Vaihtaako nykyään normaali työntekijä työpaikkaansa todella parin vuoden välein, vai koskeeko väite vain nuoria, korkeintaan ~ 35 vuotiaita ?
Oma kokemusmaailmani on tuolta nuoremmasta päästä, eli en osaa sanoa ja epäilen ettei tästä löydy edes kunnon tilastoa. Mutta suurin piirtein samaan tahtiin nuo vanhemmatkin kolleegat tuntuu työpaikkaa vaihtavan. Toisaalta tämä on varmaan myös alakohtaista. Tutkijana työskentelevällä vaimolla on ollut vuoden 2000 jälkeen kaksi työnantajaa joista kumpinkin on vielä muuttanut kertaalleen, itsellä IT-alalla kaksi. Eli, ja toki tällaisesta ~35 perspektiivistä, jomman kumman meistä työpaikan sijainti vaihtuu keskimäärin kerran vuodessa. Kumpaakaan meistä ei ole edes kertaakaan irtisanottu, ulkoistettu, tms.
Ehkä sen takia rahoitusalan konttorit keskittyvät kantakaupunkiin: siellä niin moni yritys haluaa saada alan parhaat osaajat hommiinsa. Hyvin monilla aloilla ja monissa yrityksissä pääpaino on kuitenkin kustannusten pitämisessä pieninä, eikä työntekijöiksi edes tule niitä parhaita osaajia, koska heille edut ovat paremmat jossakin muualla. Tälläisille yrityksille konttorin halpa sijainti on luonteva tapa säästää kustannuksia.
Toisaalta itseasiassa juuri näitä pieni- tai keskipalkkaisia työntekijöitä on vaikein löytää. Konttoreiden perustyövoima on juuri noita, ja naisia kuten Rainer huomautta, ja he tuppaavat kulkemaan julkisilla. Jos Vuosaarelaisen SOK:n aulasihteerin pitäisi ruveta kulkemaan Pakkalaan niin hän todennäköisesti siirtyisi esim. Aleksis Kivenkatua seuraavaan korttelin Nordealle töhin.
Tulopoliittisesti tästä oikeastaan seuraa se, että hyvätuloisimmat pärjäävät työmatkansa oikein mainiosti ilman autoa, mutta esim. duunarihommissa pääkaupunkiseudun laidoilla vuorotyötä tekevät joutuvat pistämään vähiä tulojaan autoiluun.
Jep, pieni palkka, epäsäännölliset työajat ja pakollinen auto syömässä vähiä tuloja. Lohtuna työmatkavähennys, joka on tosin sitä pienempi mitä pienemmät tulot.
Viimeksi muokannut moderaattori: