M100- ja M200-metrojunat peruskorjataan

Seisomapaikkoja ei tehdä ihmisten kiusaamiseksi.

Seisomapaikat tehdään, että myös tungosaikaan liikennevälineeseen mahtuu kyytiin heti eikä tarvitse odottaa epämääräistä aikaa seuraavaan vuoroon jossa ehkä on tilaa. Täsmällisyys ja luotettavuus ovat rahan ja ajan arvoista laatua. Eikun siis kiusaamista.

No voisihan sitä lisätä tarjontaakin? Paitsi että tungosajan kapasiteetti on kaikkein kalleinta tuottaa. Se tarkoittaa busseja ja junia jotka ovat liikkeellä vain osan päivää, ja ovat odottamassa seuraavaa tungosaikaa lopun aikaa. Lisäksi tulee enemmän siirtoajoja ja muuta säätämistä, joka maksaa rahaa mutta ei kuljeta yhtäkään matkustajaa. Kapasiteettia mitoittaa myös väyläkapasiteetti, joka on monella reitillä jo täysin käytössä ja sen lisääminen on todella kallista. Täydelle väylälle kaluston lisääminen vähentää kokonaiskapasiteettia kun liikenne hidastuu ja jonoutuu eikä pysäkeille mahdu. Ilman muuta, kiusaamista tämä on.

Seisomapaikkojen avulla joko sama määrä kalustoa kuljettaa enemmän ihmisiä tai sama määrä ihmisiä mahtuu pienempään määrään kalustoa. Tämä voi ruuhkaisilla reiteillä nopeuttaa liikennettä ja kaikki pääsevät nopeammin perille. Seisomapaikat tarkoittavat myös leveämpiä käytäviä ja sujuvampaa pääsyä pysäkiltä liikennevälineeseen ja takaisin. Näin meitä kiusataan.

Samalla rahalla voisi vaikkapa kasvattaa merkittävästi esimerkiksi liikennöintiaikoja ja hiljaisempien aikojen vuorovälejä kokopäivävuoroilla. Rahat voi käyttää johonkin muuhunkin kuin joukkoliikenteeseen, merkittävä osa liikennöintirahoista tulee kuitenkin suoraan verorahoista. Kiusaamista sekin?
 

Mulla on vähän sellainen kutina, että kalliota on tuskin räjäytelty huvin vuoksi sellainen 2-2,5 metriä ylimääräistä pystysuunnassa koko metrojunan leveydeltä, mutta voin hyvin olla väärässä. Sivuston asiantuntijat osaavat varmasti vastata tähän hyvin helposti.
 
Helsingin päättäjien hölmöys oli, että suostuivat Espoon vaatimiin lyhyisiin laitureihin. Ilman sitä junat olisivat pidempiä, niissä olisi enemmän istuma- (ja seisoma)paikkoja.
 
Helsingin päättäjien hölmöys oli, että suostuivat Espoon vaatimiin lyhyisiin laitureihin. Ilman sitä junat olisivat pidempiä, niissä olisi enemmän istuma- (ja seisoma)paikkoja.

Tämä on se perussyy. Junien muuttaminen seistäviksi on yksi tapa lisätä välityskykyä. Vuorovälien lyhentäminen on toinen. Uutisen mukaan vuoroväliksi oltaisiin kaavailemassa 100 sekuntia. 80 km/h on 22 m/s, sadassa sekunnissa metro etenee huippunopeuttaan 2200 metriä. Käytännössä vähemmän. Eli juna pääsisi seuraavalle asemalle. Tällaisilla vuoroväleillä tulee helposti heiluriliikettä, kun osa asemista on 2 minuutin päässä ja osa minuutin päässä toisistaan. Mutta se voidaan rauhoittaa venyttämällä matkaa eli pienentämällä metron nopeutta. Käytännössä siis viittäkymppiä, joka pidentää hieman matka-aikaa. Sitä ei oikeastaan tajua maan alla seisoessa. Kyytikin on seisten tasaisempaa mikäli kiihdytyksistä ja hidastuksista leikataan vähän. On metro viittäkymppiäkin kulkevana pikaratikkaan nähden tuplat nopeampi.

:D
 
Seisomapaikkoja ei tehdä ihmisten kiusaamiseksi.

Seisomapaikat tehdään, että myös tungosaikaan liikennevälineeseen mahtuu kyytiin heti eikä tarvitse odottaa epämääräistä aikaa seuraavaan vuoroon jossa ehkä on tilaa. Täsmällisyys ja luotettavuus ovat rahan ja ajan arvoista laatua. Eikun siis kiusaamista.

