Joukkoliikennepolitiikka 1960- ja 70-luvuilla

R.Silfverberg sanoi:
Noista sen ajan raitiovaunuista vielä, ollessani pikkupoika 1960-luvulla, ja verratessani esikaupunkiliikenteen bussin ja 4-akselisten raitiovaunujen matkustusmukavuutta, niin bussi päihitti mennen tullen. Liekö muilla, aikuisillakin matkustajilla ollut yhtä kranttunen maku kuin minulla? Onkohan bussien nopeampi tekninen kehitys jotenkin vaikuttanut jatkopäätöksiin?
Raitiovaunun kehitystä en menisi hitaaksi väittämään. Mutta Helsinkiinhän ei vuoden 1959 jälkeen saatu ensimmäistäkään uutta vaunua, ja niidenkin ominaisuuksia heikensi rataverkon kunto, joka ei ilmeisesti kaikkialla ollut ihan priimaa. Eikä olisi enää saatukaan, ellei raitioteiden (joidenkin silloin väliaikaiseksi otaksumasta) säilyttämisestä olisi tehty 1960-luvun lopussa päätöstä.

Yleisesti täytyy vielä sanoa, että Helsingissä valittiin metropäätöksen tueksi esimerkeiksi sellaisia kaupunkeja, joista oli sopivaa ottaa mallia. Tukholma, Oslo tai Hampuri kävivät hyvin esimerkeistä, ja eräistä vastakkaissuuntaisista esimerkeistä (Ruhrin alue vaikkapa) ei niin paljoa pidettykään meteliä.
 
R.Silfverberg sanoi:
oliko Ruskeasuon runkolinja todellinen pikaraitiotien "pilottiprojekti"
Ehkä ei. Munkkiniemen 4-linjalla liikennöitiin ainakin 1956 multippelijunilla 2xVTS, ennen kuin teliperävaunuja saatiin. Ehkä se aika oli eniten pikaraitiotien "pilotointia".

Vaunun 339 kotisivuilla http://www.stadinratikat.fi/ on pari kuvaa multippeliajoista. Katso kuvagalleriaa!
 
R.Silfverberg sanoi:
Ymmärtääkseni alumiinisia junia on tehty maailmalla jo 1930-luvulla, ja Valmetkin 1950-luvulta asti (kiitojunarungot) Ehkä tosin niittaamalla.
Totta, Valmet oli tehnyt jo "kiitojunan" (Dm3/4 ja junarunko) alumiinista, mutta juuri niitaten. Innovaatio oli alumiinin hitsaus ja profiiliin pursottaminen.

R.Silfverberg sanoi:
Jos Helsingin johtajat olivat niin tyhmiä että luulivat että alumiiniset junat olivat joku "keksintö" niin sittenpä olivat.
Ei tainneet olla tyhmiä, vaan ahneita.

R.Silfverberg sanoi:
Tai sitten ei yksinkertaisesti oltu selvillä. Ei ammattilais- eikä harrastajapiireissäkään. Saksan keskikokoisia kaupunkeja ei taidettu pitää käymisen arvoisia vierailukohteita. Sikäli ihmettelen kun Frankfurt on Saksan finanssikeskus ja siellä on Saksan päälentokenttä.
Täytyisi varmaan kysellä sen ajan ihmisiltä - jos ovat halukkaita vastaamaan. Voi olla, etteivät paljon kerro.

R.Silfverberg sanoi:
Koko metron juupas-eipäskeskustelu 1970-luvulla esitti ainoaksi vaihtoehdoksi metrolle suorat bussilinjat.
Näin näyttää olevan. Ilmeisesti asia oli niin, että kun muuallakin Länsi-Euroopassa oli se henki, että autot on jees ja bussit on siksi jees, niin kaikki raiteet on NO. Niinpä ei puhuttu lainkaan siitä, mitä se raideliikenne on.

Mutta hei, mikään ei ole muuttunut, näinhän se on tilanne nykyäänkin.

R.Silfverberg sanoi:
Ei edes harrastajapiireissä SRS ym pidetty siihen aikaan saksan Stadtbahneja mitenkään toteuttamiskelpoisina Helsingissä.
Tässä asiassa sentään on menty eteenpäin!

