"Siirto-oikeus"

[ultrix]

…ja "siirtolippu". Useimmissa maakuntakaupungeissa kolmea suurinta lukuunottamatta näytetään käytettävän vielä 2010-luvullakin näitä hyvin vanhahtavan kuuloisia ilmaisuja virallisina termeinä. Tämä on mielestäni jotenkin häiritsevää, vähän samalla tavalla kuin olisi sanojen "tungosaika", "kaitiotalo", "kiinteimistö", "neekerisankkeri" tai "näköradio" käyttäminen asiatekstissä. Liikennelaitoskaupungeissahan "siirrosta" puhuttiin viimeksi 1960-luvulla, jolloin vaihto vakiintui yhden matkan aikana kulkuneuvosta toiseen siirtymistä kuvaavaksi termiksi.

Osaako joku sanoa, miksi tähän termiin ollaan jumiuduttu?

Entä miten seuraavissa lauseissa vaihtamista kuvaavan sanan tilalla käytetään "siirtoa"?

"Hitto, bussi tuleekin vasta puolen tunnin päästä, en ehdikään enää vaihtaa"
"Bussin vaihto tapahtuu Lommilan eli Ikean pysäkillä"
"Muistathan vaihtaa ykköseen viimeistään Koskipuistossa, se ei mene Keskustorin kautta"

 

[R.Silfverberg]

Liikennelaitoskaupungeissahan "siirrosta" puhuttiin viimeksi 1960-luvulla, jolloin vaihto vakiintui yhden matkan aikana kulkuneuvosta toiseen siirtymistä kuvaavaksi termiksi.

Osaako joku sanoa, miksi tähän termiin ollaan jumiuduttu?

HKL:llä oli vielä 1980-luvun alussa käytössä ns siirtolippu. Siihen aikaan sai kertalipulla ja pahvisella 10-matkan lipulla vaihtaa vain kerran ja siirtolippu piti olla todisteena, sen sai kuskilta tai rahastajalta ja vaihdon yhteydessä se mitätöitiin.

"Siirrosta" luovuttiin metroliikenteen aloittamisen yhteydessä 1982 , koska niin monesta matkasta tuli sen myötä vaihdollinen ja kertalipulle piti sen takia antaa rajaton vaihto-oikeus tunnin sisällä.

t. Rainer

 

[339-DF]

HKL:llä oli vielä 1980-luvun alussa käytössä ns siirtolippu. Siihen aikaan sai kertalipulla ja pahvisella 10-matkan lipulla vaihtaa vain kerran ja siirtolippu piti olla todisteena, sen sai kuskilta tai rahastajalta ja vaihdon yhteydessä se mitätöitiin.

"Siirrosta" luovuttiin metroliikenteen aloittamisen yhteydessä 1982 , koska niin monesta matkasta tuli sen myötä vaihdollinen ja kertalipulle piti sen takia antaa rajaton vaihto-oikeus tunnin sisällä.

Juu ei. Kyllä ne liput oli tunnin lippuja silloinkin, kun oli nämä "vaihdontarkkailuliput" erikseen. Enpä tiedä, minä vuonna tuo tunnin rajaton vaihto-oikeus tuli, mutta ei se ainakaan metron yhteydessä tullut.

Ne vaihdontarkkailuliput olivat myös käytössä pitkälle 1980-luvulle, metron jälkeenkin. Kerran ratikassa rahastaja huomautti mulle, että pitäisi olla sellainen, kun hän muuten vahingossa leimaa siihen 10 matkan lippuun turhaan uuden leiman, jos ei huomaa katsoa, että se on vielä voimassa. Tavallisempaa kai kuitenkin oli, että bussiin tai rahastajaratikkaan noustessa matkustaja vain lippua näyttäessään huikkasi, että siirto. Ei niitä paperiläpäreitä juuri käytetty, vaikka niitä oli joka vaunussa ilmaiseksi jaossa Almexin vieressä.

 

[vristo]

Kun joskus lapsuudessani nousin (muistaakseni) vitosen ratikkaan (Ratti-Karia) ja esitin leimatun kymmenen matkan korttini vaihtoaikeissa (samalla sanoin kuuluvasti "vaihto"), rahastaja nappasi kortin kädestäni ja leimasi pihdeillä uuden matkan. "Pitää olla vaihtolippu!", hän torui minua tiukasti.

 

[R.Silfverberg]

Juu ei. Kyllä ne liput oli tunnin lippuja silloinkin, kun oli nämä "vaihdontarkkailuliput" erikseen. Enpä tiedä, minä vuonna tuo tunnin rajaton vaihto-oikeus tuli, mutta ei se ainakaan metron yhteydessä tullut.

Mä kyllä muistan että josus 1970-80 luvun taitteessa, kun HKL:llä oli rahapula, oli ainakin vuoden käytössä käytäntö että sai vain kerran vaihtaa samalla lipulla.

Se siis saattoi alun perin olla käytäntö jonnekin 1970-luvun puoleenväliin asti, ja muutettiin tunnin vaihto-oikeudeksi, mutta vanha tsydeemi palautettiin vuodeksi. Tarkkaa vuotta en muista, mutta muistan sen että kiroilin käytäntöä, koska olin ahkera joukkoliikennematkustaja jo silloin, ja asuin Helsingin ulkopuolella, että kuukausilippua en saanut.

Voi olla että rahastajallisissa ratikoissa se siirtolippu piti näyttää vielä sen jälkeen kun busseissa ja metrossa se kävi turhaksi.

VR:n junissa sai HKL:n sarjalipulla matkustaa samoilla ehdoilla kuin muissa liikennevälineissä mutta kertaliput eivät kelvanneet. VR:n omilla lipuilla oli vaihto-oikeus vain jos vaihtoi pää- ja ranta- tai martinlaakson radan välillä.


t. Rainer

 

[PSi]

-- Siihen aikaan sai kertalipulla ja pahvisella 10-matkan lipulla vaihtaa vain kerran ja siirtolippu piti olla todisteena, sen sai kuskilta tai rahastajalta ja vaihdon yhteydessä se mitätöitiin. --

Oliko tosiaan niin, että sai tehdä vain yhden vaihdon? Eikös noita vaihdontarkkailulippuja saanut ottaa siitä Almexin vierestä vaikka kuinka monta. Mä ymmärsin, että lipun päätarkoitus oli varottaa rahastajaa/kuljettajaa, ettei hän automaattisesti leimannut uutta leimaa sarjalippuun. Se periaate kyllä muistuu mieleen, että vaihtaa sai vain "samaan suuntaan", vaihdolla ei aikoinaan saanut tulla takaisinpäin.

pekka

 

[Piirka]

Oliko tosiaan niin, että sai tehdä vain yhden vaihdon?

Taisiko tunnin vaihtoaika tulla HKL:llä käyttöön vuoden 1973 tariffiuudistuksen myötä? Kaivelin arkistosta esille vanhoja HKL-karttoja ja

1974: tunnin vaihtoaika sekä kerta- että sarjalipulla + erillinen maininta "vaihtaa voi myös paluusuuntaan"
1975: kuten ed. vuonna
1976: kertalipulla ei vaihto-oikeutta - sarjalipulla tunnin vaihto-oikeus vaihdontarkkailulipun kera
1977: kertalipulla vain yksi vaihto - sarjalipulla useampi + vaihdontarkkailulippu
1978: kertalipulla ei ilmeisesti saanut vaihtaa - sarjalipulla kuten ed. vuonna
1979-1981: ei edelleenkään mainintaa kertalipun vaihto-oikeudesta - ainoastaan sarjalipulla vaihto-oikeus
1982: oranssit junat liikenteeseen = kertalipulla pääsi jälleen vaihtamaan tunnin kuluessa
1983: kuten ed. vuonna, paitsi että vaihdontarkkailulippua ei enää manita
...
1987: vaihto-oikeudesta ei mitään mainintaa

Keskisuurissa kaupungeissa maksuton siirtolippu on välillä ollut on/off. Jyväskylässä kertasiirtolippu muuttui välillä maksulliseksi (puolet aikuisten kertalipun hinnasta). Jonkin ajan kuluttua kaupunki päätti jälleen myötää lipputukea siirtolipuille ja ne muuttuivat maksuttomiksi. Uuden bussiajan alettua heinäkuussa, ei järjestelmään tehty luvattuja muutoksia = kertalippu halpenisi.

Kuopiossa kesäkuulle saakka oli käytössä maksullinen kertasiirtolippu, eli kertalipun hinnaksi tuli siinä tapauksessa vähintään 5 euroa. Vaihtaa sai tunnin sisällä kerran, mutta ei paluumatkalle. Tosin rajoitusta pystyi kiertämään, mikäli matka alkoi joko Päivärannasta tai Petoselta. Päivärannasta esim. keskustaan linjalla 20 Julkulan ja KYSin kautta ja paluumatka Päivärantaan linjalla 21 Kettulanlahden kautta. Uuden bussiajan alettua vaihto-oikeus muuttui maksuttomaksi 60 minuutin vaihtoajaksi. Rajoituksena kuitenkin Kuopion ja Siilinjärven välisillä seutumatkoilla sekä Kuopion maaseutulinjoilla, joilla tätä vaihto-oikeutta ei ole.

Porvoossa oli tarkoitus ottaa käyttöön maksuton siirtolippu. Läskiksi meni koko projekti, kun ELY-keskus ja Porvoon kaupunki vanavedessä peruivat kilpailutetun liikenteen käyttöönoton. Se, että liikennöitsijä otti sittemmin käyttöön markkinaehtoisen edullisen citykertalipun ei lohduta, kun matkataan Huhtisista Sairaalalle hintaan kaksi kertaa 3,30 € suuntaansa.

 

[MJG]

Ne vaihdontarkkailuliput olivat myös käytössä pitkälle 1980-luvulle, metron jälkeenkin. Kerran ratikassa rahastaja huomautti mulle, että pitäisi olla sellainen, kun hän muuten vahingossa leimaa siihen 10 matkan lippuun turhaan uuden leiman, jos ei huomaa katsoa, että se on vielä voimassa. Tavallisempaa kai kuitenkin oli, että bussiin tai rahastajaratikkaan noustessa matkustaja vain lippua näyttäessään huikkasi, että siirto. Ei niitä paperiläpäreitä juuri käytetty, vaikka niitä oli joka vaunussa ilmaiseksi jaossa Almexin vieressä.

Viimeisinä vuosinaan vaihdontarkkailulipun merkitys tosiaankin oli vain se, että sitä käyttäessä ei tarvinnut ruveta lätisemään kuljettajan kanssa sanomalla SIIRTO vaan saattoi astua kulkupeliin tuppisuuna. Mitä siitäkin nyt olisi tullut, jos henkilökunnan kanssa olisi pitänyt antautua keskusteluun.

 

[uolevi]

Ainakin 60-luvun lopulla 10 matkan lippu oli kaksinkerroin taitettu kartonkinen lämyskä, jossa oli jokaiselle matkalle varattu kaksi saraketta. Vaihdon yhteydessä rahastaja teki pihdeillään aikaleiman vapaaseen ruutuun. Tuohon aikaan kahta vaihtoa ei olisi mihinkään tarvinnutkaan, koska kaikki linjat veivät keskustaan. HKL:n liput eivät kelvanneet junissa, metroa ei ollut ja ainoa poikittaislinja kulki muistaakseni välillä Sörnäinen - Pajamäki.

 

[Ponteva]

Välillä tulee vanhempia ihmisiä kyytiin sanoen että heillä on siirto joltain toiselta linjalta. En ole koskaan korjannut että käsite on vaihto, aina vain ihmetellyt mistä Siirrosta he oikein puhuvat. Hyvä että sain valaistuksen tähänkin asiaan.

 

[janihyvarinen]

Tampereelta en muista ollenkaan mitään siirtolippuja, tosin mielikuvani ulottuvat vain 70-luvulle, ja paremmin 80-luvulle. Muistini mukaan tilanne 70/80-lukujen vaihteessa oli, että vaihto-oikeus oli mutta vain samaan suuntaan. Paluuta ei siis voinut tehdä vaihtona. Tämän varmistamiseksi Almex-lippuun tuli leimassa pvm:n ja ajan lisäksi joko "V" tai "^" suunnan mukaan. Kertaliput olivat vielä 80-luvun alussa paperisia lappusia, joita ei leimattu Almexissa ja joihin ei sisältynyt vaihto-oikeutta. Almex-kertaliput tulivat vasta verrattain myöhään, olisiko ollut 80-luvun puolivälin jälkeen tai loppupuolella (?). Vaihto-oikeuden suuntarajoitus poistui kaiketi jossain vaihessa 80-luvun alkuvuosina. Minulla on mielikuva, että joskus v. 1982/83 paikkeilla taisin 9-10-vuotiaana käydä joskus kotoa Kaukajärveltä Stockmannilla tai Akateemisessa ostamassa englanninkielisiä Disney-lehtiä ja tietokonelehtiä yhdellä leimauksella ja vaihdolla palaten.

Joku tuossa yllä kirjoitti että piti sanoa kuljettajalle "vaihto". Tuon luettuani tuli tunne, että pitiköhän sitä Tampereellakin sanoa noin vaihtaessa. Luulen että piti. Oli vain päässyt unohtumaan tuokin kokonaan.

Sellainenkin jännä kokemus on, että olen ensin matkustanut lastenlipulla, sitten tullut 12-vuotiaana yli-ikäiseksi ja joutunut maksamaan aikuisen lipun, mistä vähän aikaa eteenpäin lastenlipun ikäraja nostettiin 16 vuoteen, ja palasin takaisin käyttämään lastenlippuja muutamaksi lisävuodeksi.

