Hesarin juttuun on saatu haastateltavaksi liikennöintiyksikön johtaja Johan Nykvist periaatteella "mitään ei myönnetä, periksi ei anneta". Se on joskus ihan hyväkin periaate, mutta kyllä tässä tilanteessa olisi minusta aika esittää aika nöyrää poikaa.
Nämä lausunnot ovat surullisia ja vähän pelottaviakin, sellaisia murrosikäisen kiukutteluja. Näen tässä kaksi vaihtoehtoa: joko Nykvist valehtelee, mikä olisi vaihtoehdoista parempi. Pahempi on, että hän puhuu totta, eikä tosiaan tiedä lainkaan, mitä siellä hänen johtamassaan yksikössään tapahtuu.
Ja jos hän ei kykene tai suostu näitä ongelmia tunnistamaan ja tunnustamaan, niin siloinhan niitä ei ole hänen maailmassaan olemassa, eikä niille tarvitse tehdä mitään. Jos näin on, sopii kysyä, onko hän oikea henkilö yksikköä johtamaan.
Mitä te ajattelette?
HS kirjoittaa: "Nykvist ei kuitenkaan allekirjoita raportin lausuntoa, jonka mukaan väsyneenä ajamisesta on muodostunut normaali käytäntö kuljettajille."
No, tämähän on meille asiaa seuraaville ollut tiedossa jo pari vuotta. Mutta Nykvist: ”Mielenkiintoinen lausunto. En ehkä ole täysin samaa mieltä. On selvää, että kun tehdään epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, joskus voi olla haasteita yksilöillä jaksamisen kanssa.”
Ja HS kirjoittaa: "Otkesin raportin mukaan kuljettajien kynnys väsymyksestä ilmoittamiseen on korkea, eikä organisaation ilmapiiri tue turvallisuushavaintojen tekemistä."
Väitän, että jokainen, jotka tuntee muutaman raitiovaununkuljettajan, pystyy allekirjoittamaan tuon Otkesin raportin väitteen. Mutta Nykvist/HS: "Nykvist on raportin lausunnosta yllättynyt. ”En tunnista, että meillä olisi tuonkaltaisia haasteita. Mielestäni työnjohdon ja kuljettajien välit ovat hyvät ja avoimet, ja meillä saa ja pitääkin nostaa vaikeita asioita esille”, Nykvist sanoo."