R.Silfverberg sanoi:
Sinulla on sitten uudempaa tietoa kuin minulla. Muuten, eikö se "Laajasalon moottoritie" rakennettu osittain jo 1960-luvulla ? Minusta tuntuu, että Laajasaloon on 40 vuoden ajan valikoitunut vähän senhenkistä porukkaa kuin etelä-Espooseen, että eivät ole niin kiinnostuneita joukkoliikennekaupungista. Mutta on se tietysti väärin uuden asuinalueen tulevia asukkaita kohtaan, että ensin annetaan mielikuva sinne rakennettavasta metrosta tai raitiotiestä, ja sitten vedetään nenästä.
Ehkä minulla on uudempaa tietoa, kun olen itse siitä päättämässä.

Kruunuvuoren kanssa tehdään juuri kuten epäilet. Aluetta ja sen kaavoitusta myydään mielikuvilla, joita ei ole aikomuskaan toteuttaa. Huolimatta siitä, että valtuusto on yleiskaavassa muuta päättänyt.

Laajasalossa on asukkaita, jotka pitävät alueesta siksi, että siellä on luontoa ja rauhallisuutta, kuten "pussinperässä" on. Heille ei kerrota, miten heidän rauhansa muuttuu, kun alueelle asutetaan lisää autoja enemmän kuin siellä on nyt. Heille ei kerrota, että Kruunuvuorenrantaan voitaisiin rakentaa raitiotiesilta, ja se voisi nostaa heidän asuntojensa arvoa 1000 euroa / m2. Sen sijaan heille uskotellaan, ettei mitään haittoja tule mistään ja että joskus tulee metro. Heiltä ei kysytä siitä, haluaisivatko he niitä asioita, joista ei kerrota vai niitä, joita heille nyt "kerrotaan". Tällainen menettely on Suomen lain vastaista, mutta näin vain tehdään.

Kun kirjoitin, ettei metroa tule koskaan, se perustuu siihen, että JOS se on mahdollista rakentaa, se on jo nykyisen tiedon mukaan niin kallis, että sitä harkitaan vain siinä tapauksessa, että Santahamina muutetaan asuntoalueeksi. Kruunuvuorenrannan kannalta se on ei koskaan, sillä Kruunuvuorenranta rakennetaan 10 vuodessa. Kysymys Santahaminasta voi ratketa noin 2050. Eivät kruunuvuorelaiset voi odottaa ensimmäistä työmatkaansa vuoteen 2050, vaan alue rakennetaan tavanomaiseksi auton varassa toimivaksi metsälähiöksi. Ja sinne muuttavat ihmiset, jotka käyttävät kaikkeen liikkumiseensa autoa.

Antero
 
R.Silfverberg sanoi:
Ei edes harrastajapiireissä SRS ym pidetty siihen aikaan saksan Stadtbahneja mitenkään toteuttamiskelpoisina Helsingissä.
Hämmästyneenä ihmettelen mistä tuollainen perätön lausahdus on kotoisin!

1970-luvun SRS oli varsin pieni - keskimäärin noin 50 hengen porukka. Osa jäsenistä oli kyllä lomamatkoillaan Keski-Euroopassa nähnyt mitä siellä puuhastellaan. Muutama aktiivinen jäsen seurasi myös ulkomaisia lehtiä. Joskus Raitiossa oli myös juttua saksalaisista moderneista pikaratikoista.

Koska SRS ei ollut, eikä ole edelleenkään mikään "painostusliike", kuten silloinen Enemmistö ry, julkisia kannanottoja puoleen tai toiseen oli turha odottaa seuralta. Julkilausumat olisivat herkästi politisoituneet, eikä sellaiseen ollut harrastusyhdistyksellä varaa - eikä ole edelleenkään.
 
Compact sanoi:
Hämmästyneenä ihmettelen mistä tuollainen perätön lausahdus on kotoisin!

1970-luvun SRS oli varsin pieni - keskimäärin noin 50 hengen porukka. Osa jäsenistä oli kyllä lomamatkoillaan Keski-Euroopassa nähnyt mitä siellä puuhastellaan. Muutama aktiivinen jäsen seurasi myös ulkomaisia lehtiä. Joskus Raitiossa oli myös juttua saksalaisista moderneista pikaratikoista.

