Matkakortin käyttö etälukijalla

Edellisiin kirjoituksiin kommentoin seuraavaa. Itse autan mielelläni mm. lapsia ja vanhuksia tarvittaessa arvolipun ostossa. Tietysti tietäen mitä teen arvolipun osto onnistuu lähes poikkeuksetta ekalla painalluksella. Tosiaan itse autan mielelläni eikä se ole ongelma, päinvastoin. Toiseksi en pidä parhaana mahdollisena tapana käyttää korttia siten että se on lompakossa. Kortti toimii parhaiten kun se on erillään ja että sen ja lukijan välissä on mahdollisimman vähän mitään materiaalia.
Edelleen pidän sitä erikoisena, että kaikki pienetkin asiat mitkä voi jättää tekemättä niin niitä ei tehdä. Tämä on tietysti jokaisen oman ajattelutavan mukaista.
 
Kyllä ainakin itselläni ottaa ihan hyvin lompakon läpi, jonka sisällä on vielä n. 10muuta korttia, mm. Visa Electron, jonka on ainekin HSL:n asiakaspalvelijoitten + tarkastajien mukaan väitetty haittaavan matkakortin lukemista. Kuitteja, seteleitä ja kolikoitakin löytyy, eikä mitään ongelmaa, lukuunottamatta tarkastajien laitetta, joka ei ota kuin toiselta puolelta lompakkoani. Matkakortinlukija taas ottaa kummalta puolelta tahansa.
 
Ei itselläni ainakaan ole ollut ongelmia Buscomin kanssa, ei vaikka kortti olisi lompakossa (jossa on varmaan parikymmentä korttia ja joskus paljonkin kolikoita edessä) tai matkakorttikuorissa. En tiedä, ottaisiko kauempaa sitä korttia, mutta omana tapana on koskettaa lompakolla sitä lukijaa, jolloin on joka kerta ottanut. Se on totta nappien osalta, että yllättävän monilla tuntuu olevan niiden kanssa ongelmia. Onneksi kuitenkin melkein jokainen kuljettaja on heti auttanut matkustajaa, jos painaminen ei onnistu, ja jokainen kyllä matkustajan hetken aikaa tapeltuaan. :)

Suurin ongelma varmaan on se, että kaikki eivät oikein ole sisästäneet bussiliikenteen "tapaa", jossa kortti on yleensä esillä jo kun bussi tulee pysäkille. Eri asia ilman muuta siinä tapauksessa, jos juoksee "viime tingassa" bussiin, mutta välillä näkee ihmisiä jotka alkaa vasta bussin näkyessä kaivelemaan korttia jostain taskujen tai laukkujen syövereistä jolloin siinä helposti käy niin, että sitä korttia kaivetaan vielä siinä lukijalaitteellakin.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Ei lue. Lukijoissa on selkeitä eroja. Joskus riittää, että laskee käsistään kassit ja laukut maahan ja toisella kädellä asettaa lompakon lukijalaitteen keskelle ja toisen käden sormella painaa nappia niin kovaa kuin sormesta voimaa lähtee. Ja tämä on vielä "helppoa". Joskus taas tämä nopea malli ei toimi ollenkaan, vaan kortti on yllättäen kaivettava lompakosta ja nappia joutuu joskus painamaan 4-5 kertaa, ennen kuin mitään tapahtuu. Ja kun tämä kaikki perustuu omiin kortinkäyttöihini, niin eroa ei pitäisi olla siinä, millä tavalla minäkin päivänä painelen ja korttikin on aina samassa lompakossa ja samassa paikassa. Buscom – susi jo syntyessään.
Tähän pakko kuljettajana puuttua vähän; Tuo 4-5 kertaa painaminen johtuu kyllä usein siitä että nappia yritetään painaa jo ennenkuin teksti "valitse matka" vaihtuu näyttöön, ennen sitä ei napista taatusti tapahdu mitään. Joskus kortin luku kestää vähän kauemmin eli korttia pidetään paikallaan keskellä vihreää ristikkoa tarvittaessa muutama sekunti, kunnes teksti näytää milloin matkan voi valita, sitten napakka painallus ja 99% varmuudella toimii. Ja painallus pitää olla todellakin napakka eikä hitaasti voimaa lisäten niin että kinnitystanko taipuu... ;D
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Tähän pakko kuljettajana puuttua vähän; Tuo 4-5 kertaa painaminen johtuu kyllä usein siitä että nappia yritetään painaa jo ennenkuin teksti "valitse matka" vaihtuu näyttöön, ennen sitä ei napista taatusti tapahdu mitään. Joskus kortin luku kestää vähän kauemmin eli korttia pidetään paikallaan keskellä vihreää ristikkoa tarvittaessa muutama sekunti, kunnes teksti näytää milloin matkan voi valita, sitten napakka painallus ja 99% varmuudella toimii. Ja painallus pitää olla todellakin napakka eikä hitaasti voimaa lisäten niin että kinnitystanko taipuu... ;D

Niinpä, ja jotkut myös painavat liian myöhään sitä nappai, eli kun siihen on ilmestynyt seuraava "valikko" tai mikskä sitä nyt ikinä voi kutsua... :D
 
Buscomin käyttöön otossa on ajateltu myös laitteen kestävyyttä. Laite on vuosien saatossa todettu erittäin kestäväksi huomioiden sen kovan käytön. Niin ja siihen liittyen että pitääkö korttia aina näyttää lukijalle voi sitä verrata siihen että pitääkö nostaa kättä pysäkillä jossa ei liikennöi kuin yksi linja. Vastaus on että pitää. Varmastikaan ei pidä selittää miksi näin pitää tehdä varsinkin pimeällä ja sateella. Hyvä esim. oli kerran kun pysähdyin matkustajan luo pysäkille, jossa kulkee vain yksi linja. Matkustaja näytti aivan kuin olisi kyytiin tulossa, mutta kun avasin oven hän sanoi odottavan kaveria.
 
Tuo 4-5 kertaa painaminen johtuu kyllä usein siitä että nappia yritetään painaa jo ennenkuin teksti "valitse matka" vaihtuu näyttöön, ennen sitä ei napista taatusti tapahdu mitään. Joskus kortin luku kestää vähän kauemmin eli korttia pidetään paikallaan keskellä vihreää ristikkoa tarvittaessa muutama sekunti, kunnes teksti näytää milloin matkan voi valita, sitten napakka painallus ja 99% varmuudella toimii. Ja painallus pitää olla todellakin napakka eikä hitaasti voimaa lisäten niin että kinnitystanko taipuu... ;D

Niinpä, ja jotkut myös painavat liian myöhään sitä nappai, eli kun siihen on ilmestynyt seuraava "valikko" tai mikskä sitä nyt ikinä voi kutsua... :D

Buscomin käyttöön otossa on ajateltu myös laitteen kestävyyttä. Laite on vuosien saatossa todettu erittäin kestäväksi huomioiden sen kovan käytön.

Hyvät ystävät,

jos Buscomin oikeanlainen käyttö todella on näin monimutkaista ja vaikeaa, niin pitäisiköhän jonkun tehdä siitä oikein väitöskirja? Passitetaan samalla kaikki PK-seudun kunnissa kirjoilla olevat asukkaat pakollisille kursseille oppimaan tämän väitöskirjan antamat ohjeet kannesta kanteen ulkoa.

Sillä tavalla lisätään kummasti joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja kasvatetaan kaupunkilaisia huomaamaan, miten helppoa matkustaminen julkisilla liikennevälineillä onkaan.
 
Hyvät ystävät,

jos Buscomin oikeanlainen käyttö todella on näin monimutkaista ja vaikeaa, niin pitäisiköhän jonkun tehdä siitä oikein väitöskirja?
No, ei se kyllä ihan niin vaikeaa ole, että siitä tuollaista "numeroa" pitäisi tehdä.

