Pakko-ohjattu bussi

Mikähän tekee Edinburghin niin erilaiseksi kuin Essenin, että siellä tätä touhua jatketaan?

Iso-Britanniassa joukkoliikenteen operointi on Lontoon ulkopuolella täysin vapaata. Ostovuorojen lisäksi kaupungit voivat kuitenkin tehdä "yhteistyötä" operaattoreiden kanssa esimerkiksi urabussien muodossa. Käytännössä kaupunki voi luvata rakentaa uran ja operaattorit vastaavasti lupaavat uusia busseja.

Lisäksi sekä keskushallitus että Skotlannin uusi paikallisparlamentti ovat suhtautuneet negatiivisesti raitiotiehankkeisiin ja kannustaneet näitä nimellisesti edullisempia ratkaisuja.

Hirvittää myös hinta. 1,5 km on maksanut n. 10 M€/km. Suomessa tällä hinnalla on rakennettu 1,8 km suurnoepusrataa (Lahden oikorataa). Raitiotietä tekee puolet halvemmalla kuin urabussin rataa.

Vertaat nyt perusteettomasti kahta aivan erilaisen kustannustason maata. Iso-Britanniassa hankkeiden hinnasta huomattava osuus on maan lunastusta ja kadunalaisen infrastruktuurin uusimista. Varsinkin, kun kalusto on tapana laskea investointihintaan mukaan.

Pikaraitiotiet ne vasta paljon saarivaltakunnassa maksavatkin. Edinburghin pikaraitiotien vaiheen 1a kustannusennuste on tällä hetkellä 500 miljoonaa puntaa eli noin 750 miljoonaa euroa. Vaiheen 1a pituus on 16 km eli hintaa tulee lähes 47 miljoonaa euroa kilometrille. Näin laskien raitiotietä tekee lähes viisi kertaa niin kallilla kuin urabussin rataa.

Tietysti näin laskeminen on typerää. Ratikan hintaa tässä tapauksessa kasvattavat suuret kunnallistekniset työt keskustassa, maan lunastus, mukaan laskettu mittava kalusto, varikot ja huomattava lakisääteinen varaus kustannusylityksille.

Lopuksi voidaan myös onneksi todeta, että Edinburghin pikaratikan työt jatkuvat tänään (9.7.2007) putkisiirroilla. Vaalit äskettäin voittanut skottien kansallispuolue SNP jäädytti työt vähäksi aikaa, mutta taipui lopulta jatkamiseen.
 
Ja tässä paikallinen nimby-sivusto kyseisestä projektista. Itseäni ihmetyttää, miksei vanhalle ratapohjalle voitu rakentaa tavallista katua tai vaikka raitiotietä. Tai molempia.

Ratapohjalle ei ilmeisesti olisi mahtunut normaalilevyisiä bussikaistoja. Tram-trainia taas ei tiemmä edes yritetty suunnitella, kun raitiotien sovittaminen Cambridgen kapeille kaduille olisi herättänyt rajua vastustusta. Saksassa tuon kaltaiseen paikkaan varmaan tehtäisiin autoton ratikka- ja kävelyalue, mutta Britanniassa tämä nähdään mahdottomana. Raitiotiet eivät ole Britanniassa kovin korkeassa kurssissa ja tulevat toteutuessaankin jostain syystä perin kalliiksi. Niin tuli kyllä tuo bussiurakin, jonka lopullisesta hinnasta neuvotellaan urakoitsijan kanssa vissiin seuraavaksi raastuvasssa. Itsekin kyllä ihmettelin syvästi, kun tajusin, että ko. bussiuran tieltä on purettu pois kiskot. Näyttää vähintäänkin askeleelta takaperin. Vastaava on rakenteilla Manchesterissa, niin ikään osin entiselle ratapohjalle.

Cambridgen rautatieasema on historiallisista syistä sivussa keskustasta, jolloin pelkkä lähijunaliikenteen aloittaminen uudelleen ei olisi palvellut tarpeeksi hyvin. Sama juttu Oxfordissa. Kaupungit on aikanaan rakennettu yliopistoja varten, tarkoituksena pitää valtakunnan toivot opintojen kimpussa turvamatkan päässä Lontoon riennoista. Rautatieasematkin ovat taktisesti hieman etäällä.
 
Saksassa tuon kaltaiseen paikkaan varmaan tehtäisiin autoton ratikka- ja kävelyalue, mutta Britanniassa tämä nähdään mahdottomana. Raitiotiet eivät ole Britanniassa kovin korkeassa kurssissa ja tulevat toteutuessaankin jostain syystä perin kalliiksi.
Britanniassa on liiaksi huonoja esimerkkejä ns. uuden ajan ratikoista. Sitä, mikä on mennyt pieleen, on selvitetty viranomaisraporteissakin. Tiivistetysti voi sanoa, että kaikki, mikä on voinut mennä pieleen, on ainakin jossain järjestelmässä mennytkin.

