Länsilinjat Oy

Vs: Luopioisten Linja

Eppu sanoi:
Kuule vertaapa vaikka toiseen samalla seudulla liikennöivään saman kokoluokan yhtiöön Paunuun. Paunu on uusinut noin 10 vuodessa lähes koko lähiliikennekalustonsa - kaikki autot ovat olleet uusia ja matalalattiaisia. LL puolestaan on hankkinut melkoisen kirjavaa - pääasiassa käytettyä - kalustoa hoitamaansa lähiliikenteeseen. Kyllä jokin mättää ja pahasti kun edelleen saa esim. linjalla 50 tyytyä esim. sirkkelimersukyytiin. Jos liikenne kilpailutettaisiin koko seudulla, saisi LL kärsiä kovat tappiot nahoissaan, jollei se olisi valmis panostamaan kalustonsa laatuun.

Jos liikenne kilpailutettaisiin Tampereella, kävisi yhtä huonosti kuin Helsingissä. Toivotaan, että näin ei käy. Onneksi myös lähes kaikki liikenne on liikenneluvilla, joten niitä ei onneksi voi kilpailuttaa. Kilpailutuksessa häviävät vain asiakkaat. Valitettavasti Helsingistä löytyy vielä joitakuita, jotka eivät ole vieläkään ymmärtäneet tätä.

Ja mitä Paunuun tulee, kannattaa muistaa että kyllähän sitä autoja voi ostaa niin kauan kun pankki sanoo kyllä asialle. Todennäköistä on tuleva pitkä kuiva kausi kalustohankinnoissa. Ellei Paunu ole keksinyt viisastenkiveä ja tahko rahaa kuin roskaa jollain...

Ja onhan se hyvä, että saadut autot maalataan omiin väreihin, ettei monen firman tyyliin ajeta miljoonalla erivärisellä autolla. Ja monta, monta kertaa kun uutena hankittu auto uupuu, joku 20+v vekotin on se, joka pelastaa päivän.

On totta, että vanhoissa autoissa on jotain huonoja puolia, mutta mitä järkeä sitoa rahaa uuteen autoon pankkin taakse, kun voit tehdä bisnestä pienemmällä investoinnilla käytetyllä? Tietysti kultainen keskitie on löydettävä. Ei nykyhinnoilla tästä maasta löydy montaa yritystä, joka voi ostaa suurta määrä uutta kalustoa.
 
Admiral Observer sanoi:
Ja mitä Paunuun tulee, kannattaa muistaa että kyllähän sitä autoja voi ostaa niin kauan kun pankki sanoo kyllä asialle. Todennäköistä on tuleva pitkä kuiva kausi kalustohankinnoissa. Ellei Paunu ole keksinyt viisastenkiveä ja tahko rahaa kuin roskaa jollain...

Ensinnäkin totean, että luojan kiitos, tehtäväkenttääni ei kuulu pohtia millä rahoitustavalla kannattaa Länsilinjojen tai Paunun uudet autonsa ostaa. Sitä varten käsittääkseni kummassakin yrityksessä on hieman fiksumpia henkilöitä näitä ratkaisuja pohtimassa. Oletan että omaksi panoksekseni riittää tehdä työni mahdollisimman hyvin ja pitää ne asiakkaat tyytyväisinä, jotta he tulisivat jatkossakin osallistumaan palkkani maksuun.

Toisekseen, on myös hyvä ettei ole minun tehtäväni miettiä, paljonko uusia autoja vuotta kohden on varaa milläkin yrityksellä ostaa. Sitäkin varten on yrityksien johtoportaassa ne viisaammat ihmiset. Vaikka olet kirjoituksessasi kertonut, mikä tulee olemaan todennäköistä (eli pitkä tauko uushankinnoissa Paunun kohdalla), toivon kovasti että olet väärässä...

Olen kuitenkin pannut merkille, että Paunun autot eivät ole liikennöineet juurikaan esimerkiksi Nordea Rahoituksen teipit koristeenaan, vaikka tuollainen taho saattaa uusimpien autojen rekisteriotteen "omistaja" -kentässä ollakin mainittuna. Mutta mitenkäs on Länsilinjain laita? Jotain sinivoittoisessa värityksessä kulkevia linjureita (eikä edes kovinkaan uusia) on näkynyt useahkosti linjalla 50, mistä johtuen joskus olenkin leikkimielellä heittänyt että "ajaakos tuota Höytämöläistä nykyään OP-Bussiliikenne?"

Yksi talouselämän realiteetti on se, että rahoituslaitos varmasti sanoo "ei" viimeistään siinä kohtaa, kun se katsoo mahdollisesti ottavansa liian suuren riskin rahoituksen myöntäessään. Mikäli tälläinen tilanne tulee yritykselle eteen, lienee johtohenkilöillä todellakin itsetutkiskelun paikka, joskin se saattaa siinä kohtaa olla jo hieman myöhäistä.

Admiral Observer sanoi:
On totta, että vanhoissa autoissa on jotain huonoja puolia, mutta mitä järkeä sitoa rahaa uuteen autoon pankkin taakse, kun voit tehdä bisnestä pienemmällä investoinnilla käytetyllä? Tietysti kultainen keskitie on löydettävä. Ei nykyhinnoilla tästä maasta löydy montaa yritystä, joka voi ostaa suurta määrä uutta kalustoa.