Tänään ajaessani linjoja h58 ja h40 tarkkailin matkustajieni suoriutumista Buscomin kanssa. Suurin osa matkustajista osaa tehdä sen täysin oikein, eikä ole mitään ongelmia. Olisiko ollut neljä-viisi kertaa, kun tänään työpäivän kuluessa jouduin puuttumaan asiaan. Kyseessä on aina arvolipun osto Buscomilla ja siinä epäonnistuvat kuuluvat kaikkiin yhteiskunta- ja ikäluokkiin, mutta kyllähän se osuu aika monesti ikäihmisten kohdalle. Siitä selvitään nopeasti siten, että pyydän kortin itselleni ja suoritan maksun kuljettajalaitteellani; aikaa kuluu muutama ehkäpä sekunti ja siten päästään nopeasti jatkamaan matkaa. Muunmuassa sellaista palvelua varten me kuljettajat olemme siellä, itse bussin ajon lisäksi.

Joissain tapauksissa matkustaja ei tunne koko matkakortin toimintaperiaatetta, mutta korostan, että näitä tapauksia on erittäin harvoin, mutta on kuitenkin.

Kyllä niitä ongelmia silloin "kultaisen" Almexin aikanakin oli enkä yhtään haikaile vanhojen pahvilippujen perään: me elämme nyt tätä päivää.

---------- Viesti lisätty kello 21:46 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 20:35 ----------

Kyseessä on aina arvolipun osto Buscomilla ja siinä epäonnistuvat kuuluvat kaikkiin yhteiskunta- ja ikäluokkiin, mutta kyllähän se osuu aika monesti ikäihmisten kohdalle.
Korjaan tätä asiaa vielä sen verran, että jossain tapauksissa matkakortti, jossa on vain aikaa ladattuna, lätkäistään sellaisella voimalla/hätäisesti Buscom-lukijan eteen, että samalla matkustajan onnistuu vahingossa painaa jotain arvolippunapeista. Tällöin näyttöön tulee teksti "Arvo ei riitä" (aika on jo rekisteröity), jolloin matkustaja tietysti hämmentyy ja ihmettelee, mitä vikaa hänen kortissaan on. Silloin kuljettaja tulostaa kuljettajalaitteestaan korttiraportin ko. matkakortista, josta todetaan sen voimassaolo.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Menneisyyden kokemuksesta epäilen, että Pahvikortti-Almex oli huomattavasti nopeampi. Siinä ei ollut tietotekniikan viiveitä ja jokainen tiesi täsmälleen, minne se kortti työnnetään. Ei tarvinnut valita mitään painikkeita, yhdellä kädellä selvisi varmasti ja lipusta näki missä vain, paljonko on ”saldoa” jäljellä.
Itsekin kuljettajan paikalta Almexin toimintaa seuranneena en ole täysin samaa mieltä. Kyllä silläkin sähellys onnistui. Pahvilipussakin oli vain yksi asento neljästä oikea, mutta sinnikkäimmät saivat kyllä laitteen leimaamaan jopa ylösalaisin työnnetyn lipun. Lumessa leikkineet ja 10 matkan korttinsa kastelleet lapset olivat haasteellisia tapauksia: joskus kannatti estää läpimärän kortin katkeaminen leimauslaitteeseen jo ennakolta.

Almexin värinauhan loppuminen tiesi suuria ongelmia. Leimauslaite olisi tuolloin pitänyt avata ja kenties pyörittää nauhaa käsin takaisin, sillä varanauhaahan ei autoissa ollut. Itselleni näin kävi onneksi vain yhden kerran, mutta tietenkin juuri jollakin 0xN-linjalla. Virallisten ohjeiden mukaan tällaisessa tilanteessa olisi pitänyt kirjoittaa lippuihin leiman tiedot kynällä, mutta 0xN-linjoilla tämä toimintamalli ei kyllä toimi alkuunkaan. Päätin sitten repiä lipuista kulmat irti, jolloin ne muuttuivat kelpaamattomiksi. Kynällä kirjoittamalla olisin varmaan vieläkin Rautatientorilla rahastamassa. :)
 
Jos matkustajalla on kortilla kautta, niin lukijan eteen ei tarvitse pysähtyä odottamaan kortin piippausta. Pitää vaan ojentaa käsi (ja kortti) lukijaan kun on astumassa autoon ja vetää käsi kortteineen vierelle, kun on päässyt juuri ja juuri kuskin ohi.

