Kuinka joukkoliikenneharrastuksesi sai alkunsa?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten muilla joukkoliikenneharrastus sai alkunsa.
Itsellä se lähti siitä kun 2020 loppuvuodesta näin Transdevin Telivolvoja Oulussa.
Siinä vaiheessa kun astuin ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana Väinö Paunu Oy:n linja-autoon Tampereen seudun joukkoliikenteessä.

Vaikka rahaa ei ollut aina, niin tongin roskiksia käteislippujen toivossa, sillä näin että poistuvat asiakkaat niitä heittävät roskiin. Ne oli voimassa jopa useita vartteja, ja sain täyden vapauden matkustaa paunulaisilla.
Lippuja löytyi välillä niinkin paljon, ettei paunulaisesta saanut heittämälläkään (esim. bussiin astuessa saattoi löytää tuoreempaa matkalippua penkiltä).

Tiesin jo 14-vuotiaana, että autoliikkeeseen en tule jalallanikaan astumaan.

Tuntui heti siltä, että olin oikeassa paikassa. Se tuntui hyvältä bussilta ja matkafiilis saapui heti ajatuksiini voimaannuttavana asiana.

Aloin heti tutustua yritykseen, juttelin ihanille kuljettajille, ja kysyin Sirpikseltä kaiken mitä hän on mieltä työpaikastaan. Vain 14-vuotiaana.

Näin 31-vuotiaana pidän edelleen lupauksistani. Ei autoa, ei ajokorttia. Sillä erotuksella, että autoliikkeessä olen kyllä käynyt, ja saanut Automyyjältä autoliikkeen tapahtumassa sontikan.
Ei tarkkaa muistikuvaa henkilöstä, mutta Automyyjältä näytti, oltiin silloin Lielahdessa :D Hauskinta on se, että siellä ollut Autohuoltaja on kans Paunulla nykyään :D

Hän on nykyään Paunun bussikuski jo vuosia. Minä harrastan joukkoliikennettä nimenomaan fiilispohjalta.

Joukkoliikenteessä minua eivät juuri ratikat tai junat kiinnosta, eivät lentokoneet. Vain bussit. Ja bussit, jotka ovat erityisesti niitä oikeita busseja, Paunulaisia.

31-vuotiaana huomaan, että Sirpis on jäämässä eläkkeelle ja ihan samassa firmassa edelleen. Paunu on ollut mulle tuttu ja turvallinen valinta. Tiedän firman ja kuskit ovat tuttuja. Hyvä matkustaa.
Se liittyy INFJ-persoonallisuuteen, en vaihda, jos olen tyytyväinen. Olen uskollinen. Siksi matkustin paunulaisissa Pirkkalassa viimeiseen lähtöön saakka. Nyt lupaan, että matkustan Paunulaisissa viimeiseen ajoon koko Nysse-alueella.

Minulla on Paunun jousiheijastin, Paunulaisissa.-soittolista Spotifyssa ja lukuisia matkakertomuksia blogissa siitä, mitä rakastan tehdä.

Olla Paunulaisessa. Ensi kuussa Paunulaisella uimahalliin, marraskuussa Loimaalle, kyllä kiitos! :p
 
1980-luvun puolenvälin tienoilla TKL:n Ajokkien (Sisu, Volvo, Scania) kyydissä kun istuskelin lastenvaunuissa ja matkailin milloin tarhaan, milloin isän kanssa kauppahalliin lauantaisin. Sieltä jostakin se on lähtöisin. Vuosien varrella tuli kuvioihin mukaan kaikenlaista asiaan liittyvää, mm. piirustuksia ja pahvibusseja. Kuvaaminen alkoi vuodenvaihteessa 2004-05. Reilu vuosi sitten hankin ensimmäisen oman pirssini, joten matkustus on sen jälkeen jäänyt vähemmälle. Mutta kiinnostus ei ole loppunut.
 
Viimeksi muokattu:
Tuon nyyhkytarinan ostaessasi unohdit nimimerkki Salomaan trollaamistaipuksen. Haluatko hänen jatkavan sitä?
En todellakaan halua. Osaatko sinäkin olla ärsyyntymättä hänen viesteistään tai ohittaa ne tyynesti?

---------- Viestit yhdistetty klo 19:37 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 19:26 ----------

Mutta koska en ole tämän foorumin ylläpitäjä enkä moderaattori en ota kantaa asiaan enempää.
 
En todellakaan halua. Osaatko sinäkin olla ärsyyntymättä hänen viesteistään tai ohittaa ne tyynesti?

---------- Viestit yhdistetty klo 19:37 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 19:26 ----------

Mutta koska en ole tämän foorumin ylläpitäjä enkä moderaattori en ota kantaa asiaan enempää.

Yritetään, mutta hänen haluaan rajoittaa kuka saa kommentoida kenenkin kirjoituksia en pidä asiallisena.
 
Tuon nyyhkytarinan ostaessasi unohdit nimimerkki Salomaan trollaamistaipuksen. Haluatko hänen jatkavan sitä?

Nettipalstoilla on tyypillistä että hyvin perusteltua eriävää mielipidettä kutsutaan trollaamiseksi. Ei siis osata olla sivistyneesti väärässä. Melamies aloitti tämänkin jä hän on enemmän kiinnostunut minusta henkilönä kuin joukkoliikenteestä.

---------- Viestit yhdistetty klo 21:42 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 21:39 ----------

Yritetään, mutta hänen haluaan rajoittaa kuka saa kommentoida kenenkin kirjoituksia en pidä asiallisena.

Se on asiallista silloin kun jonkun kirjoitukset nähdään aina kielteisenä. Eikä kyseessä ole rajoitus, vaan ratkaisun esittäminen ongelmaan. Jos A ja B eivät kommentoi toistensa kirjoituksia, niin foorumilla kukaan ei menettäisi yhtään mitään. Jos esitys on huono niin jatketaan sitten näin.
 
Nettipalstoilla on tyypillistä että hyvin perusteltua eriävää mielipidettä kutsutaan trollaamiseksi. Ei siis osata olla sivistyneesti väärässä.
Tämä on aivan totta, ja valitettavan yleistä tänä päivänä. Kun menee sanomaan totuuksia, saa liian helposti kuulla olevansa esimerkiksi itänaapurin asialla, usein vieläpä silloinkin kun keskustelussa ei edes ole mainittu kyseistä itänaapuria. Jotkut eivät vaan kestä totuuksia tänä päivänä, mutta se on heidän ongelmansa.
Mutta jospa jätetään tämä keskustelu nyt ja palataan otsikon mukaiseen...
 
Tämä on aivan totta, ja valitettavan yleistä tänä päivänä. Kun menee höpisemään päättömiä salaliittoteorioita, saa liian helposti kuulla olevansa esimerkiksi itänaapurin asialla, usein vieläpä silloinkin kun keskustelussa ei edes ole mainittu kyseistä itänaapuria. Jotkut eivät vaan jaksa osallistua höpinöihin tänä päivänä, mutta se on heidän ongelmansa.
Mutta jospa jätetään tämä keskustelu nyt ja palataan otsikon mukaiseen...

Korjasin vähän viestiäsi todellisuuden suuntaan.
 
Joo, heittäkää se johonkin muuhun ketjuun ettei kaikki ketjut ole täynnä tuota huttua.