No voisihan sitä lisätä tarjontaakin? Paitsi että tungosajan kapasiteetti on kaikkein kalleinta tuottaa. Se tarkoittaa busseja ja junia jotka ovat liikkeellä vain osan päivää, ja ovat odottamassa seuraavaa tungosaikaa lopun aikaa. Lisäksi tulee enemmän siirtoajoja ja muuta säätämistä, joka maksaa rahaa mutta ei kuljeta yhtäkään matkustajaa. Kapasiteettia mitoittaa myös väyläkapasiteetti, joka on monella reitillä jo täysin käytössä ja sen lisääminen on todella kallista. Täydelle väylälle kaluston lisääminen vähentää kokonaiskapasiteettia kun liikenne hidastuu ja jonoutuu eikä pysäkeille mahdu. Ilman muuta, kiusaamista tämä on.

Seisomapaikkojen avulla joko sama määrä kalustoa kuljettaa enemmän ihmisiä tai sama määrä ihmisiä mahtuu pienempään määrään kalustoa. Tämä voi ruuhkaisilla reiteillä nopeuttaa liikennettä ja kaikki pääsevät nopeammin perille. Seisomapaikat tarkoittavat myös leveämpiä käytäviä ja sujuvampaa pääsyä pysäkiltä liikennevälineeseen ja takaisin. Näin meitä kiusataan.

Samalla rahalla voisi vaikkapa kasvattaa merkittävästi esimerkiksi liikennöintiaikoja ja hiljaisempien aikojen vuorovälejä kokopäivävuoroilla. Rahat voi käyttää johonkin muuhunkin kuin joukkoliikenteeseen, merkittävä osa liikennöintirahoista tulee kuitenkin suoraan verorahoista. Kiusaamista sekin?

Mielenkiintoinen tulokulma seisomapaikkoihin. Minun yksityisessä henkilöautossani on turvavyöt siksi, että ne sitovat minut paikalleni mikäli sattuisi liikenneonnettomuus. Siitä samaisesta syystä autossani ei ole seisomapaikkoja. Ruuhkabusseissa seisomapaikat heijaavat ihmislössin mukana bussin kiihdyttäessä ja jarruttaessa. Käsivoimin ei pysty kuitenkaan pitämään kiinni mikäli rysähtää. Siksi monessa uudessa linja-autossa on myös matkustajien penkeissä turvavyöt.

Kuorman sitominen paikoilleen on siis tärkeää liikenneturvallisuuden vuoksi. Jopa teurastamoon vietäviä sikoja pyritään kuljettamaan niin, etteivät ne joudu sumppuun. Mutta ihmisten osalta esikuvinamme on Tokion metro ja Intian rautatiet. Ihmiset sullotaan metroihin, jotta säästetään muutama metri junan pituudessa. Koska rata ei kykene välittämään suurempaa määrää ihmisiä. Asia selvä.
 
Jos joukkoliikennevälineissä seisominen olisi terveydelle haitallista, se olisi varmaan kielletty. Ymmärtääkseni vaarallisempaa on ihan vaan kävellä kaikessa rauhassa ulkona talvisin.

Ja kyllähän metroon voisi louhia tilaa pidemmille junille. Rahaahan se vaan maksaa. Rahaa jota Espoo katsoi parhaaksi käyttää johonkin muuhun, tärkeämpään kunnalliseen toimintaan. Niin kauan kun tätä rahaa ei löydy, kapasiteetti on tosiasiassa käytetty.
 
Mutta ihmisten osalta esikuvinamme on Tokion metro ja Intian rautatiet. Ihmiset sullotaan metroihin, jotta säästetään muutama metri junan pituudessa. Koska rata ei kykene välittämään suurempaa määrää ihmisiä. Asia selvä.

Noin ylipäätään tuo raaka todellisuus on aika erilainen kuin ne juhlapuheet Höselin strategioista. Kaikesta näkee, että joukkoliikenne on köyhille ja kipeille pakon edessä järjestetty välttämätön paha. Kun juhlapuheissa houkutellaan väkeä autoista joukkoliikenteeseen, niin se, mitä todellisuudessa tarjotaan, lähinnä karkottaa ihmisiä pois.

