Vs: Munkkivuoren raitiotie
Hetkinen. Mitenkäs tämä kuulostaa minusta kovin tutulta?
:lol: En tarkoittanut, että liikennemuodon olisi kaikkialla pakko olla raitiotie; otin nyt vain esimerkin. Ö-sundomiin mielestäni olisi parasta päästä FLIRT-junin.
Joka kodin takapihalta metsäpolulle? 10 minuutin ratikkamatka metsään liian pitkä? Luenko minä nyt ihan oikein?
Miksi täytyy täysin neitseellinen alue rakentaa niin, että metsäänkin on mentävä teitä pitkin, odottaa ratikkaa ja maksaakin lystistä?
Kaupunkiasumisen vaihtoehtoiskustannus yleensä on se, että enemmän vähemmän luonnonvaraiset metsät ovat kauempana, lähellä olevat viheralueet lähinnä kaavoitettuja ja pinta-ala asukasta kohden niukempaa (kääntäen asumistiheys suurempi). Sen sijaan palvelut ja työpaikat ovat lähempänä ja näin ollen yleinen liikkumisen tarve on pienempi ja liikkuminen on tehokkaammin (lue: joukkoliikenteellä) järjestettävissä. Kärjistettynä: mitä enemmän metsää kaupungissa, sen tehottomampaa on sen toiminta ja toisin päin. Toki nyt hyvin kärjistettynä ja ääripäätkin muodostanevat omat poikkeuksensa. Kuitenkin korttelikaupunkiasuminen on tällä hetkellä hyvinkin arvossaan, joten metsäpolut eivät ainakaan merkittävälle osalle ole ratkaiseva tekijä. Päin vastoin: uskon, ettei esimerkiksi Jätkäsaaren ja Kalasataman uusissa kaupunginosissa tarvitse juuri kenenkään odotella naapureita muuttavaksi.
Toki on ihmisiä, jotka pitävät keskustasta juuri siksi, että kaikki on lähellä eivätkä metsän eliöt pääse pilaamaan päivää. Kortteliasuminen on arvossaan varmastikin siksi, että ne korttelit sattuvat olemaan keskustassa, ei siksi, ettei niiden lähellä ole "kunnon" metsiä.
Kaikkea ei voi koskaan saada eikä mitään täydellisiä kompromissiratkaisuja ole olemassa. Muuttopaine pääkaupunkiseudulle on kova ja väittäisin, että nyt jos koskaan on aika aloittaa tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan joukkoliikennekaupungin rakentaminen ja myöntää realiteetit: metsälähiöt yhdellä ostarilla ja haja-asutusalueet eivät vastaa ihmisten tarpeita (joukkoliikenteen) matka-aikojen ja palveluiden osalta. Helsingistä löytää paljon metsää ja peltoa, joinne voitaisiin mielestäni hyvin rakentaa, eikä Suomen mittakaavassa tarvitse kuitenkaan rakentaa pelkästään kantakaupunkia, jotta liikenne toimisi hyvin. Myös metsätön kaupunki voidaan viheralueiltaan rakentaa sellaiseksi, että suomalainen voi siellä asua ja lenkkeillä.
Mistä päin Helsinkiä löytyy turhaa/liikaa metsää ja peltoa, muualta kuin Ö-sundomista? En usko, että metsää voidaan korvata pikkutilkuilla vailla raitista ilmaa, kuten Torkkelinmäellä tai Hesperian puistolla. Joillekin ne riittävät mainiosti, mutten usko suuren osan ajattelevan sillä tavalla luonnonvaraista, rauhallista ja raikasta kävelyaluetta.
Mistä sait tuon 7km? Ei voi pitää paikkaansa, mieti nyt, esim. Töölöstä on sekä Keskupuistoon että Viikkin alle 7km.
Mittasinkin Eirasta. En näe Kaivopuistoa tai Lauttasaarta metsinä. Lauttasaari on kyllä mukavan rauhallinen ja raikasilmainen lenkkeilypaikka, kuitenkin metsäinen eteläosa on hyvin suppea alue.
Se että asuinalueen lähellä on ihan kunnon metsää, esim. Keskuspuisto, on hyvä juttu Helsingissä. Ja sitten on toisaalta sellaiset korttelipuisot, esim. Torkkelinmäki. Mutta...
