Vs: Rahoitus ja kuntajako
Sallinet, että pilkon hieman:
Eli elämme palvelutaloudessa. Tämä on tavallaan luonnollista kehitystä, ei esim. ratikan lisäarvo ole siinä, että joku sen valmistaa, vaan siinä että sitä käytetään. Kun tuotanto tehostuu, eli tuote halpenee, voidaan käyttää enemmän rahaa siihen perustuvaan palveluun. Eli joku suunnittelee linjat, tiedottaa, markkinoi, hoitaa talouden, jne. ja tietenkin kuljettaa niitä ihmisiä. Ei se palvelu ole mitenkään epäolennaista, jalostusarvo on vaan siirtynyt käyttöön(ottoon). Automiehet tapaa todeta että tuotantolinja päättyy merkkikorjaamolle.
Tällaiselle palvelutaloudella on vaan erittäin huonot edellytykset alueilla joilla on pieni väestötiheys. Näen todellisia työllisyysmahdollisuuksia lähinnä matkailussa, siirtäisinkin tukia sinne esim. liikenneyhteyksien muodossa. Radikaalimpi toimi olisi hyväksyä alueelliset palkkaerot, mutta siihen ei ole valmiutta.
Rakennusalalla tämä jälkiteollinen toimintamalli ei jostain syystä tosin tunnu toimivan. Valistunut arvaukseni on se että alan toimintamallit on viritetty maailmaan jossa työ on halpaa ja materiaalit kalliita.
Käytännössä, ja ainakin korjausrakentamisessa: Olen useammaltakin rakennusalan duunarilta kuullut, että työajasta menee helposti ainakin päivä viikossa siihen että käydään ajelemassa ja ostamassa tarvikkeita. Ei siinä mitään, että myyjä veloittaa palvelusta, mutta jos kuljetus ja hankinta on käytännössä itsepalvelua niin mistä se myyjä oikeastaan veloittaa? Oman remonttini aikana tein seuraavia hämmentäviä huomioita: Puusepän liikkeeltä tilaamalla saa keittiön joka on ihan samanlaisissa osissa kuin valmiskeittiökin, parempilaatuinen, saapuu nopeammin ja maksaa puolet vähemmän kuin halvin tehdasvalmisteinen. Markkinoiden halvimpia allaskaappeja ja laadultaan loistava, on Kuopiolaisen puusepän tekemä kokopuukaappi jossa on käsinmaalattu allas. Ns. tehdasvalmisteisten tuotteiden vertailuhinnasta on vähennetty se puolet mitä ammattirakentaja saa alennusta.
En täten yhtään ihmettele enää sitä, että paikanpäälle rakentaminen on itseasiassa jopa halvempaa kuin elementtitalot. Oma osansa hinnanmuodustuksessa on varmaankin rakennusmääräyksissä jotka johtavat tekniseen näpertelyyn:
Asun talossa jossa on metrin paksu tulkoseinä, tiiltä ja toki siellä on ilmaakin välissä. Siitä ei kuulu koskaan yhtään mitään läpi, se tasaa kivasti lämpoä ja eristää hyvin, ei homehdu, ja siihen voi pultata vaikka kylpyammeen kiinni. Uusissa taloissa on 20 senttiä paksut seinät, koska sen yli lasketaan kerrosalaan, jossa on tusina kerrosta erillaisia avaruusmateriaaleja. En ole ollenkaan varma onko tuo uudempi seinä parempi, ja epäilen vahvasti että halvempaa olisi tehdä yksinkertaisemmista materiaaleista paksumpi seinä.
Valta tulee keskittää, koska vastuu ja valta pitää olla samassa paikassa. Esim. terveydenhuolto: Eduskunta määrää minkälainen hoidon tuloksee tulee olla, STM tekee hoitokäytännöt, KELA määrää korvaustasot, HUS pyöritää toimintaa, kaupungit rahoittaa, päsmää päälle ja kerää tarvittavat veroeurot. Kukaan ei vastaa kokonaisuudesta, ja se näkyy esimerkiksi siinä että ei edelleenkään ole minkään sortin yhtenäisiä tietojärjestelmiä (näiden kehittämistä tekee SITRA, koska meillä ei ole muuten tarpeeksi toimijoita alalla.)
Jos sairaanhoitopiirin sopiva koko on miljoona ihmistä, niin sitten sitä tulee hallinoida miljoonan ihmistä käsittävän hallintoportaan, kutsuu sitä miksi tahtoo. Ja voi se sairaanhoitopiiri varmaan olla muunkin kokoinen, mutta se ei voi olla ihan minkä tahansa kokoinen. Hallintorakenteen pitää vastata hallittavaa asiaa, eikä toisin päin, koska esim. terveydenhuolto on itsetarkoitus ja kunta ei. Useat asiat ovat työssäkäyntialueen kokoisia. Jos ne ovat kaupunginosan kokoisia, niin sitten ne olisi hyvä päättää siellä. On vähintään erikoista, että esim. parvekkeiden rakentaminen vanhaan taloon Bulevardilla päätetään Helsingin kaupungin ylimmän johdon tasolla.
Sallinet, että pilkon hieman:
Mitä muuta se teollisuushallien rakentaminen on kuin paikallisen tuotannon subventoimista? Jos se tuotanto ei kannata ilmaisilla tiloilla, työllistämistuelle subventoidulla työvoimalla, julkisesti taatulla lainalla, niin ei se vaan kannata... Ja onhan noita puhelinkeskuksia pitkin maakuntia, ja hyvä niin, mutta en nyt niiden varaan laskisi. Ylipäänsä teollisuus työllistää koneistumisen myötä yhä vähemmän ihmisiä.
Eli elämme palvelutaloudessa. Tämä on tavallaan luonnollista kehitystä, ei esim. ratikan lisäarvo ole siinä, että joku sen valmistaa, vaan siinä että sitä käytetään. Kun tuotanto tehostuu, eli tuote halpenee, voidaan käyttää enemmän rahaa siihen perustuvaan palveluun. Eli joku suunnittelee linjat, tiedottaa, markkinoi, hoitaa talouden, jne. ja tietenkin kuljettaa niitä ihmisiä. Ei se palvelu ole mitenkään epäolennaista, jalostusarvo on vaan siirtynyt käyttöön(ottoon). Automiehet tapaa todeta että tuotantolinja päättyy merkkikorjaamolle.
Tällaiselle palvelutaloudella on vaan erittäin huonot edellytykset alueilla joilla on pieni väestötiheys. Näen todellisia työllisyysmahdollisuuksia lähinnä matkailussa, siirtäisinkin tukia sinne esim. liikenneyhteyksien muodossa. Radikaalimpi toimi olisi hyväksyä alueelliset palkkaerot, mutta siihen ei ole valmiutta.
Rakennusalalla tämä jälkiteollinen toimintamalli ei jostain syystä tosin tunnu toimivan. Valistunut arvaukseni on se että alan toimintamallit on viritetty maailmaan jossa työ on halpaa ja materiaalit kalliita.
Käytännössä, ja ainakin korjausrakentamisessa: Olen useammaltakin rakennusalan duunarilta kuullut, että työajasta menee helposti ainakin päivä viikossa siihen että käydään ajelemassa ja ostamassa tarvikkeita. Ei siinä mitään, että myyjä veloittaa palvelusta, mutta jos kuljetus ja hankinta on käytännössä itsepalvelua niin mistä se myyjä oikeastaan veloittaa? Oman remonttini aikana tein seuraavia hämmentäviä huomioita: Puusepän liikkeeltä tilaamalla saa keittiön joka on ihan samanlaisissa osissa kuin valmiskeittiökin, parempilaatuinen, saapuu nopeammin ja maksaa puolet vähemmän kuin halvin tehdasvalmisteinen. Markkinoiden halvimpia allaskaappeja ja laadultaan loistava, on Kuopiolaisen puusepän tekemä kokopuukaappi jossa on käsinmaalattu allas. Ns. tehdasvalmisteisten tuotteiden vertailuhinnasta on vähennetty se puolet mitä ammattirakentaja saa alennusta.
En täten yhtään ihmettele enää sitä, että paikanpäälle rakentaminen on itseasiassa jopa halvempaa kuin elementtitalot. Oma osansa hinnanmuodustuksessa on varmaankin rakennusmääräyksissä jotka johtavat tekniseen näpertelyyn:
Asun talossa jossa on metrin paksu tulkoseinä, tiiltä ja toki siellä on ilmaakin välissä. Siitä ei kuulu koskaan yhtään mitään läpi, se tasaa kivasti lämpoä ja eristää hyvin, ei homehdu, ja siihen voi pultata vaikka kylpyammeen kiinni. Uusissa taloissa on 20 senttiä paksut seinät, koska sen yli lasketaan kerrosalaan, jossa on tusina kerrosta erillaisia avaruusmateriaaleja. En ole ollenkaan varma onko tuo uudempi seinä parempi, ja epäilen vahvasti että halvempaa olisi tehdä yksinkertaisemmista materiaaleista paksumpi seinä.
En, mutta hyvä huomio.
Valta tulee keskittää, koska vastuu ja valta pitää olla samassa paikassa. Esim. terveydenhuolto: Eduskunta määrää minkälainen hoidon tuloksee tulee olla, STM tekee hoitokäytännöt, KELA määrää korvaustasot, HUS pyöritää toimintaa, kaupungit rahoittaa, päsmää päälle ja kerää tarvittavat veroeurot. Kukaan ei vastaa kokonaisuudesta, ja se näkyy esimerkiksi siinä että ei edelleenkään ole minkään sortin yhtenäisiä tietojärjestelmiä (näiden kehittämistä tekee SITRA, koska meillä ei ole muuten tarpeeksi toimijoita alalla.)
Jos sairaanhoitopiirin sopiva koko on miljoona ihmistä, niin sitten sitä tulee hallinoida miljoonan ihmistä käsittävän hallintoportaan, kutsuu sitä miksi tahtoo. Ja voi se sairaanhoitopiiri varmaan olla muunkin kokoinen, mutta se ei voi olla ihan minkä tahansa kokoinen. Hallintorakenteen pitää vastata hallittavaa asiaa, eikä toisin päin, koska esim. terveydenhuolto on itsetarkoitus ja kunta ei. Useat asiat ovat työssäkäyntialueen kokoisia. Jos ne ovat kaupunginosan kokoisia, niin sitten ne olisi hyvä päättää siellä. On vähintään erikoista, että esim. parvekkeiden rakentaminen vanhaan taloon Bulevardilla päätetään Helsingin kaupungin ylimmän johdon tasolla.