MATKA-sarja

Kun en ole markkinoinnin ammattilainen, niin mun on vähän vaikea ymmärtää, miten Höselin kannattaa laittaa 200 000 euroa sarjaan, jossa

- bussipysäkillä ei ole mitään infoa linjoista
- muut bussimatkustajat ovat täysiä idiootteja
- metroasemalla kaadutaan rullaportaissa, rikotaan housut ja saadaan tarkastusmaksu
- seuraavalla metroasemalla laituri on täynnä virtsaa ja salkku varastetaan kädestä

Näin kahden ekan jakson perusteella tämä ei nyt varsinaisesti piirrä kovin positiivista kuvaa joukkoliikenteestä.
 
Miksi ylipäätää laittaa rahaa tollaseen mitä kukaan ei kuitenkaa kato vaa mielummi terminaalien kunnostamiseen, yms
 
Jos oli ihan pakko tehä tollanen sarja niin ois ees tehny kunnolla kun tässä vaiheessa enemmä tuntuu että koko firma heittää rahaa roskiin
 
https://yle.fi/a/74-20185816 Yhden jakson pituus on kuudesta seitsemään minuuttia. HSL:n brändi- ja markkinointipäällikkö Anu Koskinen kertoo Ylelle, että sarjan tuotantokustannukset ovat olleet noin 200 000 euroa.

"– Tuolla rahalla HSL saa medianäkyvyyttä omien kanaviensa lisäksi Sanomien kanavilla, Nelosella ja Ruudussa kahdeksi vuodeksi, Koskinen sanoo.

HSL pitää uutta markkinointitapaa kustannustehokkaana verrattuna esimerkiksi perinteisiin mainoksiin.

– Tämä on kustannustehokas tapa tehdä markkinointia verrattuna perinteiseen mainontaan, perustelee Koskinen.

Sarjan kustannukset vastaavat Koskisen mukaan suurin piirtein summaa, jonka HSL voisi käyttää tv-, some-, ja mediamainontaan neljän kuukauden aikana.

Koskinen kertoo, että ensimmäistä jaksoa katsoi 23 000 ihmistä televisiosta.

– Tällä hetkellä minulla ei ole lukuja siitä kuinka paljon sarjaa on katsottu Ruudussa, mutta vaikuttaa oikein hyvälle."

Kun HSL-alueella asuu noin 1,4 miljoonaa ihmistä, niin en nyt pitäisi 23 000 katsojaa kovinkaan vaikuttavana lukuna. Miten HSL panosti esimerkiksi autottoman päivän näkyvyyteen? Itse en nähnyt juuri minkäänlaista mainontaa siitä, että lähimaksulla pääsi matkustamaan puoleen hintaan.

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000011509375.html
Iso Omena -kauppakeskuksen parkkihallissa on autoilijoita tavallisena maanantaiaamupäivänä melkein ruuhkaksi asti. Mistään ei huomaa, että maanantaina 22. syyskuuta vietetään autotonta päivää.

Nopeasti käy selväksi, miksi Etelä-Espoossakin moni valitsee kulkuvälineekseen auton julkisen liikenteen sijaan: se on helpompaa, halvempaa ja nopeampaa.

Laaksolahdesta kauppakeskukseen pääsisi kyllä bussilla 530, mutta matkassa kestäisi 50 minuuttia, sanoo Julia Väänänen. Lisäksi tulevat kävelymatkat pysäkeille.

Autolla matkan pituus on noin 10 kilometriä ja matka-aika noin 20 minuuttia. Samaa sanovat muutkin autoilijat.
 
Nopeasti käy selväksi, miksi Etelä-Espoossakin moni valitsee kulkuvälineekseen auton julkisen liikenteen sijaan: se on helpompaa, halvempaa ja nopeampaa.

Laaksolahdesta kauppakeskukseen pääsisi kyllä bussilla 530, mutta matkassa kestäisi 50 minuuttia, sanoo Julia Väänänen. Lisäksi tulevat kävelymatkat pysäkeille.

