- Liittynyt
- 18 Elokuu 2006
- Viestit
- 2,312
Ei se ole sen kummempaa kuin sitä samaa janihyvärisen Helsinki-vihaa (kateutta, pelkoa, katkeruutta?) jota täällä saa lukea ties kuinka monesta topikista. Sitten vielä ihmetellään, miksi Helsingin ja muun Suomen välillä on niin suuri kuilu. Mistähän mahtaa johtua?
Ei minulla ole mitään motiivia tuntea katkeruutta Helsinkiä kohtaan. Kyllä minä sinne olisin päässyt jo moneen kertaan, sekä opiskelemaan että töihin, jos olisin halunnut (olin esim. aikoinaan HY:n pääsykokeissa ja tulin hyväksytyksi hakemaani pääaineeseen, mutta menin omasta tahdostani muualle). Mutta miksi olisin halunnut? On liian helppoa väistää neutraaliksi tarkoitettu kysymys nimien historiallisuudesta viittaamalla kysyjän oletettuun kaunaan, niin tässä aiheessa kuin muissa keskusteluissa.
Sitäpaitsi ei minua periaatteessa häiritse millään muotoa jos joku haluaa Helsinkiin "Kiltakellari"-nimisen ravintolan.
Se mikä minua häiritsee on epäautenttisuus ja epäaitous, varsinkin jos se yritetään väkisin pukea historiallisuuden kaapuun. Samasta ilmiöstä on kyse sekä silloin kun yritetään tarpeettomasti hienostella (halutaan tehdä Savotasta "Kiltakellari" jotta se sopisi paremmin arvokkaaksi koettuun miljööseen) tai vaikuttaa tarpeettoman kansanomaiselta (esim. kaikki tämä Tampereella toisinaan harrastettu nääs nääs -juttu, josta en tunnista kotikaupunkiani). Pohjimmiltaan kyse on epävarmuudesta: yritetään vimmatusti olla jotain muuta kuin oikeasti ollaan ja tulla hyväksytyksi.
Minusta kaikkien ihmisten ja paikkojen tulisi saada olla oma itsensä ilman ulkoa pakotettua miellyttämisen tarvetta. Pitäisi osata samaan aikaan arvostaa itseään sellaisena kuin on, sekä toisia sellaisena kuin nämä ovat. Siinä on terveen identiteetin perusta.
Muissa keskusteluissa keskeinen teema on usein ollut tasapuolisuus ja oman edun lobbaaminen. Minusta kaikilla on oikeus lobata omaa etuaan (tai kotiseutunsa etua), mutta sama pitää sallia tasapuolisesti muille, ja totuudessa tulee pitäytyä. Se minkä sallii itselle, pitää loogisesti sallia muillekin.
Se mikä niissä keskusteluissa on häirinnyt on ajattelun epäsymmetria ja älyllinen epärehellisyys. Omia suosikkihankkeita perustellaan väitteillä, joiden todenperäisyyttä ei sopisi kyseenalaistaa tai problematisoida. Eivät nämäkään ole mitään puhtaasti helsinkiläisiä syntejä vaan sama henkinen epärehellisyys osataan kyllä muuallakin. Mutta valtakunnan voimatekijöistä ja keskustelijoiden koostumuksesta riippuen vastakkainasettelu näyttää usein syntyvän juuri akselille Helsinki / muu Suomi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään katkeruus vaan vilipitön pyrkimys etsiä totuutta erilaisten hämärien mielipiteiden ja puolitotuuksien välimaastossa. Todennäköisesti aito totuus useimmiten löytyy jostain eri mielipiteiden puolivälistä.
Provosoitumisen sijasta kannattaisikin lukea esitetty kysymys tai mielipide ajatuksella ja perustella loogisesti faktoilla miksi asia pitäisikin nähdä toisin. Siitä voisi syntyä mielenkiintoisempi keskustelu.