Puhut tuolla eräässä toisessa kirjoittamassasi tekstissä, että "asiakaspalvelu on merkittävä tekijä kokonaisuutta ajatellen". Onko mielestäsi hyvää asiakaspalvelua vaikkapa se, että kesäliikenteestäkin vaikkapa mainitulla linjalla 50 aika iso osa hoidettiin paitsi vanhalla, myös monin osin ajoon soveltumattomalla kalustolla (kuten esim 80-luvun puolivälin korkea pikavuoro-Deca)? Onko sinällään kiihkeärytmisessä kaupunkiliikenteessä täyden työpäivän vanhalla manuaalivaihteisella "turistibussilla" suorittava kuljettaja parhaalla mahdollisella tavalla motivoitunut palvelemaan asiakkaita? Ja mikä ainakin minun mielestäni tärkeintä, kokeeko maksava asiakas tuollaiseen vaunuun astuessaan, että häntä arvostetaan siten kuten kuljettajien, ajojärjestelijöiden ja lopulta yrityksen johdonkin palkkojen ensisijaisena maksajana kuuluisi arvostaa? Uskallan epäillä... Jos kuljettajalle annetut työvälineet asiakkaiden palvelemiseen ovat lähtökohdiltaan puutteelliset, ei paraskaan asiakaspalvelija voi mitään tosiasioille. Parhaansa toki voi tehdä, mutta ei siinä ihmeisiin pystytä. Vanhaa sanontaa lainatakseni: "vaikea kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu".

Ps. Käsittääkseni valtaosa maamme linja-autoyrityksistä hankkii kaikesta huolimatta kalustonsa pääasiassa uutena. Käytettyjä hankkimalla kalustoaan "uusivat" lähinnä maaseutujen pikkuyritykset, joiden autoille kertyvät kilometrisuoritteet ei välttämättä ole kovinkaan suuria. Sellaiseen ajoon hyväkuntoinen käytetty bussi epäilemättä onkin oikein fiksu ratkaisu. Eihän ole mitään järkeä ostaa uutta ja kallista autoa pihaan seisomaan, sen tajunnemme kumpikin.
 
Viimeksi muokattu:
J_J sanoi:
Ensinnäkin totean, että luojan kiitos, tehtäväkenttääni ei kuulu pohtia millä rahoitustavalla kannattaa Länsilinjojen tai Paunun uudet autonsa ostaa. Sitä varten käsittääkseni kummassakin yrityksessä on hieman fiksumpia henkilöitä näitä ratkaisuja pohtimassa. Oletan että omaksi panoksekseni riittää tehdä työni mahdollisimman hyvin ja pitää ne asiakkaat tyytyväisinä, jotta he tulisivat jatkossakin osallistumaan palkkani maksuun.
Valitettavan tyypillinen elämäntapa. Minä teen vain sen mitä ”minulle kuuluu”. Dynaamisessa ja toimivassa yrityksessä myös ei-toimihenkilöt saavat ideoida, antaa palautetta ja ehdottaa asioita. Kuitenkin suunnittelu ja johto saavat tietoa vain suorana palautteena, kuljettajien kautta sekä numeraalisista indikaattoreita. Tämän tiedon pohjalta he joutuvat tekemään ratkaisut. Jokainen lisätieto parantaa lähtökohtia tehdä oikeansuuntaisia ratkaisuja. Tietysti en tiedä Paunun toimintatapaa tässä asiassa. Tämä vielä hieman syö pohjaa koko keskustelulta, sillä mielestäni on kornia vaatia uutta kalustoa käyttöön mutta samassa kiistää, ettei se ole minun ongelmani keksiä siihen rahoitus. Tietysti, jos on hyvä asiakaspalvelija se auttaa asiaa todella paljon. Enemmän, kuin uusi kalusto.

J_J sanoi:
Toisekseen, on myös hyvä ettei ole minun tehtäväni miettiä, paljonko uusia autoja vuotta kohden on varaa milläkin yrityksellä ostaa. Sitäkin varten on yrityksien johtoportaassa ne viisaammat ihmiset. Vaikka olet kirjoituksessasi kertonut, mikä tulee olemaan todennäköistä (eli pitkä tauko uushankinnoissa Paunun kohdalla), toivon kovasti että olet väärässä...
Kuten yllä mainitsin, päätökset ja vastuun tekee joku johtoportaassa. Mutta jos et anna heille päätöksen tekoa helpottavia/selventäviä palautteita ja tietoja, toivon, että ymmärrät olla tulevaisuudessa kritisoimatta heidän ratkaisujaan? Kokonaisuus on yhteinen, vastuun kantavat vain muutamat.

J_J sanoi:
Olen kuitenkin pannut merkille, että Paunun autot eivät ole liikennöineet juurikaan esimerkiksi Nordea Rahoituksen teipit koristeenaan, vaikka tuollainen taho saattaa uusimpien autojen rekisteriotteen "omistaja" -kentässä ollakin mainittuna. Mutta mitenkäs on Länsilinjain laita? Jotain sinivoittoisessa värityksessä kulkevia linjureita (eikä edes kovinkaan uusia) on näkynyt useahkosti linjalla 50, mistä johtuen joskus olenkin leikkimielellä heittänyt että "ajaakos tuota Höytämöläistä nykyään OP-Bussiliikenne?"
Tässä kannattaa muistaa että Paunu toi Tampereen seudulle tuon kokomainosteippaus-kirouksen 1990-luvulla. Ja on viisaasti jo päässyt siitä eroon. Valitettavasti Länsilinjojen sopimus on vielä vähän aikaa voimassa ja johto tekee päätöksensä sen tulevaisuudesta. Kyllä yrityksen ensimmäinen ja paras mainos on omissa väreissä ja nimissä oleva auto. Vasta sen jälkeen tulee kaikki muu.

J_J sanoi:
Puhut tuolla eräässä toisessa kirjoittamassasi tekstissä, että "asiakaspalvelu on merkittävä tekijä kokonaisuutta ajatellen". Onko mielestäsi hyvää asiakaspalvelua vaikkapa se, että kesäliikenteestäkin vaikkapa mainitulla linjalla 50 aika iso osa hoidettiin paitsi vanhalla, myös monin osin ajoon soveltumattomalla kalustolla (kuten esim 80-luvun puolivälin korkea pikavuoro-Deca)? Onko sinällään kiihkeärytmisessä kaupunkiliikenteessä täyden työpäivän vanhalla manuaalivaihteisella "turistibussilla" suorittava kuljettaja parhaalla mahdollisella tavalla motivoitunut palvelemaan asiakkaita? Ja mikä ainakin minun mielestäni tärkeintä, kokeeko maksava asiakas tuollaiseen vaunuun astuessaan, että häntä arvostetaan siten kuten kuljettajien, ajojärjestelijöiden ja lopulta yrityksen johdonkin palkkojen ensisijaisena maksajana kuuluisi arvostaa? Uskallan epäillä... Jos kuljettajalle annetut työvälineet asiakkaiden palvelemiseen ovat lähtökohdiltaan puutteelliset, ei paraskaan asiakaspalvelija voi mitään tosiasioille. Parhaansa toki voi tehdä, mutta ei siinä ihmeisiin pystytä. Vanhaa sanontaa lainatakseni: "vaikea kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu".
Tässä on niin monta kohtaa joihin haluan vastata, etten tiedä miten aloittaisin ja tekisin sen niin, että osaisin vastata kaikki tähän liittyvät aspektit.

  1. Kesäloman ajaltani en tiedä, mutta kyllä mielestäni Kutter Decojen vierailut ovat olleet äärimmäisen sattumanvaraisia Höytämön linjalla. Liittyneet enimmäkseen autorikkoihin sekä yksittäisen pätkän ajamiseen (sana autokierto on oleellinen).
  2. Jostain kumman syystä asiakkaat eivät ole valittaneet ja matkustajalaskennat osoittavat vain kasvua. Palautekin on ollut vanhoista autoista positiivinen (pehmeät penkit, mukava matkustaa yms.). Yleensäkin asiakkaiden tärkein kriteeri 95 % tapauksista on se, että pääsee minne on menossa ja mahdollisimman lähelle aikataulua. Hyvin, hyvin harvoin asiakas on tyytymätön kalustoon. Lastenvaunutkin ovat menneet kuulemma hyvin tavaratilaan. Tässäkin, tärkeintä on itse matka, ei se minkälaisella kalustolla se tehdään.
  3. Sopimaton millä kriteerillä? Sillä, että linjaa ei saisi ajaa kuin uudella autolla? 95 % asiakkaista ei kiinnitä kalustoon minkäänlaista huomiota. Tuntuu, että ainoat jotka oikeasti valittavat vanhasta kalustosta ovat alan harrastajat, jotka eivät edes kulje kyseisillä autoilla? Katso kohdat 2 ja 5. Sopimattomaksi kalustoksi tulkitsen 100 hengen kuljetusta tekemistä 30 hengen pikkubussilla. Tai rahtivuoron ajamista autolla jossa ei ole rahtitilaa.
  4. Kuljettajien työrupeama on sen verran lyhyt, että kuljettaja on ajanut Höytämöläistä maksimissaan 4 tuntia kyseisellä kalustolla. Jos kalusto vaikuttaa jopa asiakaspalvelun tasoon, voi kuljettaja katsoa peiliin ja kysyä onko hän oikealla alalla? Ja jos on tyytymätön kalustoon, palautetta.
  5. Kuljettajat ovat olleet tyytyväisiä autovalintoihin. Kumoaa sen, että kalusto vaikuttaisi kuljettajan asiakaspalvelumotivaatioon.
  6. Asiakas ja hänen matkustustarpeensa on tärkein.
  7. Mikäli näin olisi, että työkalut ovat puutteelliset, siitä pitää antaa palautetta. Täytyy muistaa, että kaikki linja-autot ovat vain ja ainoastaan työkaluja. Toiset sopivat paremmin tiettyyn ajoon kuin toiset. Tärkeintä on kuitenkin eteenpäin pääsy.
  8. Mikäli joskus nyt näin kävisi, että joku asiakas olisi tyytymätön kalustoon (hyvin, hyvin harvinaista) pystyy yleensä asiakaspalveluorientoitunut kuljettaja pelastamaan tilanteen niin, että asiakas tulee toistenkin. Informaation siirrolla on tässä tärkeä pointti. Ja loppujen lopuksi, jos emme pysty jotakuta asiakasta palvelemaan hänen vaatimustensa mukaan, hän yleensä löytää korvaavan keinon täyttää matkustustarve. Ei kannata yhtä asiakasta miellyttääkseen uhrata niitä muita.
  9. Vanhaa sanontaa mukaillen ”ahneilla ja turhamaisilla on yleensä paskamainen loppu”.
Mutta, ettei tämä nyt mene ihan riidan haastamiseksi, täytyy myöntää, että onhan se uusi kalusto ihan jees. Täytyy vain muistaa, että sitä kalustoa ei hankita vain siksi, että se on uutta (mikä tuntuu olevan täällä yleensä ainoa peruste hankinnalle) ja huomioon ottaen rahallisen tilanteen sekä uuden kaluston todellisen tarpeen.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Admiral Observer sanoi:
Valitettavan tyypillinen elämäntapa. Minä teen vain sen mitä ”minulle kuuluu”. Tämä vielä hieman syö pohjaa koko keskustelulta, sillä mielestäni on kornia vaatia uutta kalustoa käyttöön mutta samassa kiistää, ettei se ole minun ongelmani keksiä siihen rahoitus. Tietysti, jos on hyvä asiakaspalvelija se auttaa asiaa todella paljon. Enemmän, kuin uusi kalusto.

Ai että valitettava. Nyt alan ymmärtää sen, miksi ihmeessä teillä "naapurifirmassa" tuntuu olevan erilaisia pikkupomoja yhtä paljon kuin henkilökuntaa yleensäkin. Ihan tosissani tarkoitin, että jätän rahoitus- ja muut yrityksen johtamiseen liittyvät tehtävät niitä hoitaville henkilöille ilomielin. Jos valitettavaa on se, että pyrin sen "oman tonttini" hoitamaan niin hyvin kuin osaan, niin sitten on. Mielipiteen vapaus on Suomessa edelleen voimassa. Toisaalta en mitenkään vaadi uutta kalustoa käyttöön, olenhan autossa vain se välttämätön paha. Aiheutan työnantajalleni vain kuluja, toisin kuin matkustajat jotka tuovat tullessaan sitä rahaakin. Ja vaikka matkustajat eivät vaatimalla vaatisi, osaavat he kokemukseni mukaan kyllä arvostaa siistiä, uudehkoa ja tietyillä mukavuusvarusteilla kyllästettyä kalustoa.

Admiral Observer sanoi:
Tässä kannattaa muistaa että Paunu toi Tampereen seudulle tuon kokomainosteippaus-kirouksen 1990-luvulla. Ja on viisaasti jo päässyt siitä eroon.

Olet oikeassa. Omankin muistini mukaan ensimmäiset mainosbussit näillä kulmin olivat juuri Paunun vaunuja. Elettiin aikaa, jolloin uuden kaluston hankintaan ei ollut varaa, ja vanhojenkin ulkoasu oli monin paikoin päässyt ikävästi ränsistymään. Tuolloin saatiin pientä ensiapua kaluston yleisilmeen siistimiseen tekemällä sopimuksia eri yritysten kanssa autojen esiintymisestä "maksajan väreissä". Mielestäni tämä on parempi vaihtoehto, kuin ajaa vanhoilla autoilla pohjamaalit loistaen. Kuten sanoitkin onneksi nykytilanne on siinä määrin aurinkoisempi, että mainosvetoisia autoja ei enää juuri ole.

Admiral Observer sanoi:
Yleensäkin asiakkaiden tärkein kriteeri 95 % tapauksista on se, että pääsee minne on menossa ja mahdollisimman lähelle aikataulua. Hyvin, hyvin harvoin asiakas on tyytymätön kalustoon. Lastenvaunutkin ovat menneet kuulemma hyvin tavaratilaan. Tässäkin, tärkeintä on itse matka, ei se minkälaisella kalustolla se tehdään.

Juu, varmasti ne lastenvaunut menee tarvittaessa vaikka auton katolle, kuten olisi tehty vielä 60-luvulla pitämättä sitä mitenkään hankalana. Taisin jo aiemmin muistuttaa, että elämme 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskoa, jolloin on keksittynä paljon kätevämpiä konsteja liikkua vaunujen kanssa julkisilla kulkuvälineillä. Mikäli korkealattiainen (saati sitten "turistikalusto") olisi käytännöllistä ja ihan kelpoa, eiköhän myös TKL:n kalustosta valtaosa olisi sellaista.

Admiral Observer sanoi:
Sopimaton millä kriteerillä? Sillä, että linjaa ei saisi ajaa kuin uudella autolla? 95 % asiakkaista ei kiinnitä kalustoon minkäänlaista huomiota. Tuntuu, että ainoat jotka oikeasti valittavat vanhasta kalustosta ovat alan harrastajat, jotka eivät edes kulje kyseisillä autoilla? Katso kohdat 2 ja 5. Sopimattomaksi kalustoksi tulkitsen 100 hengen kuljetusta tekemistä 30 hengen pikkubussilla. Tai rahtivuoron ajamista autolla jossa ei ole rahtitilaa.

