Metrolla on synttäri

Karkeasti voidaan sanoa että ennen 1930 -lukua maailman eri metrot kuljettivat etupäässä valkokaulusväkeä.
Tässä asiassa olen samaa mieltä Anteron kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Rainer olisi väärässä. On hyvin mahdollista, että maatalousvaltaisessa kaupunkiympäristössä ja luokkayhteiskunnassa (esi)kaupunkiraideliikenne palveli herroja. Näin se ei kuitenkaan ollut kaikkialla.

Ennen autojen yleistymistä ei teollistuneiden maiden kaupunkilaisilla ollut muita vaihtoehtoja kuin liikkuminen jalan tai kiskoliikennevälineellä. Kiskoliikenne - riippumatta siitä, ketä palvelemaan väylästö oli rakennettu - mahdollisti teollisuustyöläisten asuttamisen väljästi kauaksi työpaikasta. Esimerkiksi Minneapolisin ja St. Paulin kaupungeissa raitiotiet kuljettivat vuonna 1920 melkein 240 miljoonaa matkustajaa vaikka parikaupungin asukasluku oli vain reilut 600 tuhatta. Jokainen asukas teki keskimäärin 400 matkaa vuodessa. Jos nuo matkustajat olisivat olleet vain herroja, olisi heidän päivänsä ollut pelkkää kiskoliikennematkustamista!

Ymmärtääkseni pidetään vuotta 1920 rajana, jolloin Yhdysvalloissa kaupunkien raideliikenteen matkustajamäärät kääntyivät laskuun. Syynä tähän oli autojen määrän merkittävä nousu. Yhdysvalloissa kaupunkien raideliikennejärjestelmien rakentamisen kulta-aika oli vuosina 1900-1920. Ainakin tuona aikana on kaupunkiraideliikennejärjestelmiä rakennettu työläisten tarpeisiin. Tämän vuoksi väitän, että Rainerin väitteessä on joko väärä vuosiluku tai sitten Rainerin mielessä on ollut joku muu joukkoliikennekaupunki kuin Yhdysvallat.
 
Ymmärtääkseni pidetään vuotta 1920 rajana, jolloin Yhdysvalloissa kaupunkien raideliikenteen matkustajamäärät kääntyivät laskuun. Syynä tähän oli autojen määrän merkittävä nousu. Yhdysvalloissa kaupunkien raideliikennejärjestelmien rakentamisen kulta-aika oli vuosina 1900-1920. Ainakin tuona aikana on kaupunkiraideliikennejärjestelmiä rakennettu työläisten tarpeisiin. Tämän vuoksi väitän, että Rainerin väitteessä on joko väärä vuosiluku tai sitten Rainerin mielessä on ollut joku muu joukkoliikennekaupunki kuin Yhdysvallat.
Oli mielessä vanha manner eikä USA. Eurooppaanhan kopioitiin USA:sta pienellä viiveellä moni liikenteeseen ja muuhunkin liittyvä keksintö.

Toisaalta väitteeni koski ensimmäisiä suurkaupunkeihin rakennetuja metroja joista ainakin Lontoon, Budpestin ja Pariisin varhaiset metrot oli aluksi tarkoitettu etupäässä herrasväelle. Esim Lontoon eri metroyhtiöt siirtyivät kaupungin eli London Transportin omistukseen vasta 1. maailmansodan jälkeisenä aikana. Vasta sen jälkeen alkoi Euroopassa metrojen rakentaminen kerrostalolähiöihin. Toisaalta kerrostalolähiöitäkään, tai ainakaan sellaisia joina me niitä pidetään, ei ollut juuri ennen 20-30-lukua.

Suurkaupunkien perinteitsiä metrojärjestelmiä ei pidä sekoittaa erilaisiin teollisuus- satama- ja kaivoskaupunkien työläisten kuljetuksiin tarkoitettuihin järjestelmiin joista jotkut ainakin tekniseltä toteutukseltaan täyttävät metron tai ainakin light-railin tai kaupunkiradan esiasteen tunnusmerkit. Sellaisia kuin Liverpoolissa tai Ruhr-alueella, ja onhan Suomessakin ollut Lohjalla ja Mäntässä ja Kuusankoskella pelkästään paikkakunnalla toimivia rautateitä omilla työläisjunavuoroillaan, joissa ei sentään menty tunnelissa mutta umpivaunussa kumminkin.

Perinteisillä katuraitiovaunuilla on toiminta-ajatus 1900-luvun alussa ollut ihan paikkakuntakohtaista. Voidaan karkeasti sanoa että moottorityypin vaihto kaurakäyttöisestä sähkökäyttöiseen teki raitiovaunusta massakuljetusvälineen.

t. Rainer
 
Ja täyty muistaa että kun ja jos sähköautot tulevat syrjäyttämään kaupunkiliikenteessä polttomoottoriautot, ei tätä liityntä-autoilua palvelevaa infrastruktuuria ole rakennettu turhaan.

Kuinkahan nuo sähköautot yleistyvät, jos vain polttomoottorille on ainetta saatavissa vaikka kovaankin hintaan? Piintynyt henkilöautoilija tuskin hankkii erillistä sähköautoa kaupunkiajoa varten, vaan kruisaa sillä samalla kaaralla kuin maaseutumatkatkin. Ellei sitten kaupunkialueen rajalla ole puomia sekä kaksinkertaista liityntäpaikkamäärää. (Jokainenhan tarvitsee tietenkin paikan sekä autolleen että liityntäautolleen. Kun kaupunkikäyttöön on sähköauto hankittu, niin toki sillä jatketaan eikä metrolla tai muulla. ;) )

Olen aina kummastellut hirveää intoa, jolla kaikenkarvaiset autolla ja vain autolla autuaaksi tulevat visionäärit (en tietenkään kuvittele R.Silfverbergiä sellaiseksi) piirustelevat "pieniä kaupunkiautoja" ja "yksipaikkaisia sähköautoja" ja muita sellaisia. Perusteluna on muka kätevä liikkuminen tai pienemmillä pysäköintipaikolla selviäminen ahtaassa kaupungissa, mutta mihin unohtui ihan tavallinen kansa/peruskoulumatematiikka? Vähiten katutilaa per henkilö vie joukkoliikenneväline, mitä kaupunkiautointoilijat eivät tietenkään ajattele.

Mutta luulisi heidän tajuavan perustelujensa ontuvuuden, kun yrittävät mahduttaa enempää kuin yhtä kolmimetristä autoa vaikkapa viiden metrin ruutuun. "Isossa" neljä-viisimetrisessä maantieautossa kun ainakin satunnaisesti voi matkustaa muitakin kuin kuljettajansa. Ja niihin pikkuisiin peoplemovereihin ei "science fiction -kuvissa" koskaan mahdu pahemmin tavaraa, vaikka niitä "kauppakasseiksi" yritetään markkinoidakin.

Kuljen toki itsekin autolla varsinkin silloin, kun on tavaraa kuljetettavana tai kun sopivia joukkoliikenneyhteyksiä ei kerta kaikkiaan ole. Myönnän, että auton pito on älyttömän kallista, mutta silti en ole ensimmäisenä huutamassa polttoaineen olevan kallista. Ei sen ilmaista ole syytä ollakaan. Moni bensiinin hinnasta kiukuttelija ei ole ostanut kuljetusvälinettä, vaan kalliin koriste-esineen: esim. 40000 euron hintaisen auton ostaja käytti olevat ja tulevat rahat, ei saanut vielä pisaraakaan polttoainetta eikä hänen autonsa liikkunut mhinkään. Minä saan samalla rahalla 20000 euron auton ja vähitellen maksaen ainakin 17000 litraa bensiiniä, jolla voisin ajaa yli 200000 km. No, ei se nyt näin yksiviivaista se laskeminen ole eikä muut kulut mene samassa suhteessa, mutta kuitenkin.

Näiden laskelmien myötä saattaisi ehkä tietullikin istua monen "köyhän" maksukykyyn. Tosin niitähän ei kuitenkaan voisi toteuttaa järkevällä, halvalla ja helpolla tyylillä Oslon bomstasjonien malliin: kolikot käy ja jokainen auto maksaa. Sillä science fiction -jengillä on jo suunnitelmat takataskussa: tekniikkaahan sen pitää olla, mieluiten miljoonia maksavaa, mitä monimutkaisempaa sen parempi ja ainakin ulkomaalaiset päästetään kuin koirat veräjästä (niinhän mekin päästiin Tukholmassa). Suomalaisen liikennepolitiikan mukaisesti kadun rakentamisen maksajat kustantavat myös niin kulutuksen kuin korjauskulut muiden käyttäjien toteuttaessa perusoikeuksiaan... Niinhän se on isommassa mittakaavassakin, kaikki raskaskin liikenne ilmaiseksi meidän teille vaan, mutta muissa maissa suomalaiset kiltisti maksavat vapaasta liikkuvuudestaan.
 
Jos länsimetro olisi rakennettu 60-70-luvulla, se kulkisi varmaan maan päällä. Valitettavasti maanpäällisen ratkaisun optimaalisimmat reitit on ehditty sen jälkeen rakentaa umpeen ainakin Keilaniemen-Tapiolan välillä.
Lännessä kaupungin rajalla metroa ei ole koskaan suunniteltu maanpinnalle, vaikka Keilaniemen rakentaminen onkin haitannut valintaa siitä, missä rata menisi maan alle. Muualla metroraiteen ura on ollut kavoissa vuosikymmenet odottamassa toteutumistaan maanpäällisenä.

Toinen syy on varmaan se, että Espoon kaupunki ei halunnut ottaa riskejä vaan valitsi varman päälle sellaisen ratkaisun josta on hyviä kokemuksia Helsingissä. Optimaalisesti toimiva ja kapasiteetiltaan metron veroinen light-rail ratkaisu olisi vaatinut monen haaran verkoston jonka kokonaiskustannus olisi saattanut ylittää metron, koska se olisi jouduttu rakentamaan jo valmiiksi rakennettuun kaupunkiympäristöön.
TramWest osoittaa, ettei asia ole näin. Lisäksi ratikan etuna on, että sitä rakentamalla voidaan säästää tieverkon kustannuksissa. Metron kanssa ei käytännössä näin ole. Kun se ei vähennä autoliikennettä, se ei myöskään vähennä autoliikenteelle rakennettavan tiekapasiteetin tarvetta.

Antero
 
Lännessä kaupungin rajalla metroa ei ole koskaan suunniteltu maanpinnalle, vaikka Keilaniemen rakentaminen onkin haitannut valintaa siitä, missä rata menisi maan alle.
On toki.
Keilaniemi - Otaniemi -koukkaus sen sijaan on puuttunut useista eri luonnoksista. Länsiraiteesta (myös metrona) on hyvin monenlaisia versioita esitelty vuosikymmenien kuluessa.
Kaupunkien raja sijaitsee siis Koivusaaren ja Hanasaaren välillä.
 
Yhdysvalloissa kaupunkien raideliikennejärjestelmien rakentamisen kulta-aika oli vuosina 1900-1920.
Helsingissä raitioliikenteen rakentamisen kulta-aika oli samantapainen eli tarkemmin: vuosina 1900-1928. Vuonna 1926 valmistui viimeinen runkoratojen pidennys Hermannista Toukolaan ja vihonviimeiseksi jäi vuonna 1928 valmistunut lyhyt yhden kilometrin mittainen syöttörata Eläintarhasta Pasilaan.

Sitten ei tapahtunutkaan pitkiin aikoihin muuta kuin infran purkua ja liikenteen supistusta, korvaava liikenne tuli busseille. Ensimmäinen uusille suunnille johtanut ratatyö oli Ruskeasuon linjan pidennys Pikku-Huopalaht´een.

Aikaa tähän raitioliikennepolitiikan suunnanmuutokseen kului yli 60 vuotta.

Kuten kaikki tietävät - hassu yhteensattuma sikäli - osakeyhtiöaikainen viimeinen pidennys tuli 20-luvulla linjalle 10. Ja tuo ensimmäinen liikennelaitosaikainen pidennys 90-luvulla osui myös linjalle 10.
 
Ensimmäinen uusille suunnille johtanut ratatyö oli Ruskeasuon linjan pidennys Pikku Huopalahteen.

Mä väittäisin kuitenkin, että "uusi suunta" alkoi rataverkon osalta vuonna 1976, kun Pasilan radan ensimmäinen vaihe eli Itä-Pasila toteutui. Ei sillä toki ollut suurta liikenteellistä merkitystä, eikä Katajanokan pidennys vuonna 1980 ollut mullistava sekään, mutta nämä olivat kuitenkin selkeitä signaaleja siitä, että raitioteiden lakkautusuhka oli poistunut ja uutta uskallettiin sekä suunnitella että toteuttaa. Länsi-Pasila (1985) ja Pikku Huopalahti olivat sitten ensimmäisiä liikenteellisesti todella merkittäviä linjapidennyksiä, mutta nuo kaksi ensimmäistä ovat mielestäny symboliarvoltaan tärkeitä.

Uskallan ennustaa, että 2010-luvusta tulee raitioteiden toinen kultakausi. Nyt näyttää niin selkeästi siltä, että ysin ja Kampin (molemmat loppujen lopuksi vain nykyverkkoa suht vaatimattomasti täydentäviä) jälkeen kaupunkiin syntyy 1920-lukuun verrattavissa olevia, merkittäviä pidennyksiä. Jätkäsaari on pelkästään asukasmääränsä puolesta tällainen ja käytännössä jo päätetty, Laajasalo suunniteltuine kolmine raitiolinjoineen on verrattavissa Munkkiniemen ja Haagan esikaupunkilinjoihin ja kovin myötätuulessa, Kalasatamaankin on suunniteltu jos jonkinmoista raitiolinjaa ja vaikkeivät ne kaikki toteudukaan niin ainakin kilometreissä mitattuna sinne tulee huomattava määrä raitiotietä.

Jos valtion myönteinen linja jatkuu ja kaupunkien kassassa on rahaa, niin pidän myös mahdollisena sitä, että metron rakentaminen jatkuu keskeytyksettä Matinkylän-metron valmistumisen jälkeen. Sikäli kun Sipoo-sopasta jotain tulee niin seuraava jatko voisi olla Sipoo tai sitten Kivenlahti, ainakin jos espoolaispoliitikkoihin on uskomista. Töölön metroon en ihan jaksa uskoa, ellei sitten Keski-Pasilan rakentamisen myötä vedetä metroa kerralla Pasilaan asti.
 
Mä väittäisin kuitenkin, että "uusi suunta" alkoi rataverkon osalta vuonna 1976, kun Pasilan radan ensimmäinen vaihe eli Itä-Pasila toteutui.
Tuo ja nuo muut olemassa olevan verkoston sisällä tapahtuneet lisäykset ovat toki totta. Halusin vain kuvata sitä, että "uskallus" edetä pidemmälle uusiin ilmansuuntiin totutun kivikaupungin kortteleiden ympäristöstä loppui jo vuonna 1928. Aiemmin oli rohjettu tehdä raitiolinjoja jopa senaikaisen kaupungin rajan ulkopuolellekin. Mainitsematta jäi nyt mm. Ruoholahden-Salmisaaren välinen rata kohti länttä. Reittikatumuutoksia verkoston sisällä tehtiin myös jonkin verran.
 
Sikäli kun Sipoo-sopasta jotain tulee niin seuraava jatko voisi olla Sipoo tai sitten Kivenlahti, ainakin jos espoolaispoliitikkoihin on uskomista.

Kivenlahti olisi minusta hyvä paikka päättää metro. Tiheä kerrostaloasutus kun jatkuu Espoon etelärannikolla aina Kivenlahteen saakka, niin olisi hölmöä jättää nämä suuret kerrostaloalueet vain liitynnän varaan. Kerralla kunnollista eikä paloissa, rahaa kun Suomessa nykyään riittää.
 
Tuo ja nuo muut olemassa olevan verkoston sisällä tapahtuneet lisäykset ovat toki totta. Halusin vain kuvata sitä, että "uskallus" edetä pidemmälle uusiin ilmansuuntiin totutun kivikaupungin kortteleiden ympäristöstä loppui jo vuonna 1928. Aiemmin oli rohjettu tehdä raitiolinjoja jopa senaikaisen kaupungin rajan ulkopuolellekin.

Niinpä. Tuon 20-luvun uskalluksen (ja kaupungin kautta aikain ensimmäisen poikittaislinjan vuonna 1930) ansiosta "pärjättiin" hyvin koko 1930-luku, kun asutus laajeni lähinnä vain "raitioliikennevyöhykkeen" sisällä, eli uusia rataosia ei oikeastaan tarvittukaan, kuormitus vain parani olemassaolevilla osuuksilla, esim. Taka-Töölössä.

Kun 1950-luvulla raitioteitä olisi pitänyt laajentaa Lauttasaareen, Etelä-Haagaan ja Koskelaan, kaikki "raitioliikennevyöhykkeen" uusia kaupunginosia, niin ratikkaliikennettä pikemminkin supistettiin. Syitä ovat varmasti ainakin se, että bussien kehitys oli vihdoin saavuttanut sellaisen pisteen, jossa ne olivat todellinen vaihtoehto raitiovaunuille, sekä se, että tuolloin odoteltiin jo maanalaista raitiotietä tai rautatietä, eli metroa. Sen odotus käytännössä pysäytti raitioteiden laajentamisen kokonaan.

