Spårakoff? Eikö ainakin 12 olisi ollut syytä pitää jossain tallin nurkassa muistona ajasta, jolloin sen malliset tai samankaltaiset vaunut dominoivat Helsingin kaduilla pyörinyttä raitiovaunukantaa..?
 
Foorumilla on ainakin yksi romuttaja jäsenenä. Kuulisin häneltä mieluusti kommentteja.
 
Takaisin
Ylös