Kyllä oli ylibuukkaus [...] Kentällä sitten tiskillä kyselin tilanteesta ja ehdottivat josko hyppy Korean kautta kelpaisi + 600€ rahaa. Tartuin tarjoukseen, alkuperäinen aikataulu olisi tuonut minut Suomeen klo 6.40 ja nyt olin perillä 14.50.
Tuossa on nyt tarkasti ottaen kyse vähän eri asiasta, vaikka saitkin ("sattumalta") tuon 600 €, joka vastaa SIN-HEL-lennon vakiokorvausta.
Asetus määrää, että ylibuukkaustilanteessa on ensin pyydettävä vapaaehtoisia, jotka suostuvat jäämään lennolta pois, ja vasta sitten estetään lennolle halukkaiden matkustajien pääsy koneeseen. Jos estetään, pitää maksaa se vakiokorvaus.
Näihin vapaaehtoisiin ei asetus sen sijaan ota suoraan kantaa, vaan vapaaehtoisuuden pohjalta syntyvä sopimus on sitten lentoyhtiön ja asiakkaan välinen diili. Siinä ei enää ole kyse koneeseen pääsyn epäämisestä, koska matkustaja itse valitsee, ettei lennä siilä lennolla, jolle hänellä oli lippu.
Teoriassa AY voisi vaan pyytää nätisti, että mitä jos lentäisit huomenna, ja jos matkustaja sanoo OK, niin muutetaan lippu ja siinä se. Käytännössä tällainen houkuttelu ei tietenkään tuota tulosta, joten vähän lennosta, olosuhteista, aikataulusta ja lentoyhtiöstä riippuen tarjotaan matkustajalle uusi lippu, matkustusluokan korotus, aterioita, majoitus, lentoyhtiön lahjakortti (voucheri) tai käteistä rahaa, taikka näiden yhdistelmä. Esimerkiksi USA:ssa voi tehdä aika mainioita diilejä – tunnin viivästys ja $250 ei ole tavatonta muutaman sadan kilometrin hypyllä, kuten ei sekään, että mennään yöksi viiden tähden hotelliin, lennetään seuraavana päivänä businessluokassa ja taskussa on $1000 arvosta lentoyhtiön e-vouchereita. Kaikki tämä tulee lentoyhtiölle kokonaisuutena halvemmaksi kuin se matkustajien pakkodumppaaminen ja korvaaminen + PR.
Sattumalta on lainausmerkeissä siksi, että AY saattaa hyvinkin tarjota rutiininomaisesti vapaaehtoisena korvaussummana sitä samaa, jonka EU-asetus määrää maksamaan vakiokorvauksena niille, joiden koneeseenpääsy on evätty. Monilla yhtiöillä summan suuruus kuitenkin riippuu oletetusta kysynnästä – jos ylibuukkauksia on vain yhden paikan verran ja reitti on tunnettu siitä, että matkustajissa on paljon vapaaehtoisuuteen helpolla lähteviä, niin joku saattaa tarttua jo satasen tarjoukseen. Olen seurannut myös huutokaupanomaisia tilanteita, joissa ekat ovat tyytyneet pariin saturaiseen, mutta kun heitä ei ole ollut riittävästi, on summaa sitten nostettu ja viimeiset vapaaehtoiset ovat onnistuneet saamaan jo paljon paremman diilin kuin ne ensimmäiset, joita tietysti harmittaa. Mutta se, joka on riittävän ahne, jää sitten kokonaan ilman diiliä, kun vapaaehtoisia on ilmaantunut riittävästi. Koskaanhan ei kerrota, kuinka monta tarvitaan.