Koska SRS ei ollut, eikä ole edelleenkään mikään "painostusliike", kuten silloinen Enemmistö ry, julkisia kannanottoja puoleen tai toiseen oli turha odottaa seuralta. Julkilausumat olisivat herkästi politisoituneet, eikä sellaiseen ollut harrastusyhdistyksellä varaa - eikä ole edelleenkään.
En sitä tarkoittanut etteikö tietämystä olisi ollut. Olin SRS:n jäsen muutaman vuoden 1970-80 luvun taitteeessa, ja kävi kyllä ilmi että ainakin aktiivisimmat jäsenet tunsivat hyvin muun maailman pikaraitiotiet, Stadtbahnit ja Light-railit. Kun kysyin muutamalta asioita hyvin tuntevalta jäseneltä, mitä mieltä olisi muuttaa vielä rakenteilla oleva Helsingin metro tämän konseptin mukaiseksi, (jos esim skandaalin aiheuttanut vaunukauppa olisi jouduttu perumaan), niin asialle ei oikein lämmetty.

Vaikka SRS itse irtisanoutui julkilausumista, niin moni aktiivijäsen kirjoitti tiheään HS:n yleisönosastopalstalle ja esitti omia näkemyksiään raitioliikenteen kehittämisestä Helsingissä. Ne ideat eivät tosin olleet Stadtbahn- tai pikaraitiotiekonseptin mukaisia, tai ei ainakaan oltu sitä mieltä että raitiovaunuilla pitäisi ajaa kovin kauas kantakaupungista, eikä missään nimessä nopeasti. Voi olla että joillakin jäsenillä oli vallan toisenlaisia ajatuksia.

Pikaraitiotie-villitys alkoi Suomessa vasta 1980-luvun lopulla, ja sen seurauksena laadittiin mm Jokeri-suunnitelma sekä erilaisia vaihtoehtoja länsimetrolle, jotka siis elävät vielä, osittain muunneltuina.

Pahoittelen, jos "kalikka kalahti väärään nilkkaan"

t. Rainer
 
R.Silfverberg sanoi:
Vaikka SRS itse irtisanoutui julkilausumista, niin moni aktiivijäsen kirjoitti tiheään HS:n yleisönosastopalstalle ja esitti omia näkemyksiään raitioliikenteen kehittämisestä Helsingissä. Ne ideat eivät tosin olleet Stadtbahn- tai pikaraitiotiekonseptin mukaisia, tai ei ainakaan oltu sitä mieltä että raitiovaunuilla pitäisi ajaa kovin kauas kantakaupungista, eikä missään nimessä nopeasti. Voi olla että joillakin jäsenillä oli vallan toisenlaisia ajatuksia.
Sattuuko sinulla olemaan leikearkistossa näitä juttuja? Tai ehkä tietoa siitä, missä lehdissä ja milloin näitä on julkaistu?

Ilkka Levä on käynyt lehdistöä lävitse, mutta en muista hänen maininneen tutkimuksessaan näitä. Ehkä hän on sivuuttanut ne, koska hänen tarkoituksensa oli verrata asiakirjoista selviävää todellista tapahtumahistoriaa ja sitä, miten siitä annettiin kuvaa julkisuudessa.

Antereo
 
Antero Alku sanoi:
Sattuuko sinulla olemaan leikearkistossa näitä juttuja? Tai ehkä tietoa siitä, missä lehdissä ja milloin näitä on julkaistu?

Ilkka Levä on käynyt lehdistöä lävitse, mutta en muista hänen maininneen tutkimuksessaan näitä. Ehkä hän on sivuuttanut ne, koska hänen tarkoituksensa oli verrata asiakirjoista selviävää todellista tapahtumahistoriaa ja sitä, miten siitä annettiin kuvaa julkisuudessa.
Ei valitettavasti ole. Aktiivisin kirjoittaja oli eräs lähinnä rautatieharrastuspiireissä pitkään vaikuttanut herra M.A., joka nykyisinkin kirjoittaa silloin tälllöin, mutta muitakin oli satunnaisesti, mm SRS:n silloinen puheenjohtaja.

Kehitysehdotukset koskivat lähinnä uusia keskustalinjoja miten linjojen lakkauttamista olisi voinut välttää, ts ei sivuuttanut pikaraitoitie/metro asiaa mitenkään, sekä eräitä raitioliikenteen käytännön järjestelyjä, ja miten matkustajat omaksuvat niitä, aina rahastuskäytännöistä linjojen merkitsimiseen. Siihen aikaanhan HKL oli varsin byrokraattinen laitos ja jos jotain uudistuksia toteutettiin, matkustajat kokivat ne lähinnä "kiusantekona".
 
Takaisin
Ylös