Mielestäni mainitun tyyppiset manuaalivaihteiset korkealattia-autot eivät todellakaan ole sopivia kaupunkiliikenteeseen, jollaiseksi itsestäänselvyyksinä lasken mm. Tampereen seutukunnan linjat 45, 50, 61, 62. Ne eivät ole sopivia ko. ajoon matkustajan, eikä kuljettajan kannalta. Varmasti ne ovat sopivia tarkasteltaessa asiaa suoraan yrityksen investointikustannusten kannalta, mutta se on jälleen mielestäni varsin lyhytnäköistä tarkastelua se. Mikäli itse kuitenkin ihannoit siinä määrin askeettisuutta sekä 70-lukua, että katsot kaikki nykyaikaisessa bussikalustossa esiintyvät uudistukset ja parannukset turhiksi, niin siellä Kemin suunnalla töitä vielä saanee tehdä perinteisellä kalustolla. Tuskin siellä katsottaisiin pahalla vaikka vähän matkustelisitkin kyseisen tyyppisillä vaunuilla.

Tuo "rahtivuoro" onkin sinällään mielenkiintoinen käsite, mikä tuo ilman hetkenkään pohtimista mieleen Rahti... anteeksi Länsilinjat Oy:n... En nyt takerru kuitenkaan siihen aiheeseen enempää ;-)

Admiral Observer sanoi:
Jos kalusto vaikuttaa jopa asiakaspalvelun tasoon, voi kuljettaja katsoa peiliin ja kysyä onko hän oikealla alalla? Ja jos on tyytymätön kalustoon, palautetta.

Olet tavallaan oikeassa. Ammattikuljettaja tekee työnsä niin hyvin kuin mahdollista sillä kalustolla mikä hänen käyttöönsä annetaan. Ainakin teoriassa... Silloin harvoin, kun itse omassa työssäni "pääsen" ajamaan vaikkapa lähiliikennettä keppivaihteisella autolla, koen sen piristävänä vaihteluna, en rangaistuksena. Mikäli se olisi jokapäiväistä työtä, alan/työpaikan vaihto ei varmasti olisi kovin kaukana päällimmäisistä ajatuksista.

Admiral Observer sanoi:
Kuljettajat ovat olleet tyytyväisiä autovalintoihin. Kumoaa sen, että kalusto vaikuttaisi kuljettajan asiakaspalvelumotivaatioon.

Varmasti itsekin tiedät, että kynnys tulla kiukuttelemaan kalustosta voi olla joskus melko korkea. Varsinkin tilanteessa, jossa työntekijä tietää, että kiukuttelulla asian laitaan tuskin on saatavissa parannusta. Kuten itsekin olet sanonut, ei uusia ja hienoja autoja kuitenkaan hankita kuljettajien leikkikaluiksi, vaan asiakkaiden kuljettamiseen paikasta a paikkaan b mahdollisesti kulkien paikan c kautta.

Admiral Observer sanoi:
Asiakas ja hänen matkustustarpeensa on tärkein.

Erittäin hyvin sanottu, olen täsmälleen samaa mieltä. Siitä huolimatta ei pidä tuudittautua siihen (sinänsä virheelliseen) uskomukseen, että asiakkaille kelpaa ikuisesti ihan mikä tahansa. Se, että pääsee kulkemaan, on palvelun minimitaso. Eikö sinunkin mielestäsi pitäisi pyrkiä palvelussa edes hieman tuota minimitasoa korkeammalle?

Admiral Observer sanoi:
Täytyy muistaa, että kaikki linja-autot ovat vain ja ainoastaan työkaluja. Toiset sopivat paremmin tiettyyn ajoon kuin toiset. Tärkeintä on kuitenkin eteenpäin pääsy.

Siinäpä se, olisi mielestäni varsin positiivista etenkin asiakkaiden, miksei myös kuljettajien kannalta, että kullekin linjalle ja kuhunkin vuoroon pyrittäisiin laittamaan ajoon (vara-autonkin joutuessa linjalle) kyseiseen tehtävään hyvin soveltuva auto. Oli se sitten uusi tai vanha. Toisin sanoen, kaukoliikenteeseen kaukoliikenneauto, lähiliikenteeseen lähiliikenneauto, mielellään matalalattiainen sellainen.

Admiral Observer sanoi:
Mikäli joskus nyt näin kävisi, että joku asiakas olisi tyytymätön kalustoon (hyvin, hyvin harvinaista) pystyy yleensä asiakaspalveluorientoitunut kuljettaja pelastamaan tilanteen niin, että asiakas tulee toistenkin.

Harvinaisuus on suhteellinen käsite. Toisaalta, jos on johonkin tasoon x tottunut, ei kovin herkästi osaa edes odottaa parempaa. Silloin puhutaan siitä palvelun minimitasosta, mitä jo useampaan otteeseen mainitun Velj. Salmelan sekä vaikkapa tämän Luopioisten uusimman hankinnan kohdalla sivutaan hyvin läheltä. Asiakas alistuu kohtaloonsa ja ajattelee "onneksi edes näin..." Kaikesta huolimatta, kuten sanoitkin: asiakaspalvelun periaatteet oikein oivaltanut henkilö pystyy tilanteen joissakin tapauksissa pelastamaan, mutta ei sekään ihmeisiin riitä.

Admiral Observer sanoi:
Mutta, ettei tämä nyt mene ihan riidan haastamiseksi, täytyy myöntää, että onhan se uusi kalusto ihan jees. Täytyy vain muistaa, että sitä kalustoa ei hankita vain siksi, että se on uutta (mikä tuntuu olevan täällä yleensä ainoa peruste hankinnalle) ja huomioon ottaen rahallisen tilanteen sekä uuden kaluston todellisen tarpeen.