No niin, Melamiehen ja Salomaan väittely on ilmeisesti laantunut, joten jatketaan otsikon mukaan. Oma joukkoliikenneharrastukeni alkoi jo pikkupoikana, asuin silloin Munkkiniemessä, toisessa n.k. Munkkiniemen porttitalossa ja siihen aikaan, 40-luvun loppupuolella, toinen Munkkiniemen Puistotien ratikkapysäkki oli näiden porttitalojen välillä, aivan kotini ikkunan alla. Ratikat kiehtoivat minua alusta alkaen ja seurasin jatkuvasti niiden menoa, vaunutyyppeja pikkuruotsalaisista "Arkkuihin", sivunumeroita jne. Merkittävin mullistus oli mulle silloin kun HKL astui kuvaan ja sivunumerot muutettiin niin että vetovaunut ja perävaunut saivat omat perättäiset numerosarjat. Aluksi olin ihan pihalla, mutta aika nopeasti mulle selvisi uusien numeroiden salaisuudet. Kun "Arkut" saapuivat, silloin nrot. 431-436, alkoi tavallaan uusi aikakausi, niistä tuli silloisen M-linjan vakinaiset ratikat, saivat sittemmin nrot. 181-186 ja kun lähtöjä oli joka 12. minuutti jätettiin 186 varavaunuksi. Seuraava iso muutos oli silloin kun linja 4 Hietalahti/Meilahti ja linja M Erottaja/Munkkiniemi yhdistettiin linjaksi 4 Hietalahti/Munkkiniemi ja vuorovälistä tuli muistaakseni vain 6 minuuttia. Nelosella liikennöi sen jälkeen arkut 181-186 ja edellisen nelosen linjan Kariavaunut 187-192. Vielä isompi joukkoliikenneuutinen oli sen jälkeen kun uusi silta Meilahdesta valmistui ja kaukobussit ajoivat Meilahden ja Munkkiniemen portin kautta Huopalahdentietä Turun suuntaan. Silloin seurasin myös k.o. busseja, niiden linjoja ja eri liikenneyhtiöiden sivunumeroita. Bussit kiinnostivat sitten vielä yhä enemmän kun vanhempani ostivat kesämökin Espoon Soukasta, silloin nimeltä Sökö. Bussiyhtiö joka silloin hoiti Jorvaksentien joukkoliikennettä oli Matkustajain Auto, bussien värit sinipunaisia keltaisella raidalla, autoja oli silloin 21 ja kalusto varsin kirjava, vanhoja nokka-autoja, uusimmissa autoissa moottori oli kuljettajan oikealla puolella, oli Volvo, Scania ja Sisu. Soukan vakinaiset autot olivat alussa nrot. 6 ja 12, sittemmin nrot. 2 ja 3., "ruuhkavuoroissa" vielä muita, varsinkin nrot.8 ja 15. Espoon kasvaessa myös bussiliikenne kasvoi ja muuttui ja tämä kehitys jatkuu vielä kiivaassa tahdissa. Mutta kiinnostukseni joukkoliikenteeseen jäi eikä ole hävinnyt minnekään.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Oma joukkoliikenneharrastukeni alkoi jo pikkupoikana, asuin silloin Munkkiniemessä, toisessa n.k. Munkkiniemen porttitalossa ja siihen aikaan, 40-luvun loppupuolella, toinen Munkkiniemen Puistotien ratikkapysäkki oli näiden porttitalojen välillä, aivan kotini ikkunan alla. Ratikat kiehtoivat minua alusta alkaen ja seurasin jatkuvasti niiden menoa, vaunutyyppeja pikkuruotsalaisista "Arkkuihin", sivunumeroita jne.

Mitäs kaikkea muuta mielenkiintoista muistat Munkkiniemestä? Tuohon aikaan M:n reitti oli Puistotie–Laajalahdentie–Hollantilaisentie–Saunalahdentie ja slinga "Kalastajatorpalla", minkä varmaan muistat. (Sille slingalle on muuten vieläkin kaavassa varaus, tai niin päin, että se kaava on ikivanha ja slinga on siellä mukana.) Mutta muistatko, oliko Munkkiniemessä muitakin kiskoja? Ramsaynrannassa?

Erityisesti kiinnostaa, onko sinulla mitään muistikuvia Stenius-yhtiön satamaradasta, joka rakennettiin Saunalahdentien ja Pikkuniementien kulmasta alas satamaan (se laiturihan on vieläkin jäljellä siellä Pikkuniemen kärjessä). Tämä rata rakennettiin 1917 ja oli paikalla vielä ainakin 1930-luvun alkupuolella, mutta sen purkuvuodesta ei ole mitään tietoa.
 
Mitäs kaikkea muuta mielenkiintoista muistat Munkkiniemestä? Tuohon aikaan M:n reitti oli Puistotie–Laajalahdentie–Hollantilaisentie–Saunalahdentie ja slinga "Kalastajatorpalla", minkä varmaan muistat. (Sille slingalle on muuten vieläkin kaavassa varaus, tai niin päin, että se kaava on ikivanha ja slinga on siellä mukana.) Mutta muistatko, oliko Munkkiniemessä muitakin kiskoja? Ramsaynrannassa?

Erityisesti kiinnostaa, onko sinulla mitään muistikuvia Stenius-yhtiön satamaradasta, joka rakennettiin Saunalahdentien ja Pikkuniementien kulmasta alas satamaan (se laiturihan on vieläkin jäljellä siellä Pikkuniemen kärjessä). Tämä rata rakennettiin 1917 ja oli paikalla vielä ainakin 1930-luvun alkupuolella, mutta sen purkuvuodesta ei ole mitään tietoa.
Niinpä, tuohon aikaan spårareitti meni Meilahdesta vanhan puusillan yli, joka oli vain spåralle ja molemmin puolin jalankulkijoille, Munkkiniemen Aukiolle missä oli eka pysäkki ja sen jälkeen Puistotientien/Laajalahdentien risteys missä oli toka pysäkki, Laajalahdentien/Hollantilaisentien risteys missä oli 3. pysäkki ja lopuksi Hollantilaisentietä ja Saunalahdentietä Kalastajantorpan slingalle. Sitä ennen reitti kävi ilmeisesti heti sillan jälkeen vasemmalle vähän nykyisen Ramsayrannan vieressä missä oli pieni ja kapea hiekkatie ainoastaan jalankulkijoille ja luultavasti sieltä sitten samaan slingaan. Vanhempani kertoivat että he näkivät eräänä sunnuntaina Marsalkka Mannerheim ratsastavan tuolla tiellä. Kiskot olivat vielä siellä, mutta ainoastaan sen pienen kävelytien päällä, suurin pirtein heti Munkkiniemen Aukion jälkeen seuraavaan sillan saakka. Mutta valitettavasti en muista mitään Stenius-yhtiön satamaradasta. Tuosta toisesta sillasta vielä sen verran, että se oli autoille ja jalankulkijoille ja sinne ajettiin Meilahdesta heti ennen silloista linjaa 4:n päätepysäkiltä vasemmalle Meilahdentietä ja Tamminientien risteyksestä oikealle ja sitten sillan yli Munkkiniemelle. Se oli silloin ainoa tie päästä Munkkiniemeen autolla. Kuusisaaren ja Lehtisaaren kautta Espooseen oli ainoastaan pieni kävelytie. Kun sittemmin vanha puusilta korvattiin uudella sillalla myös linja-autoliikenne Turun suuntaan siirrettin Paciuksentieltä uuden sillan kautta Huopalahdentielle ja sieltä edelleen länteen päin. Sen muistan vielä että heti nelosen päättärin jälkeen Paciuksentien oikealla puolella oli iso puinen hyppyrimäki ja heti sen jälkeen vei samanlainen pieni hiekkainen kävelytie Haagaan suuntan. Kerrottiin että H-linjan reitti kävi jossain vaiheessa sitä tietä, mutta en tiedä oliko se totta vai tarua. Kiskoja sieltä ei ainakaan löytynyt. Kun tämän ketjun otsikko on "Muita busseista" mainittakoon vielä että linja-autoliikennettä Turkuun hoiti Pohjolan Liikenne, Someron Liikenne ja muistaakseni myös Vainion Liikenne. Sen muistan myös että Someron Liikenteen busseista suuri osa oli Leyland autoja. Bussipysäkki sijaitsi heti uuden sillan jälkeen Munkkiniemen puolella. Tämä oli siis tilanne, niinkuin sen muistan noin suurin piirtein v.1950 molemmin puolin.
 
