Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Mutta miksi tilanne on näin? Miksi sen enempää päättäjissä (=poliitikot) kuin asiantuntijoissakaan (=virkamiehet) ei ole ketään, jolla on ymmärrystä ja näkemystä joukkoliikenteestä? Rohkenen kysyä, missä on uusi Seppo Vepsäläinen – tai pikemminkin uusi Pentti Santaharju? Tai peräti Hans Sahlberg. Näillä kaikilla on ollut vahva käsitys ja näkemys siitä, mitä joukkoliikenteen kanssa pitää tehdä ja heillä on ollut tahtoa, kykyä ja voimaa myös puolustaa sitä. He ovat olleet oikeita Johtajia. Ilman näitä ominaisuuksia johtajat – virassa tai luottamustoimessa – ovat lobbareiden ja muiden oman edun tavoittelijoiden vietävissä.Helsingissä yksi ongelma on, että useat päättäjät suhtautuvat joukkoliikenteeseen vain tunteenomaisesti, esimerkiksi seuraavasti:
- Raitiotiet ovat kivoja, mutta ovathan ne kovin kalliita
- Se on hienoa, kun Helsinki laittaa joukkoliikenteeseen xxx miljoonaa euroa vuodessa. Ai kun hienoa että joukkoliikennettä tuetaan.
- On se meidän joukkoliikenne varmaan hyvää, kun BEST-tutkimuksessakin ...
- Metro on tosi hieno ja tosi halpa
- Bussit ei ole niin kivoja, mutta tuleehan ne kaupungille halvemmaksi ..
- VR yhtymän monopoliin ei saa koskea, varmasti se on halvempaakin kuin jos joku muu ajaisi junia
Tähän tarvitaan vastaukseksi tiukkaa faktaa.
Faktan sijasta saamme pelleilyä tyyliin johdinautoraportti.
Tämä johdinautojupakka on juuri johtamisen puuttumisen tulos. Johtaja, joka hallitsee oman tehtävänsä eli on pätevä eikä pelkästään sopiva, näkee suoraan, mikä on huuhaata ja missä on asiaa. Johtaja ei ryhdy selvittelemään köysiratoja tai vesibusseja, vaan osaa ja uskaltaa perustella oitis, miksi on turhaa tuhlata aikaa ja rahaa enempiin selvittelyihin ja tutkimuksiin.
Tiukka faktakaan ei auta, jos ei ole sitä oikeata Johtajaa, joka ymmärtää ja haluaa ymmärtää sen faktan. Minusta Helsingissä, YTV:ssä, HSL:ssä ja koko Suomessa on kyllä ollut tarjolla faktaa kaiken huuhaan ja muun lobbauksen rinnalla. Mutta kun ei ole ymmärrystä erottaa, mikä on asiaa ja mikä ei, faktalla ei ole arvoa eikä merkitystä.
Minusta tästä on pari ajankohtaista ja surkeaa esimerkkiä aivan viime ajoilta (tämän johdinautofarssin lisäksi): Östersundomin liikenneratkaisu ja HLJ 2011. Kummassakin tapauksessa on tehty hyvää valmistelua ja on näyttänyt siltä, että vihdoinkin täälläkin tehdään jotain järkevää. Mutta sitten yks-kaks Joku tulee ja sanoo, että eikun me tehdään metroa niinkuin tähänkin asti. Faktalla ei ole enää mitään merkitystä, eikä ole väliksi, että todetaan kaikkien tavoitteiden kääntyvän päälaelleen.
Ö-sundomin ja HLJ:n kohdalla on edes ollut käytettävissä faktaa, mutta aina ei ole sitäkään. Ja silloin pätevää johtajuutta tarvitaan vielä enemmän. Eli kun se tulevaisuuden ennustaminen on paljon vaikeampaa kuin menneisyyden ennustaminen, pitää olla osaamista ymmärtää, mitä tehdään silloin, kun ei vielä ole mittaria tai laskukaavaa sen faktan esittämiseksi. Tästä on kysymys nyt niin Tampereella kuin Turussakin. Pitää olla – kuten onneksi Tampereella näyttää olevankin – rohkeutta sanoa, ettei kaikkia hyötyjä osata laskea, mutta ne hyödyt ovat silti olemassa. Täällä samaa asiaa tuskaillaan Raidejokerin kanssa. Kun sitä Johtajaa ei ole, pitäisi saada jostain numero, joka on suurempi kuin toinen, jotta yleissivistyksen perusteella osaa nähdä, mikä numero on enemmän kuin toinen.
Tosin minusta tämä johtajuuden puute on yleinen suomalainen vaiva. Kun Suomessa haetaan toimeen tai virkaan johtajaa, johtamiskokemuksella tarkoitetaan sitä, että on komentanut alaisia. Jos ei ole, ei kelpaa. Jos on, ei ole väliksi, vaikka ei osaa mitään muuta. Tietysti joskus käy onnenkantamoinen, ja asiantuntijalla sattuu olemaan sitä komentamiskokemustakin. Vai onkohan se kuitenkin niin päin, että komentelijat sattuvat joskus olemaan asiantuntijoita myös.
Antero
PS:
Hans Sahlberg oli HKL:n ensimmäinen toimitusjohtaja, joka halusi laajentaa raitioteitä pikaraitioteillä kaupungin kasvaessa lähiöihin 1940-luvulla. Sahlbergillä oli kanttia panna kaavoittajille ja muulle kaupungin hallinnolle hanttiin tässä asiassa, kun haluttiin esim. antaa kaupungin joukkoliikenne yksityisten bussifirmojen hoitoon.
Pentti Santaharju oli HKL:n suunnittelujohtaja, joka jäi eläkkeelle 1993. Mikäli olen oikein tulkinnut, hänen ansiostaan Helsingissä säilyivät raitiotiet, vaikka metromiehet halusivat ne hävittää autoilua haittaamasta. Santaharju ideoi Raidejokerin, kun ymmärsi, että kehäteiden rinnalle tarvitaan myös hyvää joukkoliikennettä.
Seppo Vepsäläinen oli Santaharjun seuraaja ja metrotoimiston ykkösmies kun Valtanen oli pantu säilöön. Vepsäläisen visio oli metrossa, ja hän veikin sitä sananmukaisesti läpi harmaan kiven sellaisella voimalla, ettei sitä mikään kivi pidätellyt. En ole Vepsäläisen kanssa eräistä asioista ollenkaan samaa mieltä, mutta Johtaja Vepsäläinen oli sanan todellisessa merkityksessä. Ja voi olla vieläkin...
Viimeksi muokannut moderaattori: