(Ensinnäkin tämä viesti ei liity mitenkään Frankfurtiin vaan on vastaus Anteron viestiin. Jos tän kuuluis olla omassa threadissaan niin soppii siirtää...)
Joo, DB hoitaa asiakkaat perille vaikka mutkienkin kautta. Olis kyllä Suomessa aika tapaus jos vaikka Savon suunnalta Helsinkiin tuleva juna olisi Lahdessa myöhässä ja VR ottaisi parit Sm-neloset ja kuskaisi matkustajat Oikorataa pitkin Tikkurilaan ja vielä pyytelisi anteeksi kuinka ei ole ravintolavaunua...
Itselläni on kokemusta kuinka Münchenin lähijunatunnelin remontin vuoksi lähijunat menivät vähän miten sattuu kesällä 2003. Koska S-baanatunneli oli suljettu, hoidettiin kaikki pendelöintiliikenne niin, että lännen junat lopettivat Hbf:n kaukoliikenteen lähtölaitureihin, josta matkustajat siirtyivät Ostbahnhofille metrolla ennen kuin pääsivät jatkamaan matkaa idemmäs.
Me olimme menossa Dachauhun, siis Münchenistä luoteeseen. Ensin luimme, kuinka S-Bahntunnels sind in Reparatur, ja menimme sitten pintaraiteille ihmettelemään. Kysyimme väliaikaiselta infotiskiltä laiturialueella, että mistä lähtee Dachaun juna ja saimme raiteen numeron ja lähtöajan. Myös näyttötauluissa oli oikeat luvut, ainoastaan junaa ei näkynyt. Odotimme aikamme ja kun lähtöaika meni eikä junaa kuulunut, aloimme ihmetellä. Lopulta tuli viesti "Zug fehlt", eli juna puuttuu. Ihmettelimme viestiä aikamme ja sitten kävelimme takaisin sinne infotiskille, jossa meidät ohjattiin johonkin ihan muualle menevään junaa, käskettiin jäämään Laimin asemalla pois. Tottelimme ja tämä juna kulkikin täysin asjanmukaisesti.
Laimissa taas turistijoukon keskellä ihmettelimme kuinka sitä Laimiin luvattua Dachaun junaa ei sinnekkään tullut -- Dachaun junan aika tuli ja meni taas. Muutama minuutti meni hämmästellessä, kunnes DB:n pelastava enkeli tuli huutamaan, notta "Die Zug nach Dachau von hier!" Seurasimme koko hela turistilössi DB:n miestä polkua pitkin Laimin tavararatapihan laiturille (jossa tuli valokuvattua suht. innolla) ja istahdimme laiturilla lojuvien laudanpätkien päälle auringonpaahteeseen vartoomaan junaa, jota emme uskoneet koskaan saapuvaksi.
Tässä välissä olisi syytä mainita, että lämpötila varjossa oli neljättäkymmenettä astetta ja kylmää juotavaa oli vähemmän kuin tarpeeksi. Luettavaa meillä oli: Die Bahnin remonttiesitteitä lojui siellä laiturilla joidenkin laatikoiden päällä, ja kokonaiskuva remontista ja pompottelun syystä alkoi valjeta. Kun olin lukenut esitteen, alkoi sähkömoottorin ulvonta kuulua ja todella kaivattu lähijunamme Dachauhun saapui, ja meidät vietiin hyvin palvellen perille asti.
DB:n asiakaspalvelu on ollut todella asiakaslähtöistä ja viivästyksistä ollaan pyydelty anteeksi aina kun olen Saksassa matkustellut. Jämsän kokoisiin pikupaikkakuntiinkin on jotenkin varaa satsata asematyöntekijään, esim. Seesenin asemalla, jossa tosin paikan ainoa virkailija koko asemalla toimii lipunmyyjänä, junanlähettäjänä, yleisenä jokapaikanhöylänä ja muuna seremoniamestarina.
Mutta on se Saksan politiikka heittänyt kyllä häränpyllyä, 40-luvulla tiettyjä kansanryhmiä nimenomaan vietiin suurella innolla Dachauhun, mutta 2000-luvulla turistien pääsyä alueelle halutaan vaikeuttaa kaikin mahdollisin keinoin! =)