Kiitos!

Sitä ennen reitti kävi ilmeisesti heti sillan jälkeen vasemmalle vähän nykyisen Ramsayrannan vieressä missä oli pieni ja kapea hiekkatie ainoastaan jalankulkijoille ja luultavasti sieltä sitten samaan slingaan. Vanhempani kertoivat että he näkivät eräänä sunnuntaina Marsalkka Mannerheim ratsastavan tuolla tiellä. Kiskot olivat vielä siellä, mutta ainoastaan sen pienen kävelytien päällä, suurin pirtein heti Munkkiniemen Aukion jälkeen seuraavaan sillan saakka.

Myös nimimerkki Jusa muistaa nämä kiskot, samoilta kohdilta, 1950-luvulta. Sitä emme tiedä, milloin ne lopulta on purettu, mutta ne jätettiin kuitenkin varayhteydeksi vuonna 1937, kun se Fiskiksen slinga rakennettiin, ja olivat ilmeisesti ajokuntoiset 40-luvun alussa vielä.

Ennen slingan rakentamista vaunut ajoivat Munkkiniemessä isoa silmukkaa eli sillan jälkeen vasemmalle rantaa myötäillen ja sitten Saunalahdentietä, Hollantilaisentietä jne takaisin Munkkiniemen aukiolle.

Mutta valitettavasti en muista mitään Stenius-yhtiön satamaradasta.

Se on harmi. Jusakaan ei muista. Se on ollut niin syrjässä, ettei sinne ehkä ole ollut asiaa. Olisi kiva tietää, milloin ne kiskot on purettu – voi tietysti olla, että purku on tehty jo 1930-luvullakin. Tuo satamarata jäi Steniuksen omistukseen, kun linjaradat 1927 myytiin HRO:lle.

Sen muistan vielä että heti nelosen päättärin jälkeen Paciuksentien oikealla puolella oli iso puinen hyppyrimäki ja heti sen jälkeen vei samanlainen pieni hiekkainen kävelytie Haagaan suuntan. Kerrottiin että H-linjan reitti kävi jossain vaiheessa sitä tietä, mutta en tiedä oliko se totta vai tarua. Kiskoja sieltä ei ainakaan löytynyt.

(Muille lukijoille selvennyksenä, että nelosen päätepysäkki oli siis Meilahdessa suunnilleen Paciuksenkadun ja nyk. Meilahdentien risteyksessä. Munkkaan kulki M, ei nelonen.)

Tuo on sekä totta että tarua, nimittäin sillä hiekkatiellä on ollut kyllä kiskot. Ne purettiin heti 1934, kun Paciuksenkadun rata otettiin käyttöön. Mutta eivät olleet H:n käytössä, vaan M:n. M kulki siis Tullinpuomista Turuntietä (Mannerheimintietä) vähän nyk. Kuusitien pohjoispuolelle asti, missä rata sitten kaartui vasemmalle ja tuon hiekkatien päältä Munkkiniemen sillalle asti. Oikaisu Tukholmankadun ja Paciuksenkadun kautta saatiin siis 1934.
 
Kiitos!



Myös nimimerkki Jusa muistaa nämä kiskot, samoilta kohdilta, 1950-luvulta. Sitä emme tiedä, milloin ne lopulta on purettu, mutta ne jätettiin kuitenkin varayhteydeksi vuonna 1937, kun se Fiskiksen slinga rakennettiin, ja olivat ilmeisesti ajokuntoiset 40-luvun alussa vielä.

Ennen slingan rakentamista vaunut ajoivat Munkkiniemessä isoa silmukkaa eli sillan jälkeen vasemmalle rantaa myötäillen ja sitten Saunalahdentietä, Hollantilaisentietä jne takaisin Munkkiniemen aukiolle.