Onneksi ei kovin monen bussi- (eikä muunkaan alan) yrityksen hankinnoista tehdä ratkaisuja näillä foorumeilla. Hukka meidät kaikki sillä menolla perisi. Totean edelleen, että onneksi useimmissa yrityksissä on fiksuja ja tehtäviensä tasalla olevia henkilöitä tekemässä näitäkin päätöksiä. Itse ajattelin jatkossakin keskittyä hoitamaan sen oman tonttini ja lähteä aamulla ajoon sillä vaunulla minkä työnantajani edustaja on ajoon valinnut. Oli se auto sitten uusi tai vanha, sopiva tai epäsopiva. Lähinnä asiakkaiden kannalta toivon että se olisi ennen kaikkea sopiva ja siisti.
 
J_J sanoi:
Nyt alan ymmärtää sen, miksi ihmeessä teillä "naapurifirmassa" tuntuu olevan erilaisia pikkupomoja yhtä paljon kuin henkilökuntaa yleensäkin. Ihan tosissani tarkoitin, että jätän rahoitus- ja muut yrityksen johtamiseen liittyvät tehtävät niitä hoitaville henkilöille ilomielin.
Tapansa kullakin ja jokaisella talolla. Informaation puute ja sen kulkemattomuus on tuntunut olevan suuri ongelma viimeaikoina. Toki omistajat tekevät päätökset, jos ei muuten niin numeraalisen tilastotiedon pohjalta, mutta ainakin meillä kaivataan inhimillistä otetta eli kuljettaja, esimies ja asiakaspalautetta ja kantaa monistakin asioista. Tonttiajattelussa on, kuten kaikissa järjestelmissä hyvät ja huonot puolensa. Pystyy fokusoitumaan omaan työhönsä ja tekemään sen varmasti paremmin kuin sellainen joka haahuilee moneen suuntaan. Ja mikäli se on Paunulla suosittu tapa, niin olkoon. Kalustollisestihan Paunulla näyttää menevän hyvin joka viittaa myös taloudelliseen menestykseen.

J_J sanoi:
Tuolloin saatiin pientä ensiapua kaluston yleisilmeen siistimiseen tekemällä sopimuksia eri yritysten kanssa autojen esiintymisestä "maksajan väreissä". Mielestäni tämä on parempi vaihtoehto, kuin ajaa vanhoilla autoilla pohjamaalit loistaen.
Totta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että yhtiön omalla värityksellä varustettu auto on paras mainos yhtiölle. Eihän uusia mainosteippauksia ole ollut kuin A&L:llä ja nyt meillä hetken aikaa kun nuo uudet Volvot ovat olleet Volvon mainosteipeissä. Pitäisi kait muuttua ensi viikolla. Tosin kyllä uskoisin mainosteippausten suurimman motivaattorin olleen siitä saatava raha kuin auton ulkoasu…

J_J sanoi:
Mikäli itse kuitenkin ihannoit siinä määrin askeettisuutta sekä 70-lukua, että katsot kaikki nykyaikaisessa bussikalustossa esiintyvät uudistukset ja parannukset turhiksi, niin siellä Kemin suunnalla töitä vielä saanee tehdä perinteisellä kalustolla.
En ihannoi askeettista 70 lukua. Mitä nyt olen ollut allalla 6 vuotta, niin olen tullut sellaiseen tulokseen, että mielestäni linja-autojen tekninen mukavuus, toimivuus, luotettavuus ja jopa ulkonäöllinen miellyttävyys ovat romahtaneet 1990-luvun puolivälin jälkeen. Totta kai on parannuksia, mutta kokonaisuus on menossa huonompaan suuntaan. Mitä tulee käytettävyyteen, muistutan edelleen, että asiakkaan ykköstilan jälkeen tulee heti taloudellisuus. Valitettavasti keppivaihteiset kuluttavat edelleen vähemmän polttoainetta kuin automaatit. Mutta oletko kenties sitten tyytyväinen, jos sanon, että ”okei, ei se deca Kutter nyt mikään hyvä vaihtoehto linjalle 50 ole, mutta välillä ei ole muita vaihtoehtoja”?

J_J sanoi:
Tuo "rahtivuoro" onkin sinällään mielenkiintoinen käsite, mikä tuo ilman hetkenkään pohtimista mieleen Rahti... anteeksi Länsilinjat Oy:n... En nyt takerru kuitenkaan siihen aiheeseen enempää ;-)
Rahaahan sekin vain tuo.

