Itseäni oikeustieteen opiskelijana on liikenneturvallisuusasioista keskusteltaessa oudoksuttanut juuri ristiriitatilanne kuorma-autojen suurimman sallitun nopeuden 80 km/h sekä Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista (1248/2002) välillä. Asetuksen 16 §:n 1. kohdassa (nopeudenrajoittimista) säädetään mm.: "Nopeudenrajoittimen tulee estää N2- ja N3 -luokan ajoneuvon nopeuden kohoaminen suuremmaksi kuin 90 kilometriä tunnissa". Yleisimmin käytettynä perusteluna olemmekin kuulleet juuri tätä täyteen lastatun kuorma-auton heikkoa mäennousukykyä.
Sumeaa logiikkaa, sanoisin! Älkää väittäkö, etten tietäisi etenkin Keski-Suomen tieverkon mutkaisuutta ja mäkisyyttä: vuodet 1996-2002 Jyväskylän ja Helsingin välillä sukkuloineena nelostien eri vaiheet ovat tulleet tutuiksi. Mutta mielestäni ajoneuvo- ja <80 km:n tuntinopeusrajoitusalueella myös tiekohtaisen nopeusrajoituksen rikkominen vedoten vastamäkeen tapahtuvaan vauhdinottoon on kerrassaan ala-arvoista argumentointia. Tiukimmissa ylämäissä esim. Lusi-Vaajakoski välillä kuorma-autojen nopeudet putoavat 40-50 km/h tuntumaan jo nyt vauhdinotosta huolimatta.
Tieosuudet, joilla "vauhdinottoja" vastamäkeä varten tarvitaan, ovat usein 60-70-luvulla rakennettua päätieverkostoamme. Nämä tiet mäkineen ja mutkineen ovat muutenkin, varsinkin talvisaikaan, niin hurjia kuorma-autolla ajettavaksi ettei ainakaan 80 km/h nopeusrajoituksen ylittämiseen voi olla mitään järkevästi perusteltavissa olevia syitä. Ja konfliktitilanteessa fysiikan lait ovat sitä armottomampia, mitä enemmän nopeutta suurella massalla on.
Samaa sumeaa logiikkaa käyttäen voitaisiin myös antaa Mercedes-Benz 200 D -henkilöautoille (korimalli W123) lupa ottaa vauhtia vastamäkeen yli tilannekohtaisen nopeusrajoituksen. Neljä henkilöä kyytiin ja puukuorma perään - matkanteko on kuin tervanjuontia. Lakiesitystä muotoilemaan?
Sumeaa logiikkaa, sanoisin! Älkää väittäkö, etten tietäisi etenkin Keski-Suomen tieverkon mutkaisuutta ja mäkisyyttä: vuodet 1996-2002 Jyväskylän ja Helsingin välillä sukkuloineena nelostien eri vaiheet ovat tulleet tutuiksi. Mutta mielestäni ajoneuvo- ja <80 km:n tuntinopeusrajoitusalueella myös tiekohtaisen nopeusrajoituksen rikkominen vedoten vastamäkeen tapahtuvaan vauhdinottoon on kerrassaan ala-arvoista argumentointia. Tiukimmissa ylämäissä esim. Lusi-Vaajakoski välillä kuorma-autojen nopeudet putoavat 40-50 km/h tuntumaan jo nyt vauhdinotosta huolimatta.
Tieosuudet, joilla "vauhdinottoja" vastamäkeä varten tarvitaan, ovat usein 60-70-luvulla rakennettua päätieverkostoamme. Nämä tiet mäkineen ja mutkineen ovat muutenkin, varsinkin talvisaikaan, niin hurjia kuorma-autolla ajettavaksi ettei ainakaan 80 km/h nopeusrajoituksen ylittämiseen voi olla mitään järkevästi perusteltavissa olevia syitä. Ja konfliktitilanteessa fysiikan lait ovat sitä armottomampia, mitä enemmän nopeutta suurella massalla on.
Samaa sumeaa logiikkaa käyttäen voitaisiin myös antaa Mercedes-Benz 200 D -henkilöautoille (korimalli W123) lupa ottaa vauhtia vastamäkeen yli tilannekohtaisen nopeusrajoituksen. Neljä henkilöä kyytiin ja puukuorma perään - matkanteko on kuin tervanjuontia. Lakiesitystä muotoilemaan?