Ajatusleikkinä mielenkiintoisempi voisi olla, miten Suomi olisi kehittynyt, jos rautatiet olisi purettu esim. 1960-luvulla, kun maantieverkko rakennettiin hyväksi ja tieliikenteestä tuli todellinen vaihtoehto niin teollisuuden kuljetuksille kuin henkilöliikenteellekin. Rautateiden rooli on ollut aikanaan niin merkittävä, että ilman niitä teollinen kehitys ei olisi ollut mahdollinen. Nykyään asiat ovat kuitenkin toisin.
Meinasin kanssa heittää tuon saman vaihtoehdon. Purkaminen olisi todennäköisesti tapahtunut asteittain, ensin olisi joka tapauksessa lopetettu henkilöliikenne. Todennäköisesti tavaraliikenne olisi saanut jatkoaikaa osittain aina 1980-luvulle asti idänkaupan takia.
Vaikutukset henkilöliikenteen lopettamiselle olisi näkynyt siinä että yliopistoja ja korkeakouluja ei olisi syntynyt niin paljon Hki-Turku-Tampere kolmion ulkopuolelle, tai jos olisi syntynyt, niden merkitys jäisi pienemmiksi.
Helsinki olisi saattanut kasvaa jopa isommaksi kun nyt, ja silloin tulisi tankkapåå, rakennettaisiinko metro, ja miten laaja, vai hyödynnettäisiinkö sittenkin olemmassaolevia rauteteitä.
Suomi olisi joka tapauksessa riippuvaisempi öljystä ja sen maailmanmarkinahinnoista. Lähi-idän sotien ja öljykriisien aikana meillä olisi polttoaineensäännöstelyä.
Linja-autot hoitaisivat kansan kuljettamisen, ja yhdellä valtavalla "Matkahuolto Oy" nimisellä bussifirmalla olisi lähes monopoliasema. Kalusto ei olisi kilpailun puutteen vuoksi niin fiiniä kuin nyt, ero nykyiseen toki olisi että bussissa tarjoiltaisiin keskiolutta, ja niissä saisi polttaa tupakkaa aina vuoden 1995 tupakkalain voimaanastumiseen asti. Bussien kanssa sattuisi usein onnettomuuksia, Konginkankaan tapaisiakin n joka 5. vuosi. 1990-luvun lopulla alkaisi voimakas kansalaiskeskustelu, joista radikaaleimmat kannanotot haluaisivat "junarataverkon" Suomeen, sellaisen kuin Ranskassa tai Saksassa.
Kaikki henompi väki pikkuvirkamiehistä alkaen matkustaisi lentokoneella, mutta Finnairilla olisi käytänössä monopoli näihin päiviin asti. Suurin osa Finnairin kotimaanliikenteen ja tilauslentoliikenteen koneista olisivat 1960-80-luvuilla olleet neuvostoliittolaisvalmisteisia, koska idänkauppa olisi vaatinut niiden ostamista vastapainoksi viennille, koska sähkövetureita ei olisi voitu ostaa, rautateiden puuttumisen vuoksi. Ulkomaan reittivuorot ajettaisiin sentään DC-yseillä ja kympeillä. Finskin vahva markkina-asema kotimaassa pitäisi huolen että se ei koskaan älyäisi laajentua esim Aasian reiteille tai hyödyntää Helsingin gateway-asemaa. Helsinki-Vantaan kotimaanterminaali muistuttaisi valtavaa teollisuushallia tai Prisma-tavarataloa.
t. Rainer