Keskustelun kuluessa on osin selvinnyt kaavan ja kadun tekemisen prosessi, mutta kertaan sen selvyyden vuoksi vielä.
Asemakaava ei ole liikennesuunnitelma, vaan kaavassa liikenteelle jätetään "aukko", käytännössä valkoinen alue. Valkoisen alueen käytöstä tehdään erillinen katusuunnitelma, joka sisältää sitten kaistat, suojatiet, istutukset, raitiotien radan, pysäkit jne.
Helsingissä Kaupunkisuunnitteluvirasto tekee molemmat. Asemakaavaosasto kaavan ja liikennesuunnitteluosasto katusuunnitelmat. Molemmat käsittelee ks-lautakunta. Asemakaavan tekeminen on monivaiheinen prosessi, jossa lautakunta käsittelee periaatteet, kaavaluonnoksen, kaavaehdotuksen ja näihin liittyvät lausunnot ja kannanotot. Lopulta lautakunta lähettää kaavan hyväksyttäväksi valtuustoon. Nykyään ei muuta tarvita, valtuuston hyväkyntä antaa kaavalle lainvoiman.
Asemakaava ei pakota rakentamaan mitään. Mutta se estää rakentamasta asemakaavan vastaisesti. Kaavan mukaiseen rakentamiseen voidaan pakottaa muilla keinoin, kuten välillisesti korkealla kiinteistöverolla rakentamattomalle tontille tai kovemmilla määräyksillä ja uhkasakoilla. Mutta ne ovat muuta hallintoa kuin asemakaavan tekemistä.
Jätkäsaari on minusta nostanut esille tavallaan tarpeettoman kysymyksen siitä, kuka Helsingissä liikenteen suunnittelee. Sillä minusta kysymys on itsestään selvä. Liikenteen suunnittelee KSV, joka kaavoitustyön yhteydessä on pakotettu tekemään päätökset liikenteestä, koska ilman liikennettä asemakaava ei voi toimia. Eikä minusta tässä tee eroa se, onko kyse henkilöautoista vai joukkoliikenteestä. Kumpaakaan ei voi irrottaa kaavan suunnittelusta, vaikka joku liikenneinsinööri luulisi voivansa suunnitella liikennettä kaavasta irrallaan. Uskallan sanoa näin, koska olen itse liikenneinsinööri.
Arvelen, että Helsingissä ehkä ovat menneet roolit jossain määrin sekaisin historian saatossa. KSV on kaupungin suunnittelija ja HKL on joukkoliikenteen operaattori.
Vaikka HKL onkin tällä hetkellä sekä tilaaja että operaattori, sen tilaajatoimintakin on operaattoriluonteista. HKL:n tehtävä on huolehtia siitä, että kaupungissa on ja toimii joukkoliikenne. Mutta aivan samoin kuin bussiliikenteenkin kanssa, HKL ei voi suunnitella ajavansa raitiovaunuja tai metrojunia siellä, missä on taloja tai missä ei ole raiteita. Kuten ei bussilinjojakaan voi vedellä mistä mieli tekee vaan on tyydyttävä sellaisiin katuihin, joilla bussilla ajaminen on mahdollista. Ja ne kaduthan on suunnitellut KSV, joka on päättänyt, missä bussilla voi (ja pitää) ajaa.
Yhteenvetona ja pelkistetysti päättäminen Jätkäsaaren raitioteistä menee siten, että KS-lautakunta päättää asemakaavasta, jonka toiminta perustuu raitiotiehen. Ja KS-lautakunta päättä katusuunnitelmasta, jonka mukaan raitiotien rata rakennetaan. Molemmissa KSLTK kuulee HKL:ää, jonka lausunnosta asioissa päättää Joukkoliikennelautakunta (joka on itse asiassa HKL:n johtokunta).
KSV ja HKL ovat neuvotelleet asiasta pitkään, koska halutaan tietenkin suunnitella ja sopia asiat molempien asiantuntemusta ja toiveita huomioon ottaen. Kaikki prosessit, tämäkin, ovat vuorovaikutteisia.
Antero
Mutta väitän silti vastaan, että ei ihan mikä tahansa mene läpi! Oman empiirisen kokemuksen mukaan yhtälö on sellainen, että mitä kauemmin olet lautakunnassa istunut, useammin virkamiesten mukaisesti äänestät/mielipiteesi luot. Maallikkona saattaa tietysti olla virkamiehistöä vastaan avuton olo, mutta aika kivasti suuta saadaan auki kokouksissa. 
