En kovin usein tälle palstalle kirjoittele, mutta jos tällä kertaa kumminkin.
Vaikka sinänsä kannatankin sitä ideaa, että kaupunkibussiliikenteen suunnittelu- ja tilaajatahot ovat eri kuin tätä liikennettä operoivat, niin Tampereella jokin tässä yhtälössä ei oikein toimi.
Kaupungin joukkoliikennetoimisto vaatii kilpailuttamiensa linjojen kalustolta mm. jäähdytysilmastoinnin ja kolmiovisuuden (=takimmainen ovi taka-akselin takapuolella). [Jätän tästä pois pikkubussilinjat kuten linja 32.]
Tämän vuoden aikana on syntynyt varsin omituinen tilanne, jossa kilpailutettujen linjojen (esim. 2, 7, 10, 15, 21, 22, 26, 27) kaikki liikenne operoidaan uudehkolla, joissain tapauksissa aivan ihkauudella, nämä vaatimukset täyttävällä kalustolla.
TKL:n kilpailuttamaton liikenne taas toisaalta hoidetaan sillä kalustolla mitä TKL:llä käytettävissä on (esim. linjoilla 1/11, 3, 12, 13, 16, 18, 20, 23, 30, 39). Osa tästä kalustosta on sitä ikä- ja kuntoluokkaa (joidenkin Virossa teetetystä ehostuksesta huolimatta), jonka nopeaa katoamista ainakin itse toivon (esim. sarja 214-222 kokopäiväliikenteessä, tai legendaariset midibussit 109 ja 110 linjoilla, millä matkustajia riittää täysikokoisillekin autoille).
Olen alkanut ihmetellä sitä, mikä kilpailutuksen tavoite kalustopuolella mahtaa olla. Nykyistä liikennettä laajemmassa kilpailutuksessa ei ole realistista olettaa, että jokaisella uudella kilpailutetulla linjalla liikennöitsijä hankkii sarjan uusia, jäähdytysilmastoituja ja uusimmat europäästönormit täyttäviä autoja.
Jokin tässä yhtälössä ei nyt mätsää…
Vaikka sinänsä kannatankin sitä ideaa, että kaupunkibussiliikenteen suunnittelu- ja tilaajatahot ovat eri kuin tätä liikennettä operoivat, niin Tampereella jokin tässä yhtälössä ei oikein toimi.
Kaupungin joukkoliikennetoimisto vaatii kilpailuttamiensa linjojen kalustolta mm. jäähdytysilmastoinnin ja kolmiovisuuden (=takimmainen ovi taka-akselin takapuolella). [Jätän tästä pois pikkubussilinjat kuten linja 32.]
Tämän vuoden aikana on syntynyt varsin omituinen tilanne, jossa kilpailutettujen linjojen (esim. 2, 7, 10, 15, 21, 22, 26, 27) kaikki liikenne operoidaan uudehkolla, joissain tapauksissa aivan ihkauudella, nämä vaatimukset täyttävällä kalustolla.
TKL:n kilpailuttamaton liikenne taas toisaalta hoidetaan sillä kalustolla mitä TKL:llä käytettävissä on (esim. linjoilla 1/11, 3, 12, 13, 16, 18, 20, 23, 30, 39). Osa tästä kalustosta on sitä ikä- ja kuntoluokkaa (joidenkin Virossa teetetystä ehostuksesta huolimatta), jonka nopeaa katoamista ainakin itse toivon (esim. sarja 214-222 kokopäiväliikenteessä, tai legendaariset midibussit 109 ja 110 linjoilla, millä matkustajia riittää täysikokoisillekin autoille).
Olen alkanut ihmetellä sitä, mikä kilpailutuksen tavoite kalustopuolella mahtaa olla. Nykyistä liikennettä laajemmassa kilpailutuksessa ei ole realistista olettaa, että jokaisella uudella kilpailutetulla linjalla liikennöitsijä hankkii sarjan uusia, jäähdytysilmastoituja ja uusimmat europäästönormit täyttäviä autoja.
Jokin tässä yhtälössä ei nyt mätsää…