Tässä on tosiaan selvästi kysymys keskittämisen aste-erosta eli keskittämisestä runkolinjoiksi ja keskittämisestä syöttöliikenteen avulla runkokuljettimeen.
1. Keskittäminen runkolinjoiksi
Toimiva keskittäminen Suomen tai Ruotsin esikaupunkien oloissa tarkoittaa yleensä tehokkaan, useita peräkkäisiä tärkeitä kohteita palvelevan runkolinjan toteuttamista. Jotta tällainen linja on toimiva, se edellyttää suurempaa kalustoa kuin perinteiset kaupunkibussit kuten telibusseja, nivelbusseja, raitiovaunuja tai metroja. Linjojen vuoroväli on yleensä 5 - 10 minuuttia. Linjoille järjestetään joukkoliikennekaista- ja liikennevaloetuuksia. Linjojen toiminta perustuu kävelyetäisyydellä linjoista oleviin toimintoihin, ei ensisijaisesti liityntäliikenteeseen.
Käytössä olevista tällaisista linjoista Suomessa ja Ruotsissa erilaisia esimerkkejä:
Suomi:
- Helsingin raitiolinjat 4, 10 ja 6 sekä suunniteltu 9.
- Jokeri - bussilinja 550
- Turun telibussilinjat 18, 28 ja 32/42
- Tampereen teli / nivelbussilinjat kuten 23, 30, 26 ja 16.
Ruotsi:
- Tukholman Stomlinjenät - runkobussit (1,2,3,4)
- Tukholman Tvärbanan - pikaraitiotie
- Tukholman metron nk. "vihreä linja"
- Jönköpingin "stombuss"
- Lundin "Lundalänken"
- Göteborgin raitiotie
- Göteborgin "stombuss" - linjat
Tukholman Gröna linjen - tunnelbanalle ja Göteborgin raitiotielle on osittain syöttöliikennettä. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että linjojen varsinainen palvelualue palvellaan kävelyetäisyydellä.
Runkolinja voidaan toteuttaa myös niin, että runko - osuuden jälkeen eri linjat haarautuvat eri suuntiin. Tällaisesta haarauttamisesta Suomessa paras esimerkki ovat Turun bussilinjat 50-54, jotka kulkevat runkolinjana osuuden Ylioppilaskylä - Kauppatori - Moikoinen, jossa aikataulutetun pysähdyksen jälkeen ne hajautetaan palvelemaan Hirvensalon eri osa-alueet. Linja on toki tavallisin kaupunkibussein 15 min välein liikennöity linja, mutta mikään ei estä toteuttamasta samaa ratkaisua esim 5 min välein liikennöitävillä raitiotiellä.
Tällaisen linjastosuunnittelun etuna ovat edulliset liikennöintikustannukset sekä korkea palvelutaso.
2. Keskittäminen liityntäliikenteellä runkokuljettimeen
Tässä linjastosuunnitteluperiaatteessa suorat yhteydet keskustaan katkaistaan liityntäliikenneterminaaliin, jossa vaihdetaan suurikapasiteettiseen runkokuljettimeen, yleensä metroon tai lähijunaan.
Suuri

osa metron tai lähijunan matkustajista joutuu matkustamaan liityntäbussilla tai -raitiovaunulla liityntäasemalle.
Helsingin Itämetro sekä Tukholman metron liityntäliikenne on suunniteltu tällä periaatteella. Tukholmassa metroa on suunniteltu sekä runkolinjaperiaatteella että liityntäliikenneperiaatteella, ja käytännössä kaikki linjat toimivat näitä periaatteita yhdistäen.
Helsingin ja Tukholman lähijunat on osaksi suunniteltu liityntäliikenneperiaatteella.