Valtio suunnittelee tehostavansa syrjäseutujen joukkoliikennettä siten, että asiakkaat kutsuisivat minibussin paikalle tarvittaessa. Matkasta maksettaisiin saman verran kuin muustakin joukkoliikenteestä.
Mikä tässä on lopulta ero siihen, että tarjolla on taksi, jossa kelpaa ”kuukausilippu”? Tällainen palvelu kun saataisiin käyntiin suunnilleen heti, koska on olemassa jo kalusto sekä henkilöstö, valmiit firmat jne. Kyse on vain siitä, että asiakkaan ja taksikuskin väliin tulee ”SSL - Suomen Seudun Liikenneyhtymä”, joka myy liput, kerää lipputulot ja ostaa kuljetuspalvelun yrityksiltä kilpailuttamalla ne.
Arvaan, että maaseudulla taksin eli henkilöauton kapasiteetti riittää hyvin. Eli että samalle reissulle tulee niin vähän matkustajia, ettei tarvita ”bussia”, enimmillään ehkä tila-auto. Varsinaisiin minibusseihin verrattuna henkilöautojen käytöllä on olennaisena etuna, että suursarjavalmisteinen auto on paljon halvempi kuin meikäläisiin erityisolosuhteisiin kymmeninä tai enintään satoina kappaleina valmistettu bussi. Kun tänne ei kuitenkaan kelpaa venäläiset tai aasialaiset suurissa sarjoissa valmistetut minibussit.
Ongelmaksi ennustan vain sen, että kun puhutaan minibusseista tai takseista, mennään eri yrityksiin ja myös eri lainsäädännän piiriin. Joukkoliikennelaki säätää bussiliikenteestä, taksilaki takseista. Tässä hahmoteltu palvelu on näiden välissä. Lakiahan voi muuttaa eduskunnan päätöksellä, mutta yritysten kulttuureja ei. Näen jo tilanteen, jossa Taksiliitto ja Linja-autoliitto ovat tukkanuottasilla siitä, kumpi saa tämän riemun itselleen, kumpi menettää saavuttamansa liiketoiminnan.
Tunteekos kukaan muuten helsinkiläisen Kovasen tilannetta? Firmallahan on sekä takseja että busseja.
Antero