Autolla matkan pituus on noin 10 kilometriä ja matka-aika noin 20 minuuttia. Samaa sanovat muutkin autoilijat.
Tämä on hyvä nosto, mutta ei oikein sellainen asia, jolle HSL voisi mitään, kun ongelma on autoilua suosiva infra.
 
kyl ite aion kattoo
Joo, ihan kiva sitä oli katsoa. Ei se niin kuin oikeana tv-sarjana ole mistään kotoisin, mutta tollasena pikku huumoripläjäyksenä sen katsoi ja sit tosiaan kun siellä kerta toisensa jälkeen esitettiin joukkoliikenne niin huonossa valossa, niin siitä sai ikään kuin lisähuumoria. En tiedä, onko tekijät halunneet tarkoituksella kettuilla Höselille vaikkapa omien ikävien kokemustensa perusteella, vai mistä siinä on ollut kyse. Kokonaisuutena tietysti täysin epäonnistunut, jos tarkoitus on ollut markkinoida Höseliä ja houkutella joku vaihtamaan autosta joukkoliikenteeseen.

Puuttui vain loppu, kun Rundman vihdoin pääsee työpaikalleen:
– Juhani, miksi sä oot tunnin myöhässä? Mitä sun housuille on käyny? Sun naamahan on ihan veressä. Missä sun salkku ja läppäri on?
– No, mä tulin tänään joukkoliikenteellä.
– Aa, no sehän selittää.

Kaikki on mahdollista.
 
Seuraava saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Olin aluksi aivan varma, että tähän lankaan kirjoittaneet olisivat vain "turhan negatiivisia", mutta katsottuani nyt tämän "sarjan", liityn mielipiteeseenne.

Ennen sarjan katsomista kun tätä mainostettiin "sarjana" tai "minisarjana" niin kuvittelin jotain samanlaista kuin saman ohjaajan Queen of Fucking Everything, eli noin 5-osainen sarja, yhden jakson kesto 45-55 min. Ja että jos sellaiseen kuluu 200 000 euroa, mutta sillä saa "tv-kelpoista" tavaraa, niin miksipäs ei, eikös kulttuuriala muutenkin ole ahdingossa.

Noh, ihan viihdyttävähän tuo sarja oli, mutta ei kyllä tv-kelpoista tekemälläkään ja jaksot olivatkin vain 5-minuuttisia. Olen siis yhtä lailla pettynyt tähän rahankäyttöön.

Siitä olen tyytyväinen että sarja kuvasi joukkoliikenteen realiteetteja, koska sellaisiahan sarjan tapahtumat olivat: sarjassa esitettyjä asioita tapahtuu joukkoliikenteessä joka ikinen päivä. En tiedä teistä, mutta itse katson mieluummin rehellisen sarjan, kuin sellaisen "Mennään metrolla"-tyyppisen filmin, jossa kaikki epäsiisti on siivottu piiloon, aurinko paistaa, elämä on ihanaa ja kaikki videolla näkyvä on täysin virheetöntä, koska tämän myös katsoja tiedostaa olevan mahdotonta.

Kokonaisuudessaan olen kyllä myös pöyristynyt siihen, mihin 200 000 euroa on suollettu, ja toivon että jatkossa sillä rahalla saadaan ensisijaisesti hyvää joukkoliikennettä, ja toissijaisesti parempaa sisältöä (jälkimmäinen tosin ei ole HSL:n tehtävä tuottaa).
 
Viimeksi muokattu:
Haluan tehdä noston vielä rahankäytöstä, kun se on tullut täällä esiin useasti. TV- ja filmiteollisuudessa käytetään fraasia "production values", joka viittaa tuotannon ja lopputuloksen tekniseen laatuun. Tämä siis sisältää mm. kuvanlaadun (ja siihen yhteydessä olevan valaistuksen) sekä äänenlaadun, mutta ei liity millään tavalla mm. käsikirjoituksen subjektiiviseen laatuun. Production valueseihin panostaminen yleensä ennustaa aika hyvin menoja, koska parempi tekninen laatu edellyttää useampaa ihmistä ja kalliita laitteita.

Katsoin MATKA-sarjaa ensimmäiset pari minuuttia, ja omaan silmään tekninen laatu vaikuttaa olevan hyvin lähellä TV-sarjojen laatua. TV-sarjasta 200 000 euroa puolesta tunnista olisi täysin kohtuullinen hinta ja nykypäivänä selvästi halvemmasta päästä. En siis kauhistelisi hintaa kovin paljon lopputuloksen perusteella. (Jos kiinnostaa tietää, miksi TV-sarjojen tuotanto on niin kallista, suosittelen katsomaan Screenwipe:n jo nyt lähes 20 vuotta vanhan pätkän asiasta. Segmentin pitäisi alkaa siitä, mihin linkki hyppää ja kestää viitisen minuuttia.)

Suhteessa HSL:n menoihin, ja siihen mihin rahan olisi voinut vaihtoehtoisesti käyttää, nostan esiin tämän lainauksen.
Sarjan kustannukset vastaavat Koskisen mukaan suurin piirtein summaa, jonka HSL voisi käyttää tv-, some-, ja mediamainontaan neljän kuukauden aikana.
Kustannus ei ole siis kohtuuton verrattuna muuhun mainontaan, jota HSL tekee. Kävin vielä TTS:ssä tarkistamassa parit liikennöintikustannukset vertailun vuoksi. Esimerkiksi linjan 52 n. kilometrin pituinen jatke maksaa vuodessa 375 000€. (Ymmärtääkseni lähes kokonaisen) autopäivän lisääminen linjalle 500 tai 510 maksaa myös suunnilleen saman verran eli 350 000€. Koska HSL ei ole käytännössä itse vastuussa infran rakentamisesta tai kunnostamisesta, tuo on se hintataso, johon on luontevaa suhteuttaa mainonnan kulut.

Kuten mainitsin aikaisemmin, en ole katsonut sarjaa enempää kuin tuon pari minuuttia, joten en osaa sanoa, miten se onnistuu mainostamisessa. Voi tosiaan hyvin olla, että juonen yms. laatu on sen verran huono, että tätä kyseistä sarjaa voi kutsua rahanhukaksi. Pointtini oli kuitenkin, että yleisesti ottaen tuon pituisen lopputuloksen hinta on mitä on, ja puolen tunnin pituisen minisarjan tuottaminen ei itsessään ole huonoa rahankäyttöä suhteutettuna HSL:n muihin kuluihin – erityisesti mainontakuluihin.
 
https://yle.fi/a/74-20185816 Yhden jakson pituus on kuudesta seitsemään minuuttia. HSL:n brändi- ja markkinointipäällikkö Anu Koskinen kertoo Ylelle, että sarjan tuotantokustannukset ovat olleet noin 200 000 euroa.
Sarjan kustannukset vastaavat Koskisen mukaan suurin piirtein summaa, jonka HSL voisi käyttää tv-, some-, ja mediamainontaan neljän kuukauden aikana.

Kustannus ei ole siis kohtuuton verrattuna muuhun mainontaan, jota HSL tekee. (...) Pointtini oli kuitenkin, että yleisesti ottaen tuon pituisen lopputuloksen hinta on mitä on, ja puolen tunnin pituisen minisarjan tuottaminen ei itsessään ole huonoa rahankäyttöä suhteutettuna HSL:n muihin kuluihin – erityisesti mainontakuluihin.
Joku voisi kysyä, olisiko tuolla 200 000 eurolla saanut parempaa mainontaa kuin tuollaisen draamasarjan tuottamisella.
 
Tämä keskustelu rahankäytöstä tuo mieleen takavuosien sketsit, joissa mietittiin, onks kymppi paljon vai vähän. 200 000 € on valtavasti rahaa, meistä jokainen voisi ostaa sillä vaikka asunnon itselleen, vaikka ihan Helsingistä. Toisaalta se on alle 7 % Höselin vuosittaisesta kolmen miljoonan (!) euron markkinointibudjetista, ja koko kuntayhtymän budjetista tietysti häviävän pieni osa.

Lähestyisin tätä asiaa ensinnnäkin niin, että jos kuntayhtymä joka tilanteessa tuo esille, miten rahat ovat loppu, miten kertalipun hintaa on pakko nostaa ihan kohta niin ja niin monta prosenttia ja niin edelleen, niin ei ehkä ole kovin hyvää pelisilmää todeta seuraavassa lausessa, että me nyt tehtiin tällanen pöhisevä video ja se maksoi vaan kakssataatonnii eikä se ole keneltäkään eikä mistään pois, että me oltais poltettu se raha sellaseen ihkukivaan somepöhinään muuten. Jaaha. Olisi hyvä elää suu säkkiä myöten ja miettiä jokainen pienikin kulu tarkasti, jos haluaa luoda mielikuvaa rahapulasta. Muuten vahvistaa tahtomattaan sitä voimakasta norsunluutornimielikuvaa, joka aika monella jo nytkin on.

Toiseksi pohtisin, mitä muuta sillä 200 000 eurolla olisi voinut tehdä. Yksi kokopäiväinen bussivuoro maksaa tosiaan sen noin 350 000 €/v, joten ei sillä saisi kuin reilun puolikkaan bussin.