Itse en näe esim. Torkkelinmäkeä virkistysarvoisena, mutta joku varmasti näkee ja onhan se parempi kuin ei mitään.
Onko siellä? Espoo on kyllä tehottomasti rakennettu, mutta tuosta seuraa että maata on käytetty paljon.
Espoo on kuitenkin iso kaupunki. Suurpelto ei ole kovin aktiivista virkistysaluetta, mutta sitä löytyy mukavasti vielä sen ympäriltä, joten sinne on hyvä rakentaa. Tosin matka-aika julkisilla keskustaan Länsimetron aikana tulee olemaan ongelma, enkä kyllä itse muuttaisi niin kauas päästäkseni asumaan Kehä II:n kohinaan. Espoosta löytyy kuitenkin vielä useita kohteita, joita käytetään erityisen epäaktiivisesti virkistysalueina.
Tulilinjalla ainakin minulla on ns. liikennevihreä. Sellaisia nurmikoita ja pusikoita liikenneväylien vieressä, vaikka se kolmio Turunväylän päässä tai nurtsi Niemenmäen ja Huopalahdentien välissä. Mitään virkistysarvoa niillä ei ole, eikä oikein mitään ekologista arvoa. Eikä ne puskat edes oikein ime hiukkasia. Ja sitten kun ne on jätetty rakentamatta, niin kuten Antero sanoo, ne suojaa melulta ja hiukkasilta paljon huonommin kuin talorivi.
Ei tietenkään ne ole minkään arvoisia, ainostaan puut katujen keskellä ja reunoilla ovat ihan kauniita. Tuommoiset liittymien keskelle jäävät metsäkolmiot ärsyttävät itseänikin Helsingin hukkatiloina.
Minusta myös puiston ja tien välissä pitäisi olla taloja, esim. Mäkelänkatu ja Vallilanlaakso, Turunväylä ja Talin puistot.
Mitään ihannekaupunkia tämä ei tietenkään ole, autoja on paljon. Mutta se on kuitenkin parempaa kuin liikennevihreä tai se että pitää muuttaa asunnon perässä Etelä-Hämeeseen. Eli talot on parasta mitä voi tehdä, ja kyllä nyt vaikka Mäkelänkatu on kuitenkin aika mukavaa kaupunkia.
Se että miksi Suomessa ja Pohjoismaissa ja myös Venäjällä ihmiset harrastavat mökkejä on miljoonia syitä. Kuvittelisin että se johtuu perinteistä. Tosin Suomeen kesämökkiperinne rantautui tosissaan vasta 1950-luvulla. Ennen sitä kaupunkilaiset harrastivat telttaretkeilyä ja veneilyä. Se että vain kerrostaloasukkailla olisi mökkejä ja että he haluavat "paeta" maalle on kanssa myytti. Innokkaimpia mökkeilijöitä ovat ymmärtääkseni pientaloasukkaat, ja kaikkein huvittavinta on mielestäni se, että ihmiset jotka jo valmiiksi asuvat maalla omakotitalossa tai jossain entisessä torpassa, omistavat vielä jonkun mökin jossain muuallapäin maata, parin kolmensadan kilometrin päässä.
Periaatteessa näein kuitenkin liikenneruuhkista huolimatta mökkeilyn harmittomampana ilmiönä kuin joidenkin hinku jatkuvasti matkustaa lentokoneella mahdollisimman kauas kuten Thaimaahan ja jonnekin etelä-Amerikkaan.
t. Rainer
Harva pakenee asuinaluettaan, kun on sen itse saanut valita. PK-seudulla saa asua luonnonvaraisen metsän äärellä, jopa järven rannassa jos haluaa. Vanhassa-Helsingissä vaan ei osata lopettaa rakentamista koskaan.
Koko lähiövyöhyke on rakennettu sillä ajatuksella että takapihalta lähtee lenkkipolku. On kuitenkin ilmeistä ettei tämä asia ole tärkeää suurelle osalle ihmisistä. Sen näkee jo vertailemalla asuntojen hintoja. Lähiöt ovat oikeastaan vain huono kompromissi. Ne eivät ole kunnon kaupunkia siinä merkityksessä että alueella olisi mielekästä kävellä tai että palvelurakenne olisi monipuolista. Yleensä nämä asiat menevät käsi kädessä, siellä missä on jalankulkijoita on myös kauppoja ja toisinpäin. Lähiöt eivät myöskään ole tarpeeksi maaseutumaista että ne tarjoaisivat edes aitoa luontoa, puhumattakaan että siellä voisi elää kuten maalla. Eiköhän suurin osa ihmisistä kuitenkin valitsisi että se ruokakauppa, koulu tai työpaikka sijaitsisi lähistöllä.
