Vs: Ilkivalta Helsingin metrossa
Oletko nyt tosissasi sitä mieltä...
Jos olisin pelastusalan ammattilainen, en varmaan tätä asiaa tässä pohtisikaan. Mutta kun en ole, vaan tässä asiassa olen tavallisen matkustajan asemassa miettimässä päivittäistä turvallisuuttani matkustaessani metrossa.
Olen lukenut kuljettajattoman metron selityksistä, että ei siinä ole mitään hätää, koska juna tulee automaattisesti aina asemalle. Minun mielestäni se on höpöhöpöä ja lapsellista ja epärealistista teknouskoa. Ja arvelen pelastusalan ammattilaisten olevan samaa mieltä, kun kerran tunnelliin vaaditaan evakuointilaituri, ajotunneleiden väliset palonkestävät kulkutiet sekä noin 0,5 km:n välein hätäpoistumistiet. He tietävät jotain enemmän asiasta kuin minä.
Ymmärrän kyllä sen, ettei kaikissa tilanteissa ole viisasta pysähtyä tunneliin. Kaikissa tilanteissa ei ylipäätään ole viisasta pysähtyä junalla maanpinnallakaan, silti juniin on määrätty hätäjarru, jolla junan voi pysäyttää muualtakin kuin veturista. Jotenkin tulee vaan tästä metron tapauksesta mieleen, että hätäjarru ei toimikaan hätäjarruna siksi, että esim. ilkivallan vuoksi on parempi, ettei junassa ole hätäjarrua.
Tämä tarkoittaa sitä, että on tehty sellainen valinta, että tilanne, jossa hätäjarrua oikeasti tarvitaan saa päätyä katastrofiin, jotta ei aiheutuisi jatkuvaa haittaa liiaksi tilanteista, joissa hätäjarrua ei tarvittu. Sillä jos on sellainen tilanne, että tarvitaan, niin se on ohi siinä ajassa, kun kuljettajan (tai junaohjauksen kanssa) keskustellen pohditaan, pitääkö juna oikeasti pysäyttää vai ei. Kun ajoaika asemien välillä on 2 min., niin ei siinä kahdessa minuutissa kovin pitkää tilanneanalyysiä tehdä ja päätetä pysähtymisestä.
No nyt voi tietenkin kysyä, että mikä se sellainen tilanne sitten on, että tarvitaan hätäjarrua. Kuten sanoin, en ole pelastusammattilainen, mutta käsittääkseni sellainen tilanne on juuri se, mitä kukaan ei ennalta osaa arvata - ja kuitenkin niitä vaan tapahtuu. Sillä jos ennalta arvattaisiin, niin ei koskaan tapahtuisi onnettomuuksia, kun kaikkeen on osattu varautua.
Mutta voihan tapahtua vaikka niin, että joku keksii repiä oven auki. Ja siinä ovessa sattuukin juuri silloin olemaan anturivika, eikä oven avaus pysäytä junaa automaattisesti. Ja kaveri sitten hoippuu siinä oviaukossa ja horjahdus tunnelin seinään on varma kuolema - ellei joku vedä hätäjarrua ja pysäytä junaa. Neuvottelulle ei siinä ole aikaa.
Eli minusta hätäjarru on hätäjarru ja puhelin kuljettajalle on erikseen. Niin taitaa olla hisseissäkin. Jos ilkivalta vaivaa, niin siihen on paremmat keinot kuin ottaa riskejä, jotta ilkivalta saa jatkua. Kun sanktio hätäjarrulla leikkimisestä on kyllin kova, sana kiertää ja sellaista ilkivaltaa ei tehdä 20 kertaa kuukaudessa. Nyt taitaa sana kiertää, että hei, vedä vaan hätäjarrusta, niin pääset juttelemaan kuljettajan kanssa.
Antero