J_J sanoi:
Silloin harvoin, kun itse omassa työssäni "pääsen" ajamaan vaikkapa lähiliikennettä keppivaihteisella autolla, koen sen piristävänä vaihteluna, en rangaistuksena. Mikäli se olisi jokapäiväistä työtä, alan/työpaikan vaihto ei varmasti olisi kovin kaukana päällimmäisistä ajatuksista.
Sitten on ilmeisesti pieni ihme, kuinka vähän meiltä lähtee väkeä pois…? :D

J_J sanoi:
Varmasti itsekin tiedät, että kynnys tulla kiukuttelemaan kalustosta voi olla joskus melko korkea. Varsinkin tilanteessa, jossa työntekijä tietää, että kiukuttelulla asian laitaan tuskin on saatavissa parannusta.
Onko noin? Tuntuu siltä, ettei se niin matala ole kuljettajapalautteen suhteen. Ehkä vain ne kiukuttelun kohteet ovat hieman eri kuin mitä tässä puheessa ajetaan takaa…

J_J sanoi:
Erittäin hyvin sanottu, olen täsmälleen samaa mieltä. Siitä huolimatta ei pidä tuudittautua siihen (sinänsä virheelliseen) uskomukseen, että asiakkaille kelpaa ikuisesti ihan mikä tahansa. Se, että pääsee kulkemaan, on palvelun minimitaso. Eikö sinunkin mielestäsi pitäisi pyrkiä palvelussa edes hieman tuota minimitasoa korkeammalle?
Toki pitää pyrkiä ylemmäs. Mutta asiakkaidenkin olisi hyvä ymmärtää, että mitä spesifikoituneempaa palvelua he saavat, sitä kalliimpi sitä on tuottaa… Kuten olen sanonut, palautetta kalustosta tulee äärimmäisen vähän asiakkailta. Tässä voisin myös sanoa, että jos asiakkaat antavat palautetta kuljettajalle, niin sen kuljettajankin olisi hyvä siirtää sitä palautetta ylemmäs.

J_J sanoi:
Siinäpä se, olisi mielestäni varsin positiivista etenkin asiakkaiden, miksei myös kuljettajien kannalta, että kullekin linjalle ja kuhunkin vuoroon pyrittäisiin laittamaan ajoon (vara-autonkin joutuessa linjalle) kyseiseen tehtävään hyvin soveltuva auto. Oli se sitten uusi tai vanha. Toisin sanoen, kaukoliikenteeseen kaukoliikenneauto, lähiliikenteeseen lähiliikenneauto, mielellään matalalattiainen sellainen.
Onko Paunulla useitakin matalalattioita vara-autorivissä? Luonnollisesti näin pyritään tekemään. Onneksemme kuitenkin lähiliikennettä voi hoitaa hetkellisesti myös kaukoliikenneautolla, mutta toisinpäin vastaava korvaus on todella vaikeaa. Joskus todellakin on yksittäisiä tilanteita, että siellä on joku kaukoliikenteen auto. Ok?

J_J sanoi:
Silloin puhutaan siitä palvelun minimitasosta, mitä jo useampaan otteeseen mainitun Velj. Salmelan sekä vaikkapa tämän Luopioisten uusimman hankinnan kohdalla sivutaan hyvin läheltä. Asiakas alistuu kohtaloonsa ja ajattelee "onneksi edes näin..."
Ihan miten vain. Varmaankin tässä on niin suuri näkemysero asioissa, ettei muuksi muutu vaikka jatkaisimme tätä keskustelua hamaan loppuun asti.

J_J sanoi:
Onneksi ei kovin monen bussi- (eikä muunkaan alan) yrityksen hankinnoista tehdä ratkaisuja näillä foorumeilla. Hukka meidät kaikki sillä menolla perisi. Totean edelleen, että onneksi useimmissa yrityksissä on fiksuja ja tehtäviensä tasalla olevia henkilöitä tekemässä näitäkin päätöksiä. Itse ajattelin jatkossakin keskittyä hoitamaan sen oman tonttini ja lähteä aamulla ajoon sillä vaunulla minkä työnantajani edustaja on ajoon valinnut. Oli se auto sitten uusi tai vanha, sopiva tai epäsopiva. Lähinnä asiakkaiden kannalta toivon että se olisi ennen kaikkea sopiva ja siisti.
Jep. Voisin kuvitella suomen yritysten kaatuvan rivissä kun velkataakka nousisi mahdottomaksi. Tosin kuljettajat ja osa asiakkaista saattaisi olla hetken aikaa tyytyväisiä. Suosittelen silti miettimään kokonaisuutta, paitsi jos Paunulla se ei ole sallittua.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Admiral Observer sanoi:
Mitä tulee käytettävyyteen, muistutan edelleen, että asiakkaan ykköstilan jälkeen tulee heti taloudellisuus. Valitettavasti keppivaihteiset kuluttavat edelleen vähemmän polttoainetta kuin automaatit.

Niin kuluttavat, kuluttavat myös kuljettajan hermoja enemmän kun automaatit. Ja tästä päästäänkin siihen kysymykseen että onko taloudellisuus kuljettajan mukavuuden edellä? Joissain firmoissa tuntuu olevan? Joissain taas ajatellaan asiaa niin päin että kun kuljettajan työ tehdään helpommaksi, niin todennäköisesti se myös näkyy kuljettajasta asiakkaalle parempana asiakaspalveluna. Ja todennäköisesti asiakas kokee saaneensa hyvää palvelua jolloin se käyttää samaa palvelua myöhemminkin. Toinen ääripää voikin sitten olla se keppivaihteiseen autoon täysin kypsynyt kuljettaja joka ajaa evvk-asenteella. Mitä se taas mahtaa kertoa asiakkaalle?

