Toiseksi, nykyisiä junaluokkia on 6-8 kpl riippuen laskeeko kaikki lähijunat nippuun vai kategorioittain pysähtymiskäyttäytymisen mukaan; hitaat lähijunat (kuten K, T), keskinopeat lähijunat (R, Z) ja limited express (D, Y) sitten taajamajunat, yöpikajunat, IC, IC2, Pendo, Pendo Plus.
Noh, nämä voi laskea monella eri tavalla. Kaukojunista IC, Pendolino ja Pendolino Plus kulkevat täsmälleen samoilla pysähtymiskäyttäytymisillä. (IC2-junia ei ole muuten ollut olemassa yli vuosikymmeneen.) Ryhmän sisällä on toki joskus useampaa pysähtymiskäyttäytymistä, mutta ei erityisen selkeästi sellaista, joka seuraisi brändinimiä.
Ylipäänsä ongelma kaukojunaryhmän jakamisessa nopeusluokkiin on, että suurimmalla osalla Suomen kaukojunaverkosta on käytössä vain yksi pysähtymiskäyttäytyminen ja ehkä yksittäisiä vuoroja, jotka ohittavat pari asemaa. Poikkeukset ovat HKI–TPE ja Pohjanmaan rata, joilla kummallakin on suurin piirtein kaksi. On ihan perusteltua ehdottaa, että jonkinlainen selkeä erilainen brändäys olisi hyödyllinen näillä kahdella rataosalla. Sitä ei vaan pysty mitenkään johdonmukaisesti jatkamaan muulle verkolla.
Sanotaan vaikka, että Pohjanmaan radalla olisi kaksi pysähtymiskäyttäytymistä: kaikilla asemilla ja Ylivieska+Kokkola(+Pedersöre?), ja noille antaisi eri brändinimet (vaikkapa IC ja ICE). Kumpikin juna oletettavasti jatkaisi etelään kohti Helsinkiä. Muuten pienemmiltä väliasemilta poistuisi suora yhteys, ja kapasiteetti olisi todennäköisesti huonossa käytössä. Tampereen laiturijärjestelyjen, vaihtojen ja kääntöaikojen vuoksi Parkanon radalta tulevien junien kannattaa jatkaa nopeana vuorona Helsingin suuntaan, kun taas Jyväskylän junat on järkevämpi kääntää hitaiksi juniksi. Nyt sekä IC että ICE ovat siis nopeita junia täsmälleen samalla pysähtymiskäyttäytymisellä.
Kun joukkoon lisää vielä hitaan kaukojunan (vaikkapa IR) niin kolmen junatyypin valikoima on valmis. Osa näistä IR-junista jatkaisi Jyväskylän kautta Kuopioon. IR-junilla olisi siis sama pysähtymiskäyttäytyminen Pieksämäen ja Kuopion välillä kuin HKI–KUO–OL-junilla. Selkeyden vuoksi nekin olisivat siis IR-junia, kuten myös yhteistä HKI–KV-väliä kulkevat Joensuun junat. Joensuun tai Kuopion asukkaana katsoisin näitä ja pohtisin, miksi Lapualle kulkee 2. luokan juna mutta Itä-Suomen suuriin kaupunkeihin vain 3. luokan juna. Tietysti Itä-Suomen junat voisivat myös olla IC-junia. Tällaisella menettelyllä IR- ja IC-junat kulkisivat samalla pysähtymiskäyttäytymisellä Kuopion ja Pieksämäen välillä. Enpä tiedä tekeekö sekään tästä yhtään selkeämpää.
Tiivistettynä, koska eriäiviä pysähtymiskäyttäytymisiä on niin harvalla radalla – eikä niitä ainakaan nykyisillä vuoromäärillä kannata missään nimessä listätä – maanlaajuinen jaottelu useampaan kategoriaan ei merkitsisi yhtään mitään 80%:ssa maata ja aiheuttaisi vain sekaannusta matkustajille.
Ehdotan enemmänkin siispä eri palveluluokkien supistamista ja palvelulupauksen yhtenäistämistä
Asetun mielellään tämän taakse, mutta mielestäni oikea lähestymistapa on, että aloittaa yksittäisten linjojen ja verkoston muodostamisella eli esimerkiksi
Linja 1 – Helsinki–(nopea kauko)–Tampere–(nopea)–Oulu–(kaikki asemat)–Rovaniemi
Linja 2 – Helsinki–(nopea kauko)–Tampere–(kaikki asemat)–Oulu
Linja 3 – Helsinki–(hidas kauko)–Tampere–(kaikki asemat)–Jyväskylä
…
minkä jälkeen katsoo, onko tarvetta erotella erilaiset junatyypit, ja miten ne vaikuttavat matkustamisen helppouteen ja selkeyteen koko verkoston tasolla. Esimerkiksi aikaisemmat kolme junatyyppiä voisivat olla kolme eri linjanumeroa saman junatyypin alla, tai vaikkapa vain kaksi junatyyppiä samankaltaisilla nimillä (esim. IC ja ICe riippuen HKI–TPE-pysähtymiskäyttäytymisestä), jolloin selvää että tarjolla on käytännössä sama palvelu pienellä erolla.
Brändäyksellä ei kuitenkaan ole läheskään yhtä paljon väliä kuin tarjotuilla reiteillä ja vuoroilla, eikä brändäyksen pitäisi sanella reittejä.
