Eilen 19.12 n. klo 14, Lauttasaari (Wavulinintien ja Itälahdentien risteys)
h65A:n vai 66A:n kuski (ihan suomalaisen näköinen) lähestyy STA:n väreissä olevalla 90-luvun lopun autolla suojatietä, jota olen lähdössä ylittämään. Kuski vaikuttaa himmailevan ennen risteystä, joten lähden ylittämään suojatietä, onhan tämä tieliikennelainsäädännössä minulle jalankulkijana kuuluva oikeus. Katson tapojeni mukaisesti kuljettajaa silmiin ja arvioin, onko tämä todella pysähtymässä. Olen juuri astunut suojatielle, kun kuljettaja tekee äkkijarrutuksen, katsoo minua kieroon ja naputtaa Obelix-tyyliin etusormellaan ohimoonsa.
Sappeni kiehahtaa ja viiton omalla etusormellani suojatien liikennemerkkiä.
Olisin ymmärtänyt kuljettajan käytöksen, jos olisin suin päin rynnännyt bussin alle. Kuitenkin bussi tuli melko hitaasti risteykseen ja tällä oli todella hyvin aikaa väistää jalankulkijaa. Jos bussi ei olisi hidastanut vauhtiaan, olisin tottakai jättänyt astumatta suojatielle.
Kysymys kuuluu: onko todella pääkaupunkiseudulla yleisestikin tällainen liikennekulttuuri?