Junissa on hyvät tilat polkupyöriä varten ja niitä tiloja käytetään aktiivisesti. Lähijunat eli S-tog-järjestelmä palvelee eritysesti kantakaupungin ja esikaupunkien välistä liikennettä. Esikaupungit eivät juurikaan ole sellaisia järeitä kerrostalolähiöitä, joita on paljon Suur-Tukholmassa ja melko lailla muutamissa suomalaiskaupungeissakin. Köpiksen raitioverkko ei ulottunut lähellekään niin ulos kuin S-togin verkko. S-togin verkon vanhimmat osat saatiin käyttöön jo vuonna 1933. Jotkut rataosat on saatu käyttöön vasta 1970-80-luvuilla, muutamat jatkeet vasta muutama vuosi sitten (Ringbanenin eteläisin osa).
Voisin tällä kertaa uskoa Mikkoa. Castrénin metro on korvannut raitiotien ja Stockmann on yhä entisellä paikallaan. Osa keskustaan tulevista bussilinjoista on muutettu liityntäliikenteeksi, jotta metroon on saatu lisää matkustajia. Niinpä minunkin matkani Lauttasaaresta rautatieasemalle kestää kauan, koska Ruoholahdessa tai Kampissa pitää vaihtaa metroon. Stockmannille pääsen vaihtamalla Ruoholahdessa Lauttasaaren bussista metroon numero 20.
Vaikka pidänkin itse Tukholman Innerstad-bussijärjestelmästä ja miellän sen helposti kohtuullisen laadukkaaksi joukkoliikenteeksi (hyvä liikenneverkko+tiheä liikenne), niin kuvaavaa mielestani on, että raitioliikenteen lopettamisesta lähtien on Tukholmassa tavallaan haikailtu takaisin siihen aikaan. Ensin tulivat Scanian valmistamat "hiljaiset kaupunkibussit", sitten on 80- ja 90-luvuilla kokeiltu säännöllisesti erilaisia hybridibusseja ja mm. paineakkubusseja, perustettiin museoraitiotie Djurgardeniin (jossa on myös kokeiltu uutta raitiovaunutekniikkaa) ja lopulta "perustettiin osa raitiolinjoista takaisin" eli bussilinjat 41, 46, 48 ja 54 saivat entiset ratikkatunnuksensa takaisin (Stombuss-linjat 1, 2, 3 ja 4) ja niitä alettiin liikennöimään SL:n raideliikenneväreihin (SL98 Stomblå-värikoodi) maalatuilla sinisillä nivelbusseilla. Vastaavasti on brändätty myös muualle Tukholman seudulle liikennöivia bussilinjoja, mutta näillä neljällä em. on oikea "ratikkatausta" takanaan. Ja sopii myös muistaa, että Tukholman keskustan alueella nuo ns. Innerstad-bussilinjat ajavat hyvin monin paikoin entisiä ratikkaväyliä pitkin eli esim. bussikaistat, samoin kuin pysäkitkin, on moninpaikoin merkitty katujen keskelle ja vaikkapa Odenplanilla paikallinen "varova-valo+äänimerkki" varoittaa suojatietä lähestyvästä bussista, kuin ratikasta ikään.
Todellisuudessa Castrénin metro olisi kulkenut Lauttasaareenkin. Sillä olisi ollut oma haaransa Espooseen jatkavasta päälinjasta Lauttasaaren keskiosasta Vattuniemeen, joka olisi ajettu luultaavasti aluksi ratikkakalustolla. Myös Jokeri olis ollut olemassa, mutta vähän supistettuna Leppävaarasta Haagan ja Maunulan kautta Viikkiin.
Täsmennän: Avajaiset olivat vasta 3.4.1934.
Käsittääkseni sekä Berliinissä että Hampurissa raitiolinjoja korvaamaan perustettiin pääasiassa bussilinjoja eikä metrolinjoja.