Yksi tunnettu pieleenmeno on ollut ”edullinen” vanhojen ratapohjien käyttö. Vanhoja ratoja ja penkkoja on Englanti väärällään. Kun on keksitty rakentaa hylätylle radalle ratikka, ei ole tullut mieleen, miksi se rata oli hylätty. Kuten siksi, että se on jäänyt väärään paikkaan yhdyskuntarakenteen kehittyessä ja liikumistarpeitten muuttaessa toisiin paikkoihin. Mutta on huvittavaa, että radan rakentaminen busseille vanhalle ratapenkalle on OK, vaikka ratikka ei ole. Kustannusten perusteella täsmälleen yhtä tyhmä hanke, koska maksaa enemmän kuin raitiotie.

Britit ovat kaksikerroksisine busseineen ratkaisseet omalla tavallaan vanhojen keskustojensa ahatuden. Mannermaalta tuodut raskaiden ratikoiden konseptit eivät istu samaan ympäristöön kuin double deckerit. Mutta ilmeisesti siellä ajatellaan samalla tavalla väärin kuin meilläkin. Eli pitkä 2-akselinen bussi muka vie vähemmän tilaa kuin ratikka, jossa jäykkä koripituus on lyhyempi. Harhahan on vain siinä, että bussin sallitaan leikata vastakkaisen kaistan kautta ja koukata jalkakäytävälle. Ratikoiden pitää mahtua kohtaamaan kaikissa kaarteissa, vaikka bussit eivät kohtaa missään kaarteissa.

Antero
 
Ruotsalaisella foorumilla osui silmiin tämmöinen tapaus:

http://www.railwaygazette.com/nc/news/single-view/view/caen-to-switch-to-light-rail.html

Ranskalainen Caenin kaupunki on päättänyt muuttaa urabussijärjestelmänsä teräspyöräiseksi ratikaksi vuoteen 2018 mennessä. Nykyinen urabussijärjestelmä on avattu vuonna 2002, mutta valmistaja on sittemmin lopettanut tukensa ko. bussitekniikalle, joka on sama kuin Nancyssa. Urabussin rakentaminen maksoi 213 Meur, muutoksen ratikaksi on arvioitu maksavan 170 Meur.

Ruotsalaisen harrastajan kuvia Caenista:

http://www.sparvagssallskapet.se/forum/viewtopic.php?f=17&t=32957&p=266112&hilit=+Caen#p266112
 
Ranskalainen Caenin kaupunki on päättänyt muuttaa urabussijärjestelmänsä teräspyöräiseksi ratikaksi vuoteen 2018 mennessä. Nykyinen urabussijärjestelmä on avattu vuonna 2002, mutta valmistaja on sittemmin lopettanut tukensa ko. bussitekniikalle, joka on sama kuin Nancyssa. Urabussin rakentaminen maksoi 213 Meur, muutoksen ratikaksi on arvioitu maksavan 170 Meur.
Caenin bussi on samannäköinen kuin Nancyssa, mutta ratkaisu on hieman poikkeava. Nancyn bussi on hybridijohdinauto, joka kulkee jopa ilman ajojohtojakin, mutta myös ilman ohjauskiskoa sekä sähköllä että dieselillä. Caenin bussit eivät voi kulkea sähköllä ilman ohjauskiskoa, koska ohjauskisko toimii toisena ajojohtimena. Mutta ilmeisesti Caeninkin bussit ovat hybridejä, koska niissä on rekisterikilvet, joita pelkästään kiskoon sidottu kulkuväline ei tarvitse.

Tulipa varsin kalliiksi kaupungille. 215 M€ pakko-ohjatun bussin piti olla toiminnassa 30 vuotta. Kymmenen vuoden jälkeen pannaan pillit pussiin. Ratikka maksaa 170 M€, mutta pakkobusseista on maksamatta vielä 143 M€. Mitenkähän onnistuu neuvottelut Bombardierin ja Keoliksen kanssa? Tosin lienee niin, että tulevaisuus on molemmille halvempi romuttamalla pakkobussit ja hankkimalla tilalle ratikat kuin jatkamalla pakkobusseilla.

Antero
 
Caenin bussi on samannäköinen kuin Nancyssa, mutta ratkaisu on hieman poikkeava.

Joka tapauksessa molemmat ovat Bombardierin Transport sur Voie Réservée eli TVR-järjestelmiä, ja Nancy jää käsittääkseni ainoaksi TVR:nsä kanssa kun Caen lopettaa. Jos Bombardier luopuu TVR:stä kokonaan, niin Nancylle jää varsin lyhyt tikku käteen. TVR:n liikennöiminen on jo muutenkin todettu kalliimmaksi kuin ratikan, puhumattakaan tilanteesta, jossa valmistajakin haluaa unohtaa koko jutun eikä uusia vaunuja enää tehdä.

Pariisin alueella on käsittääkseni kylläkin meneillään vastaavankaltaisten uusien urabussien toimitukset, mutta ne ovat Translohrin tuotteita ja epäyhteensopivia TVR-radan kanssa. Translohr näyttäisi olevan muutenkin näistä tämän sortin urabussisysteemeistä menestyneempi.
 
Takaisin
Ylös