Kun sitten raitioliikenne päätettiin olla lakkauttamatta vuonna 1969, sitä lähdettiin maltillisesti kehittämään (omat kaistat, nivelvaunut, uudet rataosat) mutta raitiovaunusta tuli valtuuston nimenomaisella päätöksellä kivikaupunkiin rajoittuva kulkuväline, esikaupungit haluttiin edelleen hoitaa metrolla. Metron käyttöönotto kuitenkin todisti, etteivät ratikat ja metro kilpailekaan keskenään, vaan pikemminkin täydentävät toisiaan; Hämeentiellä ratikoissa ei käynytkään kato, vaikka metro porhalsi samaa reittia syvällä ratikoiden alla.

Pohdin tässä juuri äsken, miten Helsingin raitioteiden vaiheet jakaantuisivat vuosiin. Kunhan saan pohdintani valmiiksi, laitan siitä ehkä oman ketjun. Uuden ajan voimme ehkä laskea alkavan vuodesta 2008, nykyinen aikakausi taas olisi 1969-2007.
 
Kivenlahti olisi minusta hyvä paikka päättää metro. Tiheä kerrostaloasutus kun jatkuu Espoon etelärannikolla aina Kivenlahteen saakka, niin olisi hölmöä jättää nämä suuret kerrostaloalueet vain liitynnän varaan. Kerralla kunnollista eikä paloissa, rahaa kun Suomessa nykyään riittää.

Espoossa ainakin vakuutellaan tämänsuuntaista, ehkä osittain siksi, että halutaan rauhoitella niitä, jotka länsimetrosta kaikkein eniten kärsivät eli joiden matka-aika pitenee eniten. Matinkylä-Kivenlahti -metrosta tosin on vielä paljon hankalampaa yrittää saada kannattavan näköistä kuin Kamppi-Matinkylä -metrosta, joten siitä tulee aikanaan Espoolle kova paikka. Maksumiehen löytäminen ei ole helppoa sekään. Valtio saattaa tulla mukaan enintään kolmasosalla, mutta loput Espoo joutuu maksamaan omasta pussista, mihin ei välttämättä löydy halukkuuta. Valtion mukanaolo edellyttänee kuitenkin edes joten kuten järkevää hyötykustannussuhdetta, mikä lie lähes mahdotonta. Projektia vaikeuttaa myös se, että Helsingin niskaan hengittäminen loppunee, kun metro on vedetty Matinkylään asti, jolloin Espoon ei enää tarvitse pk-seudun konsensuksen nimissä rakentaa lisäää metroa. Edes virallisena perusteluna käytetty yritysmaailman liikkumistarve ei enää kosketa Matinkylä-Kivenlahti -pätkää.

En pitäisi ollenkaan mahdottomana sitä, että Espoossa tosissaan alettaisiin miettiä Matinkylä-Kivenlati -jatkoa sellaisena metroon ja jokeriin integroituvana kevyempänä järjestelmänä, joka sallisi edullisten pintaratojen rakentamisen Matinkylästä Kivenlahteen ja mahdollisesti metrolta Suurpeltoon yms. Integroitu kevyempi metrovaunu voisi liikennöidä vaihdotta Helsingin keskustaan asti, kuten monessa topikissa on pohdittu. Kun M100-sarja jää käytöstä, voi hyvinkin olla, että aika on kypsä metron keveyttämiselle. Helsinkikään ei tästä kärsisi, sillä uudet kevyet junat (tiheällä (automaatti)vuorovälillä) riittävät kyllä kapasiteettimielessä myös Helsingin puolella.
 
Viimeksi muokattu:
Halusin vain kuvata sitä, että "uskallus" edetä pidemmälle uusiin ilmansuuntiin totutun kivikaupungin kortteleiden ympäristöstä loppui jo vuonna 1928. Aiemmin oli rohjettu tehdä raitiolinjoja jopa senaikaisen kaupungin rajan ulkopuolellekin.
Haagan ja Munkkiniemen raitiotiet ovat toki oma lukunsa. Mutta ne taitavat olla ainoat "interurbaanit" Helsingin seudulla. Tahdo aina muistaakaan, että rakentamisen aikoihin Töölön tullista eteenpäin "ei ollut mitään", ei ainakaan kivikaupunkia. Kuin rakentaisi nykyään vaikka Mellunmäki - Gumbostrand -raitiotien ;)
 
