Mikä siinä laskentatavassa tekee sen että 56 että 42 ovat samaa?
Metrolla ja ratikalla on (oli) kummallakin vuosittain (tässä vuoden 2005 tilastoarvoja) 56 milj. nousua. Nousu on matkustajan nousu metrojunaan tai ratikkaan kyselemättä sitä, mistä matkustaja on laiturille tullut.
1990-luvlla on selvitetty kyselytutkimuksella, miten moni eri liikennevälineiden matkustaja tekee yhden, kahden tai useamman vaihdon matkoja. Jos matka on esim. kahden vaihdon matka, kuten liityntäbussi + metro + Espoon bussi, yksi matka jakautuu kolmeen nousuun: 2 nousua bussiin ja yksi nousu metroon. Tässä tapauksessa yksi nousu on 1/3 matkaa.
Kun tällä tavoin lasketaan, metrossa ja ratikassa sekä busseissa ja junissa osa nousuista on yhden matkan nousuja, osa puolikkaan matkan, osa 1/3 matkan ja jos vielä lasketaan ne useammat kuin 2 vaihtoa, niin ovat ne enintään 1/4 matkan nousuja. Tällä tavoin voidaan laskea kokonaiset ja osamatkat yhteen ja saadaan eri liikennevälineissä tehtyjen kokonaisten matkojen yhteenlaskettu määrä, joka muodostuu myös osamatkojen nousuista.
Kokonaisia matkoja on siis aina vähemmän kuin nousuja. Jos jossain välineessä matkustettaisiin pelkästään ilman vaihtoja, nousut ja matkat olisivat sama asia. Käytännössä tämä ei toteudu joukkoliikenteessä, mutta henkilöautoissa on aina näin. Ja jos laskemme matkoja, meidän tulee verrata joukkoliikennettä ja henkilöautoja nimenomaan matkoina, ei nousuina. Koska yhtä henkilöautolla tehtävää matkaa vastaa joukkoliikenteellä tehtävä matka, joka voi sisältää vaihtoja ja siten koostua useammasta kuin yhdestä noususta.
Helsingin seudulla eniten vaihdollisia matkoja on metrossa, toisiksi eniten busseissa, 3. eniten ratikoissa, 4. eniten lähijunissa ja vähiten seutuliikenteen busseissa. Siis 1990-luvun tilastoilla. Uudempia ei ole vielä, mutta talven 2007-2008 aikana tehdystä liikennetutkimuksesta tulee uudet tiedot - kun tutkimus valmistuu.
Ennen sitä ei voi sanoa muuta, kuin että metrolla tehdään vuodessa noin 36 milj. matkaa ja ratikalla 42 miljoonaa, vaikka kummassakin on suunnilleen saman verran nousuja, eli 56 miljoonaa.
Tämä vaikuttaa myös arvioitaessa eri liikennevälineiden kannattavuutta. Helsingissähän maksetaan joukkoliikenteestä matkaa, ei nousua kohden. Vaikka metrossa ja ratikassa nousumäärä on sama, tulot ovat matkamäärän mukaan, eli metrolla on selvästi vähemmän tuloja kuin ratikalla. Julkaistuissa tilastoissa asia lasketaan väärin, eli lipputulot jaetaan nousumäärällä, ei matkamäärällä.
Vuoden 2005 tilastoarvoilla lipputulot olivat 47 snt/nousu mutta 65 snt/matka. Nousujen perusteella metron ja ratikan lipputulot ovat samat, 26 milj.€. Mutta matkojen perusteella lipputulot ovat ratikalla 27,4 M€ ja metrolla 23,6 M€.
Kumpikaan ei kuitenkaan ole aivan oikein, koska kertalipuista saadaan puolet rahallisista tuloista, ja ratikkakertalippu on halvempi kuin metron kertalippu. Tarkkaan tulokseen pääsemiseksi pitäisi tietää, miten paljon kertalippuja myydään ja miten niiden käyttö jakautuu vaihtoihin ja eri välineisiin. Tämä tieto ei selviä kuin haastattelulla, joten sitä ei helposti saada selville.
Matkoihin perustuva tulojen tilastoarvo on kuitenkin lähempänä totuutta kuin nousuihin perustuva arvo. Kertalippujen rahallisesta osuudesta huolimatta matkoista 80 % tehdään kausilipuilla, joiden tulot voidaan jakaa matkoiksi nousujen ja vaihtojen perusteella.
Antero