Niin ja tuli tästä Paunu-Länsilinjat asetelmasta mieleen että Paunun lähiliikenneautoissa on ollut jo 70-luvulta lähtien automaatit, ja käytettynä ostettuihin manuaaleihin on asennettu automaatit jälkikäteen. Miten Paunu voi olla pystyssä kun se käyttää epäedullisia automaatteja?
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Luopioisten Linja

Eppu sanoi:
Kuule vertaapa vaikka toiseen samalla seudulla liikennöivään saman kokoluokan yhtiöön Paunuun. Paunu on uusinut noin 10 vuodessa lähes koko lähiliikennekalustonsa - kaikki autot ovat olleet uusia ja matalalattiaisia.

Paunun kalusto lukeutuu yhdessä Satakunnan Liikenteen kanssa maan parhaimpiin, joten en pitäisi näiden yritysten autoja kovin hyvinä esimerkkeinä suomalaisten bussien keskimääräisestä tasosta.

Toisaalta Paunun ja Satakunnan Liikenteen busseilla lienee myös kohtuullinen vaihtoarvo, joka auttanee asiaa. Länsilinjoilla autojen vaihtoarvot olivat 90-luvun puoliväliin mennessä jo romahtaneet kaluston ikääntymisen vuoksi. Lisäksi uusimmat autot olivat pääosin Kutter-korisia. Vaihtoarvon kannalta ei taida olla eduksi, jos koko merkin valmistus on lopetettu.

Eppu sanoi:
LL puolestaan on hankkinut melkoisen kirjavaa - pääasiassa käytettyä - kalustoa hoitamaansa lähiliikenteeseen.

Varsinaisia lähiliikennebusseja Länsilinjoilla taitaa olla tällä hetkellä 21 kpl, joista 17 on ostettu viimeisen 10 vuoden aikana. Näistä 7 on ollut täysin uutena hankittuja matalalattiabusseja eli kolmannes kalustosta. En pitäisi tätä merkityksettömänä osuutena.

Loput 10 käytettynä hankittuakin, kuten 92-95-malliset Mersut ovat mielestäni olleet selkeä parannus, koska niitä ennen ajettiin mm. 81-82 mallisilla Delta 200-korisilla Volvoilla, joista osa oli vieläpä vanhoille alustoille rakennettuja.
 
Asian vierestä...

Näin newbienä Tampereen seudulla oon sitä mieltä että Länsilinjojen manuaalilaatikkoiset "pikavuoro"-bussit Tampereelta Nokialle päin hakkaa matkustusmukavuudessa Paunun bussit kyllä 100-0. Paunulaisissa matalalattiabusseissa kuulee nitinää ja natinaa. Hämeenkadulla ajettaessa ihmettelee, että onks niissä ollenkaan jousitusta ja seinätkin tuntuu olevan vaneria. Tärisee enemmän kuin katujyrä, mitä ei tapahdu samassa mittakaavassa pikavuorobusseissa.

Mulle on tärkeintä, että bussit tulee ajallaan. Kuukauden asuneena on hankala vetää vielä mitään johtopäätöksiä, mutta välillä Paunun vuoroissa tietyillä kuskeilla aikataulut on kyll aika suhteellinen käsite.. :cool: Yleensäkään tän maan joukkoliikenteessä on turha puhua aikatauluista - missään kuljetusmuodossa... :biggrin: Noh, ehkä Express-bussit pääsee aika lähelle.

Itse asiassa toivoisin pikavuorobusseja lisää "intercity" liikenteeseen, oli ne sitten taloudellisesti järkeviä tai ei... :)

PS: Turha niitä uusia busseja on ostaa jonkun matkustusmukavuuden takia, jos Citroen BX vuodelta 89 hakkaa ne mennen tullen...
 
Viimeksi muokattu:
Joo, minunkin tuttavapiirissä Länsilinjat on jonkinlaisessa kulttimaineessa (kuten Åbergin linja pk-seudulla) ja linja 79 on yksi suosikkilinjojani. Tosin aina ei aikataulussa pysytä - äskettäin matkustin LA-SU välisenä yönä 3:40 lähtevällä yövuorolla Raholaan ja matka keskustasta kesti 50 min. Matkustajia oli täyden teliauton verran (TKL:lla ei ole tarjontaa tuohon aikaan) ja käytössä ollut auto oli laiska kiihtymään eli ei oikein sopinut joka pysäkillä pysähtyvään liikenteeseen. Mutta muuten on vain postiivisia kokemuksia.
 
Viimeksi muokattu:
Jospa vielä laittaisivat roskiin sen #94:n. Sittenhän tuon numeron vois antaa uudelle autolle, mahdollisesti katuri-Volvolle, mikäli sellaisia vielä tulee... ;)
 
Kaukoliikennepuolellakin on kerennyt tapahtua, reilun viikon ajan laivastoon on kuulunut auto #53 JGM-562 Scania K124EB / Carrus Classic vuosimallia 5/1999. Suomeen auto tuli Norjasta 2006 Olli Lönnberg:lle. Pituutta autolla on 13,2 metriä ja paikkoja 49 kpl.

Alkujaan tämä #53 on Telemark Bilruter #152 (NE80452).

Seuraavaksi pitäisi tulla sitten jo uutta Volvoakin.
 
Länsilinjojen uusi Vovo 9700H NG oli eilen ulkoilemassa Kangasalla vielä puutteellisin teippauksin, kaukaa katsellen näytti olevan keskimoottorialustalla ja noin 12-13 m.
 
Takaisin
Ylös