Valitettavasti tämän osaavat vain rutinoituneet työmatkamatkustajat. Kaikki muut pysähtyvät lukijalle ja tuijottavat värikästä välkähtävää valoa ihmeissään ja perusteellisesti kuin lehmä uutta porttia. Vihreä valo on kuin liikennevalo: nyt vasta saa mennä porstuasta pidemmälle.

Sitten vasta vaikeaa tulee, jos pitää vielä jotain nappia painaa eli arvolla ostaa. Peruskäyttäytyminen näyttää olevan, että jos osto ei heti onnistu eikä odotettu värikäs valo välkähdäkään, koetetaan toistaa yritys mutta isommalla voimalla. Varsinkin hieman vanhemmat naiset vaikuttavat painavan numeroita suorastaan voimiensa takaa vartaloaankin toimessa hyödyntäen. Toinen variaatio toistosta on tehdä kaikki uudestaan täysin samoin, mutta hieman nopeammin. Epäonnistumisten uusiutuessa vauhti vain kasvaa.

Oman pienen, mutta kiintoisan kausikortin käyttäjäryhmänsä muodostavat ne, jotka mieltävät kortin jonkinlaiseksi pyyhkäisy/viivakoodolukijaksi, ja pyörittävät korttia villisti tai liikuttelevat sitä edestakaisin pitkin numeroita. Jossain vaiheessa se siunattu värikäs välkähtävä valo sitten armahtaa kanssamatkustajat, kun kortti vahingossa viipyilee riittävästi bull's eyen päällä.

Joskus väsyksissä ja kiireessä tekee mieli karjua, että kuinka vaikeaa se oikein voi olla. :biggrin:
 
Viimeksi muokattu:
Joskus väsyksissä ja kiireessä tekee mieli karjua, että kuinka vaikeaa se oikein voi olla. :biggrin:
Ymmärrän tuskasi, mutta ei se ole sinun eikä kuljettajien vika ylipäätään. Laitteen käyttöliittymä on surkea ja lisäksi on käytetty tunnetusti halpoja, tunnottomia ja epäluotettavia kalvonäppäimiä. Mikä järki on tehdä laite, jonka näppäinten päällä on pidettävä litteätä esinettä samaan aikaan kun pitäisi voida painaa litteän esineen alla olevaa tunnotonta muovipintaa? Ei mikään.

Tänään olin asioimassa lipunmyynnissä ja edeltävä asiakas tuli vaihtamaan toistamiseen uutta matkakorttiaan. Asiakas valitti, että tämä uusi kortti toimii vielä huonommin kuin entinen. Kortin kanssa eivät näppäilyt toimi. Normaaliin tapaan sitten harjoittelemaan testilaitteella ja oitis tuli moitetta kortin pitämisestä väärällä kohdalla ja näppäimen painamisesta väärällä tavalla. En ole ennen tiennytkään, että näppäintä pitää napauttaa terävästi. Eikä korttia vaihdettu toistamiseen.

Asiakaspalvelija toimi minusta aivan oikein. Hän opetti asiakkaalle selvästikin hankalan teknisen laitteen käyttämistä tavalla, jolla laite varmaankin toimii paremmin. Mutta on aivan älytöntä, että noin yksinkertainen asia on onnistuttu tekemään näin vaikeaksi.

En ole käyttöliittymäsuunnittelija, mutta silti tuosta näkee monta mokaa. Periaate kun on niin, että laitteen tulee toimia asiakkaiden kannalta loogisella tavalla ottaen huomioon se, että niitä loogisia tapoja on erilaisia. Toiseksi käyttöliittymän tulee olla täydellisen luotettava siten, että ne tavat millä käyttöliittymä toimii, toimivat kaikkialla ja kaikkien korttien ja lukulaitteiden yhdistelmillä.

