Vs: Kuskien poikkeamat linjan reitiltä
Oikominen on minun puolestani ihan OK, kunhan yhtään ainutta pysäkkiä ei jää välistä. Harvassa tosin lienee ne rinnakkaisväylät, joita ylipäänsä on mahdollista käyttää ilman pysäkkien skippausta.
Tämäkin saattaa johtaa eriarvoiseen toimintaan bussinkuljettajia ja joukkoliikenteen asiakkaita kohtaan.
Esimerkkinä mainitsen vaikkapa jo edesmenneet Kasarmintorin ruuhkalinjat (mm. 64S, 71S ja 77S).
Noilla linjoilla oli nimittäin kuljettajia, jotka ajoivat suoraan Unioninkatua Aleksille ja siitä oikealle kääntyen sekä siitä edelleen omalle reitille (Snellmaninkatu-Kirkkokatu-Unioninkatu), kun havaitsivat, että em. bussien virallisilla reittikaduilla oli liikaa ruuhkaa. Tässäkään tapauksessa ei jäänyt yhtään pysäkkiä väliin, mutta Kasarintorin linjojen viimeisinä vuosina virallinen reittihän meni niin, että Unioninkadulta käännyttiin oikealle Etelä-Espalle ja siitä edelleen samaa reittiä, kuin h16 (Havis Amanda-Katarinakatu-Snellmaninkaru-Kirkkokatu-Unioninkatu). Tämä taas alkoi johtaa siihen, että matkustajat alkoivat ehdottelemaan/käskemään niitä kuljettajia ("muutkin kuljettajat ajavat tuota kautta"), jotka halusivat noudattamaan ohjeita tunnon tarkasti ja ajaa linjojen oikeaa reittiä pitkin. Oikaisevat kuljettajat olivat taas "hyviä kuljettajia" ja "hyviä matkustajapalvelijoita".
Toinen esimerkkini ei ole varsinaisesti oikaisu, mutta myös esimerkki siitä, kuinka ns. sooloilu saattaa tehdä kovankin karhunpalveluksen:
Bussilinjan h14B päätepysäkki oli vuosikausia Munkkisaaressa, bussilinjan h16 entisellä kääntöpaikalla. Jotkin kuljettajat "palvelivat" matkustajiaan niin, että ajoivat kuitenkin linjan nykyiselle päätepysäkille eli Hernesaareen, saakka. Kun taas vuorossa oli kuljettaja, joka tunnollisesti päätti linjan ko. linja viralliselle päätepysäkille (Munkkisaareen), oli matkustajia, jotka pitivät häntä "virkaintoisena k****nä" ja liian pitkälle ajavat kuljettajat olivat "hyviä tyyppejä". Myönnän itsekin ajaneeni aikanaan tuonne Munkkisaareen saakka, kun aikaa oli, mutta joinain kertoina, kun sitä ei ollutkaan, sain osakseni ihmettelyä, kun käännyin niin aikaisin. Lopetin tuon homman hyvissä ajoin. Osa matkustajista alkoi jopa luulla, että linja h14B ajoi tuolloin oikeasti Hernesaareen saakka ja onneksi ko. linja muutettiin sittemmin kulkemaan virallisesti sinne, jolloin epäselvyydet loppuivat.
Pääsääntö on aina, että linjalta poikeaminen vaatii kaikissa olosuhteissa vähintään esimiehen tai liikenteentilaajan lupaa, jotta epäselviltä tilanteilta vältytään ja palvellaan kaikkia matkustajia tasa-arvoisesti. Sehän on joukkoliikenteen yksi päätarkoituksiakin.