Mutta asiaa voi lähestyä myös näin: Helsingissä raitiolinjojen sunnuntaivuoroväli oli niin sanotusti ikuisia aikoja 10 min, kunnes Höseli jossain vaiheessa pidensi sen 12 minuuttiin. Se on aika pitkä aika odottaa ratikkaa, jonka sanattomaan palvelulupaukseen on perinteisesti, eli silloin kun Helsinki päätti omista asioistaan itse, kuulunut vapaus aikatauluista. Niinpä Helsinki vuosittaisessa lausunnossaan toistuvasti toivoi sen palauttamista 10 minuuttiin. Höseli tietysti viittasi sille sillä samalla kintaalla, jolla se viittaa kaikelle muullekin, mitä Helsinki niissä vuosilausunnoissaan ehdottaa ja tahtoo. Ja Helsingin virkamiehet vikisevät, että voi voi, ei voi mittään.

Entäpä, jos Höselissä olisi niin inhottava ja asioista perillä oleva johtaja, että se kysyisi joku päivä markkinointidivisioonan hyötyseurantatiimin esihenkilön assistenttihenkilön sijaishenkilöltä, että mitä konkreettista hyötyä te olette sillä kolmella miljoonallanne saaneet aikaiseksi. Ja että jos me nyt vähennetään se kahteen miljoonaan, niin mitä konkreettista me sitten menetetään? Sen yhden millin, tai vajaan itse asiassa, voisi sitten käyttää siihen ratikoiden sunnuntaivuorovälien tihentämiseen. Se olisi konkreettista ja hyödyllistä ja mitattavissa, vaikkei se pöhisekään.

Ettäjaalle vielä vinkkinä, että katso se sarja ihan siksi, että näet, mihin se raha on käytetty. Vaikka se olisi tehty ilmaiseksi, se olisi pitänyt jättää tekemättä. Tai antaa Autoliiton tehtäväksi. Se kuva, jonka se joukkoliikenteestä antaa, on hirveä.

Tämän Youtube-linkin takana
on HKL:n vuonna 1974 julkaisema video, tai lyhytelokuva, 13 min, Päivä Helsingin liikenteessä. Tällainen tietoisku, jossa hitusen kurkistetaan kulissien taakse ja samalla kerrotaan yleisölle, miltä se joukkoliikenne näyttää sen tuottajan näkökulmasta, olisi ihan paikallaan tänäkin päivänä, vaikkei sillä pöhinäpalkintoja voitetakaan. Se on aikanaan laadukkaasti ja vaivalla tehty, mitä lie maksanut.

Joukkoliikennettä voi käsitellä mukavassa sävyssä myös ihan privaatti toimija. Vuonna 2008 vuokrasin vaunun tilausajoon tuntikausiksi filmiporukalle, joka kuvasi siellä ja sen ulkopuolella tunnin mittaisen leffan Erikoisia tapauksia, ohjaaja Kanerva Cederström. Ihmisethän siinä näyttelivät, mutta ratikalla oli hyvin sympaattinen ja mukava rooli siinä. Ja silloin sitä myös valvottiin – ei vaunua olisi saanutkaan vuokralle ilman synopsista, josta kävi sävy ilmi. Tuollainen Matka-sarja ei olisi tullut kuuloonkaan, HKL olisi kieltäytynyt. No, ajat ja ihmiset olivat silloin toiset.
 
  • Tykkää
Reaktiot: 8.6
Minusta tuo on hyvää itseironiaa. Esimerkiksi kertalipun tulossa kestää pitkään, jolloin aiheesta luodaan liioiteltua satiiria niin, että kertalippua odotteleva yrittää vältellä tarkastajia ja loukkaa välttelyn tiimellyksessä itsensä, tai Itäkeskuksen metroasema on likainen ja vaarallinen, jolloin se kuvataan vielä todellista likaisempana ja vaarallisempana. Harva organisaatio pystyy tuollaiseen itseironiaan.
 
Mielenkiintoinen tulkinta. Mun mielestä hyvää itseironiaa on tuossa vuoden 1974 filmissä rahastajan passiivisaggressiivinen vastaus, kun vihainen matkustaja kysyy, että missä sitä ollaan kupattu kun tässä on odotettu jo 20 minuuttia. "Hauska että jaksoitte odottaa" ja nätti hymy päälle.

Mutta jos lähdetään tuosta sun tulkinnasta, niin oletko sitä mieltä, että tuo ohjelma on kokonaisuutena onnistunut, jos sen tavoitteena on houkutella ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä?

Jos taas sen tavoite ei ole houkutella ihmisiä joukkoliikenteeseen, oliko siihen käytetty raha järkevästi käytetty?
 
Takaisin
Ylös