Lauttaliikenteessä on tehty tokka ratkaisuja, jotta liikenne jäisi väliaikaiseksi, mutta todennäköisesti muutkin kuin minunlaiseni vesiratikan kannattajat suosivat sitä aina tilaisuuden tullen. Helppoahan se ei ole, sillä linjaa operoidaan liian harvalla vuorovälillä, Meritullintorin satama on suorastaan surkea ja Laajasalon puolella rakennustyömaa ympäröi sekä laituria että tietä sinne.
Matka Kruunuvuorenrannasta Kauppatorin kulmalle ei olisi yhtään nykyistä Pohjoisrannan "laituria" pidempi, ja lisäksi syntyisi synergiaetuja, jos Kruunuvuoren ja Suomenlinnan vesiratikat lähtisivät samasta terminaalista -esimerkiksi nykyisen Allas-kylpylän kohdalta, jos kylpylä saisi paremman paikan Etelärannan puolelta. Edellyttäen, että Katajanokan ratikoille saataisiin pysäkki johonkin Aallon sokeripalan vaiheille (ja kiskojen siirto Kanavakadulta Katajanokanlaiturille), olisi niistä vaihtaminen vesiratikkoihin jopa ilman ulos sateeseen astumista mahdollista.
Viimeistään sinä päivänä, kun ylikuormitettu keskustan etanaratikkaverkko ja sähköratavaurio Kruunusilloilla yhdessä estävät jouhevan pikaratikkaliikenteen keskustasta Laajasaloon, tulee monelle ikävä lauttalinjaa 17, jos joku typerys sen tällä välin lakkauttaa...
Ja mitä vanhaan "Apinalautta" Emmaan tulee, se on ulkonäkönsä runtelemisesta huolimatta sisältä yllättävänkin paljon ainakin minun lapsuuteni Korkeasaaren menopelin oloinen.
