Seuraa alla olevaa videota nähdäksesi, miten asennat sivustomme verkkosovelluksena aloitusnäytöllesi.
Huom.: This feature may not be available in some browsers.
Tilalle tuli bussi 50, joka sai myöhemmin numeron 55. Bussi ei mennyt Eerikinkadun yms. mutkien kautta vaan Kampintorin kautta. Lapinlahdenkadulla bussi paikkasi jo varsin kattavasti entistä raitiovaunulinjaa.Ainakin karttaa katsomalla tuonne jäi ammottava aukko vuonna 1959.
Virkamiehet halusivat lakkauttaa sen jo 1958, mutta lautakunta ei antanut lupaa. Sitkeät virkamiehet voittivat sitten seuraavana vuonna. Perusteluita oli useita.Millä Marian sairaalan radan lakkautusta perusteltiin aikoinaan? Ainakin karttaa katsomalla tuonne jäi ammottava aukko vuonna 1959.
Katsoin muutamia linjakarttoja ja pari Lauttasaaren bussilinjaakin kulki 1960-luvun alkuvuosina näitä katuja. Palvelu oli runsaampaa kuin pelkällä Marian Kutosella.Tilalle tuli bussi 50, joka sai myöhemmin numeron 55. Bussi ei mennyt Eerikinkadun yms. mutkien kautta vaan Kampintorin kautta. Lapinlahdenkadulla bussi paikkasi jo varsin kattavasti entistä raitiovaunulinjaa.
Lauttasaaren tuon ajan busseista 20 ja 24 kulkivat Kampintorin kautta myös 1960-luvun alussa. Linja 23 meni taas etelämpää. Lauttasaaren linjat järjestettiin vähän myöhemmin uudelleen, ja silloinkin Vattuniemen suunnan linja meni 55:sen kanssa samaa reittiä osuudella keskusta - Lapinlahden puistikko. 55 (alunperin 50) kuitenkin paikkasi Marian raitiovaunun lakkautuksesta syntynyttä aukkoa eli tarjosi suoran yhteyden itäisestä kantakaupungista keskustan läpi Marian sairaalalle, ja muutenkin Lapinlahdenkadun länsiosiin.Katsoin muutamia linjakarttoja ja pari Lauttasaaren bussilinjaakin kulki 1960-luvun alkuvuosina näitä katuja. Palvelu oli runsaampaa kuin pelkällä Marian Kutosella.
Kyllä se sinne mahtuu. Ei nykypäivän suunnittelustandardeilla, mutta 50-luvun periaatteilla kyllä. Tässä on 17 m kaarresäteet kummassakin sisäkaaressa, ja nyt niistetään jalkakäytävää vain yhdestä kohtaa eli Kalevankadun eteläreunasta. Vielä on hyvin varaa taivuttaa kaarretta lisää, esim. 15,5 metrillä tuota ongelmaa ei tulisi, vaikka vaununkulma sinänsä saattaisi jalkakäytävän päältä vähän mennäkin. (Eerikinkadun leveät jalkakäytävät ovat myöhempien aikojen muutoksia, ihan samanlaiset jalkakäytävät siellä 50-luvulla oli kuin muillakin kaduilla.)Olen pyytänyt harrastustoverilta vähän apua. Katualueethan ovat nykyään ihan yhtä leveitä tai kapeita kuin silloinkin, ja hän on luvannut jollain aikataululla tarkastella, mahtuisiko sinne 300-sarjan telivaunujen mentävä rata ilman kohtauskieltoja, 50-luvun suunnitteluperiaatteilla eli 15 tai ainakin 16 metrin kaarresäde olisi mahdollinen jne.
Tämä käy hyvin näyttönä siitä, ettei Helsingissä 1950-luvun lopulta 1970-luvulle ollut aitoa konsensusta raitioteiden pitkäaikaisesta säilyttämisestä. Jos olisi ollut, kaiken järjen mukaan tuo rata olisi uudistettu uudemmallekin kalustolle soveltuvaksi.Kyllä se sinne mahtuu. Ei nykypäivän suunnittelustandardeilla, mutta 50-luvun periaatteilla kyllä. Tässä on 17 m kaarresäteet kummassakin sisäkaaressa, ja nyt niistetään jalkakäytävää vain yhdestä kohtaa eli Kalevankadun eteläreunasta. Vielä on hyvin varaa taivuttaa kaarretta lisää, esim. 15,5 metrillä tuota ongelmaa ei tulisi, vaikka vaununkulma sinänsä saattaisi jalkakäytävän päältä vähän mennäkin. (Eerikinkadun leveät jalkakäytävät ovat myöhempien aikojen muutoksia, ihan samanlaiset jalkakäytävät siellä 50-luvulla oli kuin muillakin kaduilla.)
Eli tulipa tässä nyt todistettua se, että teknisesti raidevälin kasvattaminen ja telivaunuliikenne olisi onnistunut tuolla kyllä.
Tämä käy hyvin näyttönä siitä, ettei Helsingissä 1950-luvun lopulta 1970-luvulle ollut aitoa konsensusta raitioteiden pitkäaikaisesta säilyttämisestä. Jos olisi ollut, kaiken järjen mukaan tuo rata olisi uudistettu uudemmallekin kalustolle soveltuvaksi.