Mitä metron kapasiteettiongelmiin tulee, niin minusta on hyvin mielenkiintoista nähdä, kuinka suuren ja kuinka pysyvän kuopan korona tekee joukkoliikenteen matkustajamääriin. Siinä missä uusien autojen kauppa on hiljentynyt, käytetyt on revitty käsistä ja esim. Helsingissä asukaspysäköintitunnushakemusten määrä on kasvanut paikoin merkittävästikin. Ihminen, joka on ehkä koronapelon vuoksi siirtynyt autoilijaksi, pitäisi jotenkin houkutella takaisin joukkoliikenteeseen sitten, kun se koronapelko hellittää. Tähänastiset keinot eivät minusta vaikuta oikein lupaavilta, mutta en olekaan markkinoinnin ammattilainen.

Höselin markkinoinnin ammattilaiset lisäävät joukkoliikenteen houkuttelevuutta:
- vähentämällä tarjontaa ja pidentämällä vuorovälejä
- nostamalla jo ennestään kalliita lipunhintoja
- muuttamalla lippujärjestelmää aiempaa kankeammaksi ja sellaiseksi, ettei mikään lipputyyppi sovellu etätyöläiselle, joka käy konttorilla esimerkiksi kerran viikossa
- vähentämällä lipunmyyntikanavia niin, että lipunostosta tulee aiempaa hankalampaa ja paikoin mahdotonta
- vähentämällä metrosta istumapaikkoja

Aikamoiset avaimet menestykseen, etten sanoisi.

Eipä kai tässä voi muuta kuin toivoa, että koronakuoppa hoitaa pysyvästi tuon metron kapasiteettiongelman, niin sitten ei tarvitse niitä penkkejäkään poistella.
 
Mitä HSL:n strategiaan tulee, he voivat pelata vain niillä korteilla jotka heidän kädessään ovat. Joukkoliikenne vaatii joukkoja, eikä seudulla uskalleta kaavoittaa niin tiiviisti että joukkoliikenne olisi aidosti ykköskulkutapa. Näiden puuttuessa HSL:n palvelutarjonta nojaa vahvasti jäsenkuntien haluun ja kykyyn maksaa viulut.

Kun kunnilta valuu vähemmän rahaa, kutistuva kakku pitäisi saada riittämään kaikille edes jotenkin. Järkeväähän olisi jakaa seutu kylmästi kahtia säälijoukkoliikenteen puolelle jonne ei liikennöidä yhtään jos kunta ei maksa ja lipputuloilla kannattavan joukkoliikenteen puoleen. Tätä palvelemaan pitäisi myös laittaa lippuhinnasto ja vyöhykejako kokonaan uusiksi: syrjässä on kallista, keskellä on halpaa. Mutta kunnilla on valta HSL:n yli eikä toisin päin, joten HSL voi tehdä vain kovin rajallisia ja merkityksettömiä toimia.

Syylliset istuvat valtuustoissa.
 
Mielestäni seinää vasten olevat penkit on ihan ok ja vähentävät ruuhkaa. Mieluummin seison ensimmäisessä junassa kuin odotan sellaista mihin ylipäätänsä mahtuu.
Miksei pitkiä junia voida ajaa ja vain jättää avaamatta ovet jotka menevät yli laiturista? Ei se ole kuin kuuluttaa ennen sellaista asemaa jossa näin on (eli Espoossa) että siirtykää keskemmälle junaa jos haluatte poistua, Kuten esim Lontoossa tehdään.
 
Miksei pitkiä junia voida ajaa ja vain jättää avaamatta ovet jotka menevät yli laiturista? Ei se ole kuin kuuluttaa ennen sellaista asemaa jossa näin on (eli Espoossa) että siirtykää keskemmälle junaa jos haluatte poistua, Kuten esim Lontoossa tehdään.

Koska Länsimetron puolella on palo-ovia, jotka pitää voida sulkea myös junan ollessa asemalla.
 
Noin ylipäätään tuo raaka todellisuus on aika erilainen kuin ne juhlapuheet Höselin strategioista. Kaikesta näkee, että joukkoliikenne on köyhille ja kipeille pakon edessä järjestetty välttämätön paha. Kun juhlapuheissa houkutellaan väkeä autoista joukkoliikenteeseen, niin se, mitä todellisuudessa tarjotaan, lähinnä karkottaa ihmisiä pois.

