Oulun kaupunginvaltuuston pari päivää sitten hyväksymässä
Oulujokivarren osayleiskaavassa on varauduttu seudulliseen raideliikenteeseen palauttamalla Oulu-Kontiomäki -radalle Madekosken ja Pikkaralan seisakkeiden aluevaraukset. Kaava-alue aiotaan pitää edelleen maisema- ja perinnesyistä maaseutumaisena, joten asuntojen ja työpaikkojen kasvu sijoittuu lähes kokonaan em. "kyläkeskuksiin". Asukkaiden määrällinen lisäys ei ole järin suuri, mutta kuitenkin muutama tuhat ihmistä lisää alle 1.5 km:n säteelle asemista.
Kaavaselostus sanoi:
Oulujokivarressa tulee pitkällä aikavälillä varautua rataa hyödyntävään joukkoliikenteeseen. Madekoski-Sanginsuu ja Pikkarala
sijoittuvat hyvin radan varteen. Myöhemmin saattaa olla edullista ja tavoiteltavaa ohjata työmatkaliikennettä niiltä ja Muhokselta Oulun keskustaan ja muille työpaikka-alueille rataa pitkin.
Ei sinällään mikään mullistava teesi, mutta raideliikenteen mahdollisuuksiin on ainakin alettu suhtautua vakavasti myös Oulussa; päinvastoin kuin takavuosien motarikeskeisen kaavoituksen aikana. Muutenkin kaupunkialueella radan vaikutuspiirissä olevia alueita on tiivistetty melkoisen paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja vielä on resursseja jäljellä vaikka millä mitalla. Selailin töissä huvikseni GIS-aineistoja ja huomasin, että ainakin paikallisen
hauptbahnhofin pohjoispuolella Kasarmin, tiivistyvien Alppilan, Välivainion-Tuiran sekä Toppilan-Koskelan-alueiden ja Teknologiakylän maankäyttö on ryhmittynyt varsin edullisesti rataan nähden. Eteläpuolella asutus on pääosin pientalovaltaista ja suurimmat volyymit sijaitsevat kaukana radoista, mutta sitä vastoin työpaikkoja ja palveluita sijoittuu / tulee sijoittumaan etenkin pääradan varteen yhä enenevissä määrin. Kehyskunnista erityisesti Liminka on onnistunut hyvin hallitsemaan hajarakentamispaineet ja ohjaamaan kasvun kuntakeskukseen aseman ympärille, mitä ei voi todellakaan sanoa hyvällä omatunnolla muista seudun kunnista.
Oulun seutu kehittyy, enkä tätä taustaa vasten näe paikallisen/seudullisen junaliikenteen kohtaloa täysin tuhoon tuomittuna kunhan suunnittelussa kummittelevat käytänteet saadaan vihdoin virkistettyä 2000-luvulle. Paikalliset liikkumistarpeet voisivat ainakin alkuvaiheessa tukeutua esimerkiksi Tornion, Raahen ja Utajärven työssäkäynti- ym. yhteyksiin, joille luulisi käyttökelpoisesti toteutettuna löytyvän ainakin jossain määrin kysyntää.