Helsingin lähiöissä koulu ja ruokakauppa sijaitsevat lähes poikkeuksetta erittäin lähellä - kompromissi on niin hyvin onnistunut kuin voisi olettaa. Vai pitäisikö asuntojen olla kalliimpia? En näe välittömänä hyötynä ratkaisua, jossa Helsingistä ei löydy kohtuuhintaisia asuntoja. Itä-Helsinki tarjoaa hiljaisia, kalliita ja mukavia asuinalueita sekä edullisempia betonikerrostaloja, mutta kuitenkin metsä vieressä. Omakotitalojakin itä-Helsingistä löytyy, ei siis ole pakko muuttaa kerrostaloon. Ne ollaan kuitenkin mielestäni rakennettu liian tiukasti vierekkäin, makuasia. Ongelmakohtina nään työpaikkojen vähäisyyden sekä rakentamisen jatkumisen, vaikka mielestäni lähiöissämme on juuri nyt sopivassa suhteessa rakentamista ja metsää. Minne muka voidaan rakentaa kutistamatta metsiä liian pieniksi laikuiksi?
Eli miksi juuri lenkkeilymaastot? Eikö olisi yhtä fiksua sanoa että jokaisen takapihalla pitäisi olla 18 reijän golfrata?
Arvoin juuri, että lenkkeilyä harrastaa 32% helsinkiläisistä ja golfia 3%. Ymmärrät varmaan.
Ja mitä tulee lenkkeilyyn niin valitsisin ehdottomasti Hesperianpuiston ja niin valitsee moni muukin. Itse asiassa metsäintoilijat yleensä unohtavat, että Helsingin niemeä ympäröivä meri itse asiassa on luonnontilaista aluetta, vaikkei rannat sitä olisikaan. Itseasiassa luulen että ihmiset pitävät merestä enemmän kuin metsästä. Ainakin asuntoja myydään kyllä merinäköalalla muttei metsänäköalalla. Ja meri onkin monipuolisempi virkistyselementti. Rannalla voi tehdä lähes kaikki samat asiat kuin metsässäkin mutta meressä voi uida, soutaa, purjehtia, kalastaa ja talvella hiihtää.
Järvellä voi myös uida, soutaa, purjehtia, kalastaa ja talvella metsässäkin voi hiihtää
. Vai eikö Suomen metsissä ole järviä? Niitä voi jopa tehdä, jos ei sopivia löydy. Miksi niin moni käy autolla Nuuksiossa, vaikka voisi lenkkeillä esim. Jätkäsaaren rantaa pitkin vaikka Merisatamaan? Miksi Paloheinän parkkipaikat notkuvat autoista hiihtokeleillä, vaikka meren päälläkin voisi hiihtää ja ihailla maisemia?
Ja ei sen autoliikenteen ongelmana kaupunkialueella ole niinkään päästöt. Ongelma on se että autoilu vie tilaa ja rahaa kaikelta muulta. Se käytännössä sanelee minkälaista kaupunkia luodaan. Näitä ongelmia ei ratkaista sähköautoilla. Sähköautot ovat vain tekosyy jatkaa autokaupungin rakentamista, samalla tavalla kuin ehkä 20 vuoden päästä rakennettava metro estää järkevät raitiotiehankkeet.
Kirjoitinkin, että sähköautoetuuksia on hillittävä, nythän tarjotaan jo edullisempaa pysäköintiä keskustoissa, eikä siinä vielä kaikki: etuuden saavat myös hybriditurhakkeet. En kannata autoilun lakkauttamista kokonaan (ja sen kannattajat tuskin saavat ikinä toivettaan läpi), vaan sen lähipäästöttömyyttä ja sitä, että autoilijat maksavat valintansa oikeudenmukaisesti ja autohankkeiden hyötyjä arvioitaisiin tarkemmin.
