- Liittynyt
- 10 Heinäkuu 2005
- Viestit
- 275
Palaan noin viikon takaiseen keskusteluun avaamalla uuden ketjun, kun tällä viestillä ei ole paljoakaan tekemistä suurnopeusjunien kanssa.
Muistin virkistämiseksi:
Olen jokseenkin samaa mieltä, että melkoinen soppa tämä energiakysymys on ja väitteitä suuntaan jos toiseenkin on esitetty. Jonkun verran selvyyden saamista soppaan auttaa, kun selvittää kuka tai mikä taho sanoo ja mitä ja mahdollisesti miksi. Tutkimusta tekevien meteorologien kannattaa pyhua niin pessimistisesti kuin kehtaa (kunhan ei muotoile sanoja sillä tavoin, että päästään syyttämään valehtelusta tai ettei maine mene toteutumattomista ennusteista) ja toisaalta jonkin tietyn energiamuodon tuottaja tai tuotantovälineiden suunnittelija ja valmistaja tuppaa puhumaan omaa bisnestään vauhdittavin sanankääntein. Luottavaisimmin olen suhtautunut niiden tahojen kirjoituksiin, joilla ei ole ollut ns. omaa lehmää ojassa (esim. jotkin tekniikan alan lehdet).
Se miksi pyrin muistuttamaan ihmisten ja markkinatalouden kyvystä ratkaista eteen tulevia ongelmia liittyy siihen, ettei kehityspessimismin puuskassa tultaisi tehneeksi tyhmiä (=kalliiksi osoittautuvia ja tehottomia) valintoja. Tuoreimpana esimerkkinä hankkeet biopolttoaineiden tuomisesta pakkokeinoin ajoneuvoihin. Ainoa hyöty tuosta olisi ko. teknologian kehittyminen, joskin kehitystyö todennäköisesti olisi pois varteenotettavammilta teknologioilta (sähkö ja vety).
Tänään puolestaan luin Helsingin sanomien yleisönosastosta kirjoituksen, jossa kerrottiin että maakaasun käyttö ei vähennäkään bussien hiilidioksipäästöjä – itse asiassa päin vastoin.
Tällä kirjoittelullani en kuitenkaan millään muotoa halua puolustaa luonnonvarojen itsekästä käyttöä. Mielestäni luonnonvarojen käyttötapoja pitäisi kiireen vilkkaa muuttaa sellaiseksi, että saasteiden tupruttelua ja valuttamista luontoon vähennetään radikaalisti. Järkevimmin tämä minun mielestäni tapahtuisi haittamaksumekanismia kehittämällä ja asettamalla enimmäisrajoja päästöille sekä velvoittamalla yrityksiä vaatimaan näitä myös omilta alihankkijoiltaan. Sen sijaan en kannata massiivisia (veroista maksettavia) tukia vaihtoehtoisille energiamuodoille Saksan tyyliin. Suomessa julkinen tuki vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen itse asiassa on ollut oikean suuntaista ja maahamme onkin syntynyt merkittävää terveellä pohjalla toimivaa alan teollisuutta.
Mitä vielä voitaisiin tehdä vaihtoehtoisten energiamuotojen ja yleensä ympäristön hyvinvoinnin kehittämisen eteen Suomessa (liikenteen saralla), olisi lakkauttaa ajoneuvon hankintavero. Tämä johtaisi autokannan voimakkaaseen uudistumiseen ja toisaalta loisi myös mahdollisuuden vaihtoehtoisia energiamuotoja hyödyntävän kotimaisen ajoneuvoteollisuuden syntymiseen. Olen melko vakuuttunut siitä, että ihmiset ovat valmiita käyttämään jatkossakin autoiluun suurin piirtein nykyisen määrän rahaa, jolloin veron poistosta seuraisi ympäristöystävällisemmän teknologian kilpailukyvyn kasvu.
Tavattoman harvoin ympäristökeskustelussa otetaan huomioon ihmisen hyvinvointi. Minusta nykyisistä ympäristöongelmista yksi suurimmista ellei suurin ongelma on isojen kaupunkien keskustojen ilmanlaatu. Kumipyöristä lähteville päästöille ja kumipyörien tiestä irroittamille hiukkasille pitäisi saada hinta. Samoin pitäisi löytää myös hinta pakoputkesta lähteville terveyttä vaarantaville hiukkasille. Ja tietenkin tuo hinta pitäisi jotenkin saada perityksi. Nämä luonnollisesti parantaisivat erityisesti raideliikenteen kilpailukykyä.
Muistin virkistämiseksi:
...
- 2010-luku: kyllä sitä polttoainetta vielä riittää tai ainakin uusia energianlähteitä keksitään juuri kun entiset ehtyvät (?)
Tässä energiasopassa on niin monta lusikkaa, että sitä on vaikea hahmottaa. Yhtäältä jotkut sanovat että öljy loppuu, ja ennen loppumistaan kallistuu. Toiset sanovat, että laskipa kuitenkin eilen. Jotkut sanovat, että voihan sitä riittääkin, mutta sitten tulevat päästöt esteeksi. Ja jotkut sanovat, että kyllä niistä päästöistä opitaan pääsemään eroon. Siunatuksi lopuksi jotkut vielä sitten ennustavat, että joku vielä toistaiseksi tuntematon tekniikka tulee ja pelastaa.
