Mikko Laaksonen
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 2,789
Joukkoliikenteen kaksinkertaistaminen - ketjussa on tullut esille, että joukkoliikenteen käytön lisäämisen yksi edellytys on, että tulisi laissa säätää joukkoliikenteen järjestämisvelvoite.
Tämä tarkoittaa seuraavaa:
Laissa säädetään, että jollakin viranomaisella on velvoite huolehtia siitä, että esimerkiksi taajama-alueilla on riittävän tasoinen joukkoliikenne.
Ehdotan pohdittavaksi, millainen tämä velvoite olisi.
Muutama oma näkökohtani:
- Velvoite tulisi määritellä uudessa henkilöliikennelaissa ja huomioida mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa.
- Nykyisen valtio-kunta - jaon puitteissa velvoitteen tulisi olla kunnilla, koska kunnilla on kaavoitusmonopoli
- Kuntien tulisi voida järjestää joukkoliikenne yhdessä muiden kuntien kanssa esimerkiksi perustamalla alueellinen joukkoliikenneviranomainen tai liittymällä tällaiseen
- Kunnilla ja alueellisilla joukkoliikenneviranomaisilla tulisi olla mahdollisuus valita erilaisten joukkoliikenteen järjestämistapojen ja joukkoliikennevälineiden välillä.
- Velvoitteen tulisi tarkoittaa sitä, että taajamissa on käytettävissä jokapäiväinen (myös lauantaisin, sunnuntaisin ja kesäisin) ja kokopäiväinen (riittävä vuorotarjonta) joukkoliikenne kohtuullisella kävelyetäisyydellä kotoa
- Velvoite tulisi todennäköisesti määritellä kahtena osana:
1) Suurissa taajamissa ja kaupunkiseuduilla taajamien sisäinen joukkoliikenne
2) Pienissä taajamissa yhteydet muihin taajamiin
Velvoitteen suhteesta taajamarakenteeseen:
Taajaman sisäisen joukkoliikenteen tarve tulisi määritellä jollakin absoluuttisilla asukas- ja maantieteellisillä kriteereillä, esimerkiksi: taajaman sisäinen joukkoliikenne on järjestettävä, jos taajaman asukasluku on yli 10 000 asukasta, tai jos taajaman asukasluku on yli 5 000 asukasta ja sen suurin ulottuvuus on yli 4 km.
Joukkoliikenteen tasossa tulisi olla selvä porrastus siten että:
- Taajamassa, jossa ei ole sisäisen joukkoliikenteen tarvetta, on velvoite järjestää joukkoliikenne lähimpään kuntakeskukseen ja kuntakeskuksesta maakuntakeskukseen.
- Porrastetaan palvelutasovelvoitteet taajamassa: pienet taajamat, pikkukaupungit, keskisuuret kaupungit, suuret kaupungit
- Määritellään keskisuurissa ja suurissa kaupungeissa taajaman sisäiset palvelutasovyöhykkeet: minimipalvelutaso, peruspalvelutaso, kilpailukykyinen taso, yksityisautoon verrattuna parempi palvelutaso.
Tämä tarkoittaa seuraavaa:
Laissa säädetään, että jollakin viranomaisella on velvoite huolehtia siitä, että esimerkiksi taajama-alueilla on riittävän tasoinen joukkoliikenne.
Ehdotan pohdittavaksi, millainen tämä velvoite olisi.
Muutama oma näkökohtani:
- Velvoite tulisi määritellä uudessa henkilöliikennelaissa ja huomioida mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa.
- Nykyisen valtio-kunta - jaon puitteissa velvoitteen tulisi olla kunnilla, koska kunnilla on kaavoitusmonopoli
- Kuntien tulisi voida järjestää joukkoliikenne yhdessä muiden kuntien kanssa esimerkiksi perustamalla alueellinen joukkoliikenneviranomainen tai liittymällä tällaiseen
- Kunnilla ja alueellisilla joukkoliikenneviranomaisilla tulisi olla mahdollisuus valita erilaisten joukkoliikenteen järjestämistapojen ja joukkoliikennevälineiden välillä.
- Velvoitteen tulisi tarkoittaa sitä, että taajamissa on käytettävissä jokapäiväinen (myös lauantaisin, sunnuntaisin ja kesäisin) ja kokopäiväinen (riittävä vuorotarjonta) joukkoliikenne kohtuullisella kävelyetäisyydellä kotoa
- Velvoite tulisi todennäköisesti määritellä kahtena osana:
1) Suurissa taajamissa ja kaupunkiseuduilla taajamien sisäinen joukkoliikenne
2) Pienissä taajamissa yhteydet muihin taajamiin
Velvoitteen suhteesta taajamarakenteeseen:
Taajaman sisäisen joukkoliikenteen tarve tulisi määritellä jollakin absoluuttisilla asukas- ja maantieteellisillä kriteereillä, esimerkiksi: taajaman sisäinen joukkoliikenne on järjestettävä, jos taajaman asukasluku on yli 10 000 asukasta, tai jos taajaman asukasluku on yli 5 000 asukasta ja sen suurin ulottuvuus on yli 4 km.
Joukkoliikenteen tasossa tulisi olla selvä porrastus siten että:
- Taajamassa, jossa ei ole sisäisen joukkoliikenteen tarvetta, on velvoite järjestää joukkoliikenne lähimpään kuntakeskukseen ja kuntakeskuksesta maakuntakeskukseen.
- Porrastetaan palvelutasovelvoitteet taajamassa: pienet taajamat, pikkukaupungit, keskisuuret kaupungit, suuret kaupungit
- Määritellään keskisuurissa ja suurissa kaupungeissa taajaman sisäiset palvelutasovyöhykkeet: minimipalvelutaso, peruspalvelutaso, kilpailukykyinen taso, yksityisautoon verrattuna parempi palvelutaso.