Missä noita n. metrin raideleveyden kapean profiilin raitioteitä olisi ollut olemassa siihen aikaan Baselin lisäksi, että olisi kannattanut kaupata ja rahdata, että olisi ylipäänsä saatu niistä jotain? Ei tainnut Viipurissakaan siihen aikaan olla enää kiskoja. Jossain muualla Itä-Euroopassa? Trondheimissa, mutta sen varikkohan paloi vuonna 1956, mikä johti keskikaupunkiverkon lakkauttamiseen. Lissabonissa?
Turun lakkauttaessa raitsikkansa, ei ollut oikein myyjän markkinat. Lissabon tuskin tarvitsi, koska A) sielläkin lakkautettiin linja toisensa jälkeen ja B) väärä raideleveys ja mahdollisesti C) eivät olisi soveltuneet sikäläiselle rataverkolle, vaikka Turun vaunut olivat kapeampia kuin Lissabonissa.
Trondheimissäkään ei ollut tarvetta uusille vaunuille. Kaupunkilinjat eivä kadonneet minnekään vuoden 1956 hallipalon jälkeen. Tuolloin harkittiin raitioliikenteen korvaamista johdinautoilla. Päätettiin kuitenkin jatkaa ratikoilla, koska rataverkko oli hyvässä kunnossa. Rataverkko laajentui vielä 1958, kun kakkoslinja pidennettiin Ladeen. Osaan palon jälkeen rakennettuhin uusin vaunuihin käytettiin tulipalossa vahingoittuneiden vaunujen osia. Vaikka Gråkallin rata yhdistyi 1970-alkupuolella kaupunkiraitiotiehen, ei vaunupulaa syntynyt, koska kaupunkilinja kolmonen lakkautettiin vuonna 1968. Turkkusen vaunut olisivat olleet auttamattoman pieniä kahden metrin leveydellään, kun taas Trondheimin vaunuista löytyi 60 senttiä enemmän leveyttä.
Minä vuonna Kööpenhaminan vaunuja tarjottiin Helsingille? Ja mikä oli syy ettei niitä ostettu? Ymmärsin että ne päätyivät Alexandriaan?
Alexandrian vaunukaupoista löysin mielenkiintoisia koukeroita. Egyptiläiset olivat aikeissa ostaa Kölnin "Samba" -vaunuja, mutta kauppa peruuntui Kuudenpäivänsodan takia. Seuraavaksi iskivät silmänsä Tukholman Mustangeihin. Egyptiläiset vaativat, että myyjä peruskorjaa kustannuksellaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen sopiviksi. Tukholmasta annettiin vastaus: "Saatte "koko roskan" siinä kunnossa missä on - ("koko roska" = ml. vaunujen roskakorit sisältöineen). Egyptiläiset vetivät herneet neniinsä, kauppoja ei syntynyt Tukholmassakaan.
Köpiksen lakkautuspäätös tehtiin 1965 ja samalla yritettiin keskeyttää vaunujen vuonna 1960 alkanut toimitus. Tilaajan kannalta olisi keskeytys tullut maksamaan liikaa, joten koko 100:n vaunun sarja toimitettiin vuoteen 1968 mennessä. Vaunusarja tuli maksamaan 70 miljonaa euroa (nykyrahassa). Suurin syy sihen, että vaunut päätyivät Alexandriaan helsinkiläisten nenän edessä lienee ollut, että Köpiksessä haluttiin päästä eroon koko sarjasta mitä pikimmin - sekä raitiotielaitoksen, että poliitikkojen tahdosta. Helsinkiin olisi otettu vain osa koko vaunusarjasta. Köpiksessä laskettiin, että myymällä 99 vaunua (1 vaunu oli tuhoutunut tulipalossa), oltaisiin saatu 22 miljoonan euron myyntitulot, rahoja ei vaan koskaan kuulunut. Ensimmäiset 50 vaunua lähetettiin Alexandriaan vuodenvaihteen 1969-70 tienoilla ja loput 49 viimeisen linjan lakkautuksen jälkeen vuonna 1972.
Turun vaunuja oltaisin tuskin saatu myydyksi esim. Itä-Saksaan, koska Neuvostoliitto vasallivaltoineen oli kuin toiselta planeetalta. Sikäläinen raitiotieteollisuus, kuten esim. Tatra suolti kalustoa itä-blokkiin. Turun vaunut olisivat olleet tyystin poikkeavaa kalustoa rautaesiriipun takaisilla metrisillä raitioteillä.