Uusia teknologioita kyllä kehitetään, mutta minusta tuntuu hieman itsekkäältä ajatella, että käytetään vaan huolettomasti kaikki öljy ensin loppuun itse ja annetaan tulevien sukupolvien valmistaa hiilestä polttoainetta kalliilla seuraavat parisataa vuotta. Entä sitten sen jälkeen? Miksi meidän sukupolvemme olisi se, jolla on oikeus syödä loppuun vuosimiljoonien aikana kertyneet luonnonvarat ja jättää tulevat sukupolvet selviämään kekseliäisyydellään. Voihan olla että parinsadan vuoden päästä öljylle on paljon arvokkaampiakin käyttökohteita kuin toimia polttoaineena. Jos vaihtoehtoa ei olisi, niin sitten kai sitä voisi omaksua hällä väliä -mentaliteetin. Mutta kuin vaihtoehtoja on ja ne kaiken lisäksi saattaisivat potentiaalisesti tarjota paremman elämänlaadun, minusta olisi järjetöntä jatkaa vain tuhlaamista. Vähintään pitäisi ottaa askeleita siihen suuntaan, että yritetään etsiä ratkaisuja sen sijaan että tuudittaudutaan väärään turvallisuudentunteeseen. Lisäksi ratkaisujen (sekä teknologisten että yhteiskunnallisten) etsiminen luo taloudellista toimeliaisuutta ja onnistuessaan voi synnyttää yleisen hyvinvoinnin lisäksi menestyvää liiketoimintaa.
...
Olen jokseenkin samaa mieltä, että melkoinen soppa tämä energiakysymys on ja väitteitä suuntaan jos toiseenkin on esitetty. Jonkun verran selvyyden saamista soppaan auttaa, kun selvittää kuka tai mikä taho sanoo ja mitä ja mahdollisesti miksi. Tutkimusta tekevien meteorologien kannattaa pyhua niin pessimistisesti kuin kehtaa (kunhan ei muotoile sanoja sillä tavoin, että päästään syyttämään valehtelusta tai ettei maine mene toteutumattomista ennusteista) ja toisaalta jonkin tietyn energiamuodon tuottaja tai tuotantovälineiden suunnittelija ja valmistaja tuppaa puhumaan omaa bisnestään vauhdittavin sanankääntein. Luottavaisimmin olen suhtautunut niiden tahojen kirjoituksiin, joilla ei ole ollut ns. omaa lehmää ojassa (esim. jotkin tekniikan alan lehdet).
Se miksi pyrin muistuttamaan ihmisten ja markkinatalouden kyvystä ratkaista eteen tulevia ongelmia liittyy siihen, ettei kehityspessimismin puuskassa tultaisi tehneeksi tyhmiä (=kalliiksi osoittautuvia ja tehottomia) valintoja. Tuoreimpana esimerkkinä hankkeet biopolttoaineiden tuomisesta pakkokeinoin ajoneuvoihin. Ainoa hyöty tuosta olisi ko. teknologian kehittyminen, joskin kehitystyö todennäköisesti olisi pois varteenotettavammilta teknologioilta (sähkö ja vety).
Tänään puolestaan luin Helsingin sanomien yleisönosastosta kirjoituksen, jossa kerrottiin että maakaasun käyttö ei vähennäkään bussien hiilidioksipäästöjä – itse asiassa päin vastoin.
Tällä kirjoittelullani en kuitenkaan millään muotoa halua puolustaa luonnonvarojen itsekästä käyttöä. Mielestäni luonnonvarojen käyttötapoja pitäisi kiireen vilkkaa muuttaa sellaiseksi, että saasteiden tupruttelua ja valuttamista luontoon vähennetään radikaalisti. Järkevimmin tämä minun mielestäni tapahtuisi haittamaksumekanismia kehittämällä ja asettamalla enimmäisrajoja päästöille sekä velvoittamalla yrityksiä vaatimaan näitä myös omilta alihankkijoiltaan. Sen sijaan en kannata massiivisia (veroista maksettavia) tukia vaihtoehtoisille energiamuodoille Saksan tyyliin. Suomessa julkinen tuki vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiseen itse asiassa on ollut oikean suuntaista ja maahamme onkin syntynyt merkittävää terveellä pohjalla toimivaa alan teollisuutta.
Mitä vielä voitaisiin tehdä vaihtoehtoisten energiamuotojen ja yleensä ympäristön hyvinvoinnin kehittämisen eteen Suomessa (liikenteen saralla), olisi lakkauttaa ajoneuvon hankintavero. Tämä johtaisi autokannan voimakkaaseen uudistumiseen ja toisaalta loisi myös mahdollisuuden vaihtoehtoisia energiamuotoja hyödyntävän kotimaisen ajoneuvoteollisuuden syntymiseen. Olen melko vakuuttunut siitä, että ihmiset ovat valmiita käyttämään jatkossakin autoiluun suurin piirtein nykyisen määrän rahaa, jolloin veron poistosta seuraisi ympäristöystävällisemmän teknologian kilpailukyvyn kasvu.
Tavattoman harvoin ympäristökeskustelussa otetaan huomioon ihmisen hyvinvointi. Minusta nykyisistä ympäristöongelmista yksi suurimmista ellei suurin ongelma on isojen kaupunkien keskustojen ilmanlaatu. Kumipyöristä lähteville päästöille ja kumipyörien tiestä irroittamille hiukkasille pitäisi saada hinta. Samoin pitäisi löytää myös hinta pakoputkesta lähteville terveyttä vaarantaville hiukkasille. Ja tietenkin tuo hinta pitäisi jotenkin saada perityksi. Nämä luonnollisesti parantaisivat erityisesti raideliikenteen kilpailukykyä.