Esim. jos kerran laitteessa on vapaus sijoittaa kortti mihin asentoon hyvänsä ja ”suunnilleen” johonkin kohtaan, niin sen ”suunnilleen” täytyy olla sitten niin laaja, että jokainen tajuaa sen ”suunnilleen” riittävän tarkaksi laitteen toiminnan kannalta. Ulkomailla vastaavissa laitteissa on esimerkiksi korttia suurempi ympyrä, jonka kaikki ihmiset ymmärtävät olevan se ”suunnilleen”. Buscomissa on nyt vihreä risti, mutta ei se kumminkaan toimi siten, että kortti on ristin päällä, vaan kortin pitää olla (luultavasti) parin sentin säteellä ristin keskellä.

Kolmas merkittävä moka on, että laitetta ei voi kaikissa tilanteissa käyttää yhdellä kädellä. Ihmisillä on usein joukkoliikenteessä kantamuksia. Nykyisellä muotoilulla yhden käden käyttö tarkoittaa, että samalla kädellä jolla pidät korttia voit painaa painiketta. Eli painike on kokonaisuudessaan lukualuetta ja niin pitkältä etäisyydeltä, että välissä voi olla painiketta käyttävä sormi. Vaan näinhän se laite nimenomaan ei nyt toimi.

No, mitä näitä enempää selittämään. Buscomithan lähtevät kohta roskiin, uutta systeemiä ollaan suunnittelemassa ja hankkimassa. Oletan, että HSL:ssä tiedetään kaikki Buscomin mokat ja ne myönnetään rehellisesti eikä olla rättivääpelin asenteella: ”Saappaat on oikean kokoiset, jalka sulla on väärää kokoa.”

Antero
 
”Saappaat on oikean kokoiset, jalka sulla on väärää kokoa.”

Ainakin tällä foorumilla tuntuu aika monella olevan juuri tällainen ajatus Buscom-laitteesta. No, ehkä aika tosiaan korjaa puutteet.

Nykyisentapainen vekotin, jossa olisi yläosassa vaikkapa keltainen ympyrä, halkaisijaltaan pari senttiä kortin pituusmittaa suurempi, ja sitten välittömästi ympyrän alla viisi ihan oikeaa nappulaa, ajaisi tämän Buscom-asian vallan hyvin. Käyttö onnistuisi yhdellä kädellä myös sille hankalalle vähemmistölle, joka käyttää arvolippuja (ja johon itsekin kuulun).

Ja niitä nappuloita ei numeroitaisi epäloogisesti väärästä nurkasta alkaen 3-2-1-0 eikä kutsuttaisi "Lähiseuduksi" sitä lippua, joka kelpaa mahdollisimman kaukana siitä alueesta, joka on useimmille HSL-asukkaille "lähellä" (=Helsinki).

Kun vyöhykkeet kerran perustuvat kuntarajoihin ja oletetaan, että asiakas ne kuntarajat tuntee (muutenhan ei osaa valita oikeaa lippua), niin nappeja tulisi olla seuraavasti:

Ratikan kuvalla varustettu ratikkalippunappi
Sisäinen eli yhden kunnan sisäinen lippu
Hki-Espoo-Vantaa eli nyk. seutulippu
Koko alue eli nyk. jaa-a mikähän sen nimi mahtaa olla? Sellainen lippu siis, jolla saa matkustaa Keravalta Helsingin iloihin.
Kaukoseutu eli lippu, joka kelpaa kaikkialla paitsi Helsingissä.

Eli sinänsä nappuloiden funktio toki sama kuin nyt. Mutta miten nämä nappulat sitten selkeästi nimeäisi? No, ratikkanappula ratikan kuvalla on aika selkeä homma. Samoin tuo sisäinen mennee sanoilla Sisäinen - Intern. Sitten onkin jo hankalampaa.

Käytännössä lie niin, ettei tätä tarvitse seuraavien laitteiden suunnittelussa pohtia, kun lippujärjestelmä on erilainen. Uudessa systeemissä varmaan ainakin matkat Helsingistä vähintään Tapiolaan halpenevat Helsingin sisäisten lippujen hintatasolle, jotta saadaan länsimetroon mukavasti uusia matkustajia.
 
Vs: Rautatientorin erityisongelmat

Itsekin kuljettajan paikalta Almexin toimintaa seuranneena en ole täysin samaa mieltä. Kyllä silläkin sähellys onnistui. Pahvilipussakin oli vain yksi asento neljästä oikea, mutta sinnikkäimmät saivat kyllä laitteen leimaamaan jopa ylösalaisin työnnetyn lipun. Lumessa leikkineet ja 10 matkan korttinsa kastelleet lapset olivat haasteellisia tapauksia: joskus kannatti estää läpimärän kortin katkeaminen leimauslaitteeseen jo ennakolta.

Almexin värinauhan loppuminen tiesi suuria ongelmia. Leimauslaite olisi tuolloin pitänyt avata ja kenties pyörittää nauhaa käsin takaisin, sillä varanauhaahan ei autoissa ollut. Itselleni näin kävi onneksi vain yhden kerran, mutta tietenkin juuri jollakin 0xN-linjalla. Virallisten ohjeiden mukaan tällaisessa tilanteessa olisi pitänyt kirjoittaa lippuihin leiman tiedot kynällä, mutta 0xN-linjoilla tämä toimintamalli ei kyllä toimi alkuunkaan. Päätin sitten repiä lipuista kulmat irti, jolloin ne muuttuivat kelpaamattomiksi. Kynällä kirjoittamalla olisin varmaan vieläkin Rautatientorilla rahastamassa. :)
Almex-lippujen kanssa en muista minulla olleen ihmeempiä ongelmia, kun aina huomasi puuttua peliin ennenkuin oli liian myöhäistä. Jos oli Almexissa huono värinauha tai asiakkaan lippu huonokuntoinen, leimasin lipun kätevästi leimauspihdeillä! :)
Yhä edelleen pidän Almex-rahastusta pahvilippuineen parempana systeeminä. Arvolipun eli 10-matkan kortin leimaus oli nykyisen arvolipun ostoa nopeampaa ja mikä parasta: asiakas näkee milloin vaan ja missä vaan, paljonko arvoa eli matkoja hänellä on jäljellä.
Ainoa hyvä puoli Buscom-systeemissä on ollut kertalipun myynnin helpottuminen; enää ei tarvitse meikäläisen, joka alusta lähtien ajoi kaikkia linjoja, pitää mukana joka kaupungin kertalippupakkoja. Tosin itse asiassa ei siihen olisi BusComia tarvittu. Wanhalla "muna-Almexilla" olisi voinut saman homman tehdä! :)
 
Itsekin muistan joskus muinoin kun ostin kuljettajalta kertalipun ja almexin värinauha oli loppuunkulunut joten kuljettaja kirjoitti käsin tarvittavat tiedot lippuun jotta mahdollinen vaihto toiseen bussiin onnistuisi. Olen säilyttänyt nipun vanhoja pahvisia kerta -ja kymmenenmatkanlippuja muistona almex-ajasta, yksi pahvinen metroaseman automaatista ostettu lippukin löytyy, nehän olivat normaalia kertalippua kapeampia.

Nykyisin ihmettelen joidenkin kuljettajien suhtautumista niihin matkustajiin joilla tulee ongelmia maksettaessa arvolippua buscomilla, etenkin vanhemmilla ihmisillä saattaa tuottaa ongelmia painaa nappulaa oikeaan aikaan, kun kuljettaja huomaa tällaisen tilanteen niin eikö olisi helpompaa pyytää kortti matkustajalta ja ottaa maksu kuljettajalaitteella kuin katsella henkilön epätoivoista yritystä suoriutua tästä toimenpiteestä?
 
Olen hiukan toista mieltä buscomista. Laite on ollut erittäin toimintavarma huomioiden kovan käytön, tärinän ja lämpötilavaihtelujen suuruuden mitä laite joutuu kestämään. Suurin osa käyttäjistä on pitänyt sitä myöskin hyvänä. Matkakortin käytöstä on myös erinäisiä opasteohjeita ja myös aikataulukirjasta löytyy ohjeet, jotka auttavat myös arvolipun ostossa.
 
Takaisin
Ylös