Se on harmi. Jusakaan ei muista. Se on ollut niin syrjässä, ettei sinne ehkä ole ollut asiaa. Olisi kiva tietää, milloin ne kiskot on purettu – voi tietysti olla, että purku on tehty jo 1930-luvullakin. Tuo satamarata jäi Steniuksen omistukseen, kun linjaradat 1927 myytiin HRO:lle.



(Muille lukijoille selvennyksenä, että nelosen päätepysäkki oli siis Meilahdessa suunnilleen Paciuksenkadun ja nyk. Meilahdentien risteyksessä. Munkkaan kulki M, ei nelonen.)

Tuo on sekä totta että tarua, nimittäin sillä hiekkatiellä on ollut kyllä kiskot. Ne purettiin heti 1934, kun Paciuksenkadun rata otettiin käyttöön. Mutta eivät olleet H:n käytössä, vaan M:n. M kulki siis Tullinpuomista Turuntietä (Mannerheimintietä) vähän nyk. Kuusitien pohjoispuolelle asti, missä rata sitten kaartui vasemmalle ja tuon hiekkatien päältä Munkkiniemen sillalle asti. Oikaisu Tukholmankadun ja Paciuksenkadun kautta saatiin siis 1934.

Kiitos paljon tuosta infosta. On ollut ilo seurata tätä keskustelua lähiympäristön historiasta
 
Kiitos!



Myös nimimerkki Jusa muistaa nämä kiskot, samoilta kohdilta, 1950-luvulta. Sitä emme tiedä, milloin ne lopulta on purettu, mutta ne jätettiin kuitenkin varayhteydeksi vuonna 1937, kun se Fiskiksen slinga rakennettiin, ja olivat ilmeisesti ajokuntoiset 40-luvun alussa vielä.

Ennen slingan rakentamista vaunut ajoivat Munkkiniemessä isoa silmukkaa eli sillan jälkeen vasemmalle rantaa myötäillen ja sitten Saunalahdentietä, Hollantilaisentietä jne takaisin Munkkiniemen aukiolle.



Se on harmi. Jusakaan ei muista. Se on ollut niin syrjässä, ettei sinne ehkä ole ollut asiaa. Olisi kiva tietää, milloin ne kiskot on purettu – voi tietysti olla, että purku on tehty jo 1930-luvullakin. Tuo satamarata jäi Steniuksen omistukseen, kun linjaradat 1927 myytiin HRO:lle.



(Muille lukijoille selvennyksenä, että nelosen päätepysäkki oli siis Meilahdessa suunnilleen Paciuksenkadun ja nyk. Meilahdentien risteyksessä. Munkkaan kulki M, ei nelonen.)

Tuo on sekä totta että tarua, nimittäin sillä hiekkatiellä on ollut kyllä kiskot. Ne purettiin heti 1934, kun Paciuksenkadun rata otettiin käyttöön. Mutta eivät olleet H:n käytössä, vaan M:n. M kulki siis Tullinpuomista Turuntietä (Mannerheimintietä) vähän nyk. Kuusitien pohjoispuolelle asti, missä rata sitten kaartui vasemmalle ja tuon hiekkatien päältä Munkkiniemen sillalle asti. Oikaisu Tukholmankadun ja Paciuksenkadun kautta saatiin siis 1934.

OK, kiitos. Nyt tämäkin palapeli sai ratkaisunsa.
 
Joukkoliikenneharrastus alkoi 80-luvun alussa. Mulle ostettiin kuukausilippu ja aloin epäjärjestelmällisesti, mutta sinnikkäästi ajella Helsingin sisäisiä linjoja keskittyen ehkä eniten Itä-Helsingin linjoihin. Kuljin myös raitiovaunuilla ja metron avauduttua -82 sekin piti läpi ajaa, mikä olikin nopeasti hoidettu.
 
Takaisin
Ylös