Mitä metron kapasiteettiongelmiin tulee, niin minusta on hyvin mielenkiintoista nähdä, kuinka suuren ja kuinka pysyvän kuopan korona tekee joukkoliikenteen matkustajamääriin. Siinä missä uusien autojen kauppa on hiljentynyt, käytetyt on revitty käsistä ja esim. Helsingissä asukaspysäköintitunnushakemusten määrä on kasvanut paikoin merkittävästikin. Ihminen, joka on ehkä koronapelon vuoksi siirtynyt autoilijaksi, pitäisi jotenkin houkutella takaisin joukkoliikenteeseen sitten, kun se koronapelko hellittää. Tähänastiset keinot eivät minusta vaikuta oikein lupaavilta, mutta en olekaan markkinoinnin ammattilainen.

Höselin markkinoinnin ammattilaiset lisäävät joukkoliikenteen houkuttelevuutta:
- vähentämällä tarjontaa ja pidentämällä vuorovälejä
- nostamalla jo ennestään kalliita lipunhintoja
- muuttamalla lippujärjestelmää aiempaa kankeammaksi ja sellaiseksi, ettei mikään lipputyyppi sovellu etätyöläiselle, joka käy konttorilla esimerkiksi kerran viikossa
- vähentämällä lipunmyyntikanavia niin, että lipunostosta tulee aiempaa hankalampaa ja paikoin mahdotonta
- vähentämällä metrosta istumapaikkoja

Aikamoiset avaimet menestykseen, etten sanoisi.

Eipä kai tässä voi muuta kuin toivoa, että koronakuoppa hoitaa pysyvästi tuon metron kapasiteettiongelman, niin sitten ei tarvitse niitä penkkejäkään poistella.

Puhut vain asiaa. Asia hoidetaan kuntoon pakottamalla. Eli seisomapaikkoja tehdään houkuttelevammaksi asettamalla pääkaupunkiseudulle autoilijoille ruuhkamaksu. Eli tällä autoilijoiden työpaikalle tulemisen verolla rahoitetaan ruuhkaa metrovaunussa. Ruuhkaahan metroissa ei voida pienentää millään keinolla. Tulos voi olla harvemmat käynnit työpaikalla tai työelämän jättäminen taakseen, joka ei taas puolestaan ole mieleen työllisyydestä huolestuneille. Miten putkimies voi muuten liikkua kuin autolla? Osat ovat autossa. Vai tuoko apupoika seisten metrossa osat? Pääkaupunkiseudun toisesta laidasta toiseen laitaan menee julkisilla pitkälle toista tuntia.

Onneksi kohta pääsee pikaratikkaan. Niitä voi ajaa monta peräkkäin. Helsinki kaavailee ainakin yhtä Vuosaaresta keskustaan Laajasalon kautta, jolloin paine helpottaa metrossa, mutta vastaavasti laajasalolaiset seisovat ratikassaan.
 
Onneksi kohta pääsee pikaratikkaan. Niitä voi ajaa monta peräkkäin. Helsinki kaavailee ainakin yhtä Vuosaaresta keskustaan Laajasalon kautta, jolloin paine helpottaa metrossa, mutta vastaavasti laajasalolaiset seisovat ratikassaan.

Tuo ratikka ei kyllä käsittääkseni toteudu, jos ei Vartiosaarta rakenneta. En nyt muista, mikä tuon kaavan tilanne oli, mutta ei taida olla ainakaan lainvoimainen, jos ei jopa hylätty.
 
Tuo ratikka ei kyllä käsittääkseni toteudu, jos ei Vartiosaarta rakenneta. En nyt muista, mikä tuon kaavan tilanne oli, mutta ei taida olla ainakaan lainvoimainen, jos ei jopa hylätty.

Tuosta hankkeen toteuttamisesta on kaupunginvaltuusto päättänyt jo vuonna 2016, kuten mm. täältä selviää. Raitiotien käyttäjiä ovat mm. Kruunuvuorenrannan uuden asuinalueen asukkaat, joita tämänhetkisen arvion mukaan tulee olemaan 13 000. Alueella on muuten nyt jo osa raitiotiekaistoista ja -pysäkeistä alustavasti rakennettu maastoon.

Tuollaista käsitystä tosiaan aiemmin liikkui, että Kruunusiltojen raitiotie vaatisi Vartiosaaren rakentamisen. Käsittääkseni näin ei kuitenkaan ole, vaikka Vartiosaari onkin yksi mahdollinen laajenemissuunta Laajasalosta. Oma henkilökohtainen toiveeni on, että upeaa saarta ei rakennettaisi, mutta tämä menee jo pahasti ohi aiheen.
 
Takaisin
Ylös