 

[Max]

Turussa taas oli 80-luvulla mielenkiintoinen systeemi, kun liikennelaitoksen linjoilla oli näyttöliput ja vaihto-oikeudet, mutta pääosaa kaupungista palvelevilla TLO-autoilla mentiin kilometritaksan mukaan ja vaihtaa kyllä sai, mutta siitä piti maksaa alennettu kertamaksu. Koulupojalle tämä systeemi johti mielenkiintoisiin reittivalintoihin ja joskus aika pitkiin kävelymatkoihin... Muistaakseni sallitut vaihtopysäkit oli kummassakin tapauksessa erikseen listattu linjakartalle.

 

[Piirka]

Vaihto-oikeuden suuntarajoitus poistui kaiketi jossain vaihessa 80-luvun alkuvuosina. Minulla on mielikuva, että joskus v. 1982/83 paikkeilla taisin 9-10-vuotiaana käydä joskus kotoa Kaukajärveltä Stockmannilla tai Akateemisessa ostamassa englanninkielisiä Disney-lehtiä ja tietokonelehtiä yhdellä leimauksella ja vaihdolla palaten.

1985-86 talviaikataulukaudella kertalipulla ei voinut vaihtaa ja 10 matkan lipulla matkatessa sai vaihtaa vain kerran ja vain menosuuntaan. 1989-kaudella sekä kerta- että 10-matkanlipulla sai vaihtaa eikä vaihtomatkan suunnassa ollut enää rajoituksia. Vaihtorajoitusten poisto tehtiin Tåmpereella joskus 1986-89 välisenä aikana.

 

[janihyvarinen]

1985-86 talviaikataulukaudella kertalipulla ei voinut vaihtaa ja 10 matkan lipulla matkatessa sai vaihtaa vain kerran ja vain menosuuntaan. 1989-kaudella sekä kerta- että 10-matkanlipulla sai vaihtaa eikä vaihtomatkan suunnassa ollut enää rajoituksia. Vaihtorajoitusten poisto tehtiin Tåmpereella joskus 1986-89 välisenä aikana.

OK, hyvin mahdollista. Voi olla että muistin liian varhaisen ajankohdan. Vaihtorajoitusten poiston suhteen epäilen sen olleen lähempänä vuotta 1986 kuin 1989. Voipi olla että oli samassa yhteydessä kun ikärajoja muutettiin? Sattumoisin 1986-89 on juuri se aika kun olin yläasteella. Jotenkin tuntuu siltä, että maksoin aikuisten lippuja vain puolisen vuotta eli olisiko vuoden 1987 alusta muuttunut? (Maksoin liput itse - tai siis vanhempani tietenkin maksoivat - koska vaikka olin Clasussa koulussa ja asuin Pispalassa, koulumatka jäi alle korvattavan rajan, vaikka olikin liian pitkä käveltäväksi. Muutin siis vuonna 1986 Kaukajärveltä Pispalaan.)

 

[killerpop]

OK, hyvin mahdollista. Voi olla että muistin liian varhaisen ajankohdan. Vaihtorajoitusten poiston suhteen epäilen sen olleen lähempänä vuotta 1986 kuin 1989. Voipi olla että oli samassa yhteydessä kun ikärajoja muutettiin? Sattumoisin 1986-89 on juuri se aika kun olin yläasteella. Jotenkin tuntuu siltä, että maksoin aikuisten lippuja vain puolisen vuotta eli olisiko vuoden 1987 alusta muuttunut? (Maksoin liput itse - tai siis vanhempani tietenkin maksoivat - koska vaikka olin Clasussa koulussa ja asuin Pispalassa, koulumatka jäi alle korvattavan rajan, vaikka olikin liian pitkä käveltäväksi. Muutin siis vuonna 1986 Kaukajärveltä Pispalaan.)

Taisi vaihtua 1987 alussa samalla kun pahvilippujen ulkoasukin muuttui, kaupungin vaakuna lähti lipuista ja tilalle tuli TKL:n morjensmies. Ainoastaan 24 tunnin turistiliput jäivät käsittämään vaakunan (niissä ei ollut joka vuosi vaihtuvaa numeroa lipputyypin vieressä). Vaihdoissa oli vielä mielestäni rajoite, että se oli suoritettava ensimmäisellä mahdollisella pysäkillä. Esim Härmälästä ykkösellä tultaessa olisi 30:een hervantaan pitänyt vaihtaa käytännössä D-kulmalla ja 3:een kauppiin mennessä olisi Koskipuistossa.

Kovin kauaa rajaton vaihto-oikeus ei almex-lipuilla kerkinnytkään olla olemassa, kun pahvikorttien viimeinen painos jäi 1993-vuosikertaan. Ensimmäisenä poistui kertaliput rahastuslaitejärjestelmän vaihdoksen myötä, mutta sarjalippujen voimassaoloahan jatkettiin vielä pidemmälle, kun ei tuo älykorttiin siirtyminen ollut aivan ongelmatonta.