Haagan ja Munkkiniemen raitiotiet ovat toki oma lukunsa. Mutta ne taitavat olla ainoat "interurbaanit" Helsingin seudulla. Tahdo aina muistaakaan, että rakentamisen aikoihin Töölön tullista eteenpäin "ei ollut mitään", ei ainakaan kivikaupunkia. Kuin rakentaisi nykyään vaikka Mellunmäki - Gumbostrand -raitiotien ;)

Lisäisin tähän vielä Käpylän ja jopa Arabian. Alueet ovat vielä pienessä loukussa enkä aina miellä Vallilaakaan kantakaupungiksi, sillä suuret autoväylät rikkovat pahasti kokonaisuuden. Harjusta Vallilan puolelle tarvitsee yllättävän monta askelta.

Ruskeasuolla tai siis nykyisen Pikku-Huopalahden asuinalueen paikallahan sijaitsi teollisuusalue Tattarisuon malliin. Ei siis ihan joutomaata, ei niinkuin Herttoniemen metroaseman vieressä. ;)
 
En pitäisi ollenkaan mahdottomana sitä, että Espoossa tosissaan alettaisiin miettiä Matinkylä-Kivenlati -jatkoa sellaisena metroon ja jokeriin integroituvana kevyempänä järjestelmänä, joka sallisi edullisten pintaratojen rakentamisen Matinkylästä Kivenlahteen ja mahdollisesti metrolta Suurpeltoon yms. Integroitu kevyempi metrovaunu voisi liikennöidä vaihdotta Helsingin keskustaan asti, kuten monessa topikissa on pohdittu. Kun M100-sarja jää käytöstä, voi hyvinkin olla, että aika on kypsä metron keveyttämiselle. Helsinkikään ei tästä kärsisi, sillä uudet kevyet junat (tiheällä (automaatti)vuorovälillä) riittävät kyllä kapasiteettimielessä myös Helsingin puolella.

Näin luultavasti tulee minunkin mielestäni käymään. Kuten olen jo tainnut jossain välissä kirjoittaa, Espoo ei missään tapauksessa jätä tulevaa metroa pelkästään helsinkiläisten käsiin, vaan haluaa itsekin määräysvaltaa. Ilmeisesti juuri nyt suurin este metron keventämiselle on HKL:n metropuoli, jota kiinnostaa automatisointi. Voi hyvinkin käydä niin, että Espoo tekee lopun koko automatisoinnista. Espoolaiset yleensä kehuvat, että he ymmärtävät rahan päälle ja osaavat tehdä asiat halvalla ja fiksusti (ja siten pitää veroäyrin alhaisena). Tosin voi käydä niinkin, että Espoo ei ota metroa ollenkaan omakseen eikä näin ollen ole lainkaan kiinnostunut sen kehittämisestä. Ja tässä tapauksessa mitä kalliimpi metrosta tulee, sen parempi, koska sitä suuremmalla syyllä sitä ei tarvitse laajentaa. Ensimmäinen vaihtoehto on kuitenkin luultavampi, koska poliitikot ovat joutuneet myymään metron kaupunkilaisille.
 
Haagan ja Munkkiniemen raitiotiet ovat toki oma lukunsa. Mutta ne taitavat olla ainoat "interurbaanit" Helsingin seudulla. Tahdo aina muistaakaan, että rakentamisen aikoihin Töölön tullista eteenpäin "ei ollut mitään", ei ainakaan kivikaupunkia.

Ei unohdeta Kulosaaren raitiotietä, sekin oli "interurbaani", eli esikaupunkiraitoite. Ainakin vielä muistan että teni-ikäseinä, 70-luvun alkupuolella kiskot oli selvästi näkyvissä Kulosaarentiellä, vaikka liikenne oli loppunut 30 vutta aikaisemmin.

Kyllä Helsinkiin olisi saatu myös kuunnon kaupunkimetro, raitiovaunulinjat olisi voitu vaikka Messuhalli/Junatie linjan eteläpuolella kaivaa maan alle, ei tunneleihin syvälle, vaan ihan nykyisen katuaston alle "betonisiltojen" alle, kuten esim Wienissä on paikoitellen tehty, ja Bostonin "metro" myös on paikoitellen toteutettu.

Syntynyt tila olisi voitu käyttää hyväksi esim polkupyöräteiden rakentamiseen, tai jalkakäytävien leventämiseen ja myös pysäköintitaskujen rakentamiseen. Itse asiassa hahmotelin tällaista suunnitelmaa joksus jo vuonna 1